Ihanat tostadat chevichellä

Tostadat ovat olleet suosikkejani jo pitkään, mutta vasta muutama viikko sitten opettelin lopulta tekemään niitä kunnolla. Toinen suosikkini on cheviche, ja sitä kokeilin samalla kerralla.

Tostadat ovat pieniä, rapeiksi paahdettuja tortilloita, joiden päälle kasataan avokadoa (tai guocamolea), jotain proteiinia, salsaa ja rapeaa salaattia. Usein päällä on vielä juustoa ja pinnalle toki on tapana ripotella korianteria ja puristaa sitruunaa tai limeä - kuten lähes kaikkeen meksikolaiseen ruokaan.

Cheviche taas on latinalaisamerikkalainen tapa kylmäkypsyttää kalaa. Siinä pieneksi pilkottu kala kypsennetään parissa tunnissa sitrushedelmien mehulla. 

Yhdessä nämä kaksi ovat niin tolkuttoman hyviä, että olen ilmeisestä ruokamyrkytysriskistä välittämättä syönyt niitä niin meksikolaisella torilla, wieniläisessä katukahvilassa kuin festareillakin. Näihin verrattuna kotiolojen etuna on ainakin se, että kylmäketjusta saa vastata ihan itse, joten kalan kunnosta voi olla varma (jos vain luottaa kalakauppiaaseensa - itse olen aina Hakaniemen hallin kauppiaaseen luottanut, mutta toki tälläkin kertaa mainitsin, mitä kalasta teen).

Tostadojen syöminen on sotkuista, mutta ei sen niin väliä, kun ne maistuvat näin hyviltä. Servetit pöytään ja nauttimaan.

Tostadat

Pieniä tortillalettuja
Öljyä

Guocamolea/avokadoa
Tomaattista salsakastiketta/kuutioitua tomaattia ja sipulia
Tulista kastiketta 
Suikaloitua jäävuorisalaattia
Limeä, korianteria
(juustoa, esim. fetaa murusteltuna)
+ päätäyte, kuten chevicheä, paistettua kanaa, katkarapuja... 

Paahda tortillat. Lämmitä uuni 110 asteeseen. Voitele letut öljyltä molemmilta puolilta ja levitä ne uunipellille. Paista letuja noin 3 minuuttia, käännä ja paista vielä toiset 3 minuuttia (tai kunnes letut ovat rapeita).
Levitä lettujen pohjalle guocamolea ja kasaa sen päälle muut täytteet. 

Cheviche
n. 300 g lohta
n. 100 g siikaa
puolikas sipuli
punainen chili (tai enemmän tai vähemmän tulisuudesta riippuen)
2 limen ja puolikkaan sitruunan mehu
suolaa ja sokeria

Pilko kalat pieniksi kuutikoiksi tai suikaleiksi, noin sentin paksuiset ovat aika hyviä. Tärkeintä on, että ne ovat suunnilleen samankokoisia. Silppua sipuli ja chili hienoksi silpuksi. Purista päälle sitrusten mehut, lisää suolaa ja sokeria, sekoita ja laita kelmulla peitettyna tai kannen alle jääkaappiin tekeytymään kahdeksi tunniksi.

Valkoinen pitsa eli flammküchen

Flammküchen vei lopullisesti sydämeni viime kesänä. Ensin söin sitä Baijerissa, sitten sain aivan ihanaa Flammküchenia Hakaniemen Kuja-ravintolassa. Viime lauantaina oli lopulta aika kokeilla valkoista pitsaa ihan itse.

Flammküchen, tarte flambee, on keskieurooppalainen versio pitsasta, ja siinä tomaattikastike korvataan ranskankermalla. Perinteisiä täytteitä ovat kinkku ja sipuli, mutta nykyään valkoista pitsaa löytää mitä erilaisimmin täyttein. Tyypillistä kuitenkin on, ettei täytteitä ole mitenkään kamalasti. Ja kuten lauantaina opin kantapään kautta, flammküchenin pohjan kuuluu olla ohut, eli taikinaa ei paljon kohotella.

Flammküchen onmielestäni parhaimmillaan iltapalana ja se suorastaan vaatii seurakseen viinilasillisen (tai vähän olutta, jos oluesta tykkää). Täytteeksi sopii oikeastaan melkeinpä mikä vaan suolainen herkku, mutta kannattaa laittaa mukaan myös jotain raikastavaa, vaikka sitä sipulia. Suosittelisin kokeilemaan esimerkiksi kanttarelleja, tatteja, vuohenjuustoa ja homejuustoja. Myös lohta valkoisessa pitsassa näkee usein, monesti kylmäsavustettuna.

Meidän pitsamme täytteiksi valikoituivat lihansyöjälle kylmäsavustettu kinkku ja kasvisversioon sinihomejuusto ja tomaatit. Ja kaikille sipuli. Vääräoppisen paksusta pohjasta huolimatta pitsa oli oikein herkullista.

Valkoinen pitsa eli flammküchen

Pitsapohja (kohottamatta)
ranskankermaa (pieni purkki riittää noin pellilliselle)
kermaista juustoa (noin 1 dl/pellillinen)
timjamia, mieluiten tuoreena mutta kuivattukin käy

Täytteet:
Sipulia suikaleina
Homejuustoa, tomaatteja/kinkkua

Kauli taikina ohueksi. Levitä sille ranskankermaa ja ripottele kerman päälle hieman juustoa. Juustoa ei tarvita paljon, mutta se tuo mukavasti suolaisuutta. Ripottele pitsan pintaan timjamia. Lisää täytteet, mutta muista maltti: pitsaan saa jäädä ihan tyhjiäkin kohtia, mutta täytteitä pitää toki olla sen verran, että jokaiseen suupalaan riittää makua.

Paista 250-asteisessa uunissa 8-10 minuuttia, eli niin kauan, että pohja kypsyy ja juusto pitsan pinnalla ruskistuu paikoitellen.

Pubitunnelmaa kotona: vuohenjuustoa ja karamelisoitua punasipulia leivällä

Joulukuisen Lontoon reissun ehkä parhaan aterian söin gastropub Anchor and Hopessa. Annos ei ollut kovinkaan monimutkainen, mutta maistui ihan älyttömän hyvältä. Ihanan paahteiset ja karamelisoituneet shalottisipulit yhdistettynä vuohenjuustoon ja lisukkeena haudutettua purjoa ja mangoldia. Siihen seuraksi vielä lasillinen viiniä, ja siinäpä se.

No, tällaisen annoksenhan tekee helposti kotonakin, ja niinpä teinkin leipiä perjantai-illan kunniaksi. Shalotin sijaan käytin punasipulia, ja koska lähikaupasta ei löytynyt mangoldia, haudutin pinaattia.

Vuohenjuustoa ja karamelisoitua sipulia leivällä

punasipulia
vuohen tuorejuustoa
(paahto)leipää
sokeria, suolaa, pippuria
pinaattia
muskottipähkinää
valkosipulia
(voita)

Leikkaa sipuli suikaleiksi. Paista sitä öljyssä pannussa, kunnes se on hyvin paistunutta ja makeaa. Ripottele päälle vähän sokeria ja pippuria ja sekoita niin, että sokeri sulaa. Lisää suola kun sipuli on kypsää.
Leikkaa valkosipuli siivuiksi. Sulata nokare voita pannussa ja kypsennä pinaatti siinä. Lisää valkosipuli ja muskottipähkinä kun pinaatti alkaa pehmetä ja sekoittele kunnes pinaatti on kunnolla kypsää.
Paahda leipäpalat. Levitä niille vuohejuustoa ja kasaa päälle sipulia. Tarjoile pinaatin kanssa.

Mikään ei voita tuoretta leipää (täytetyt leivät)

Mikään ei taida olla parempaa kuin tuore leipä. Enkä oikeastaan keksi juuri parempaa iltapalaa kuin mozzarellalla, kirsikkatomaateilla ja oliiveilla täytetyt leivät. Lämmin, juuri uunista otettu vaalea leipä, sulanut juusto, kirsikoiden raikkaus ja oliivien suolaisuus – siinä on kaikki mitä syysiltana teen seuraksi kaipaa. 

Idea leipiin – ja ohjekin aika pitkälti – tuli syyskuun Glorian ruoka ja viini –lehdestä, jonka kannessa on kuva tällaisista täytetyistä leivistä. En kuitenkaan taaskaan tehnyt leipiä ihan ohjeen mukaan, eikä se kyllä tässä tapauksessa ole mitenkään välttämätöntä. Leipiinhän voi laittaa täytteeksi mitä huvittaa, eikä sen taikinankaan kanssa ole niin nuukaa. Ihan hyvät leivät tulisi varmasti millä tahansa sämpylätaikinalla. Tärkeintä on, että taikina jätetään löysäksi ja että täytteen ainekset ovat omasta mielestä herkullisia. Ja tietenkin se, että leipä on tuoretta (no, oli se vielä seuraavanakin päivänä aika älyttömän hyvää). 

Yksinkertaisuudessaan tarvitset siis: 

Leipä-/sämpylätaikinaa (n. 4 dl vettä ja 8 dl jauhoja) 
Vaivaa taikina, mutta jätä se pehmeäksi. Riittää, että taikina jonkun verran irtoaa käsistä. Anna taikinan kohota noin tunti. 

Täytteeksi esimerkiksi: 
10 kirsikkatomaattia 
150g mozzarellaa 
kourallinen basilikan lehtiä 
15 oliivia
Puolita tomaatit, revi juusto paloiksi, silppua basilika ja pilko oliivit esimerkiksi neljään osaan. 

Kauli taikinasta reilusti jauhotetulla pöydällä reilun sentin paksuinen suorakaiteen muotoinen levy. Levitä täytteet levylle. Taita levy pötkyläksi ja leikkaa se neljään osaan. Painele osioiden avoimista päädyistä toinen kiinni ja nosta ne avoin puoli ylöspäin pellille leivinpaperin päälle. Anna kohota liinan alla vielä puolisen tuntia. 

Paista leipiä ensin 250-275 asteessa 5-10 minuuttia ja sitten 200 asteessa noin 15 minuuttia.

Matkakuume ja falafelinkaipuu

Matkakuume iski taas. Haluan vuorotellen Barcelonaan, Lontooseen ja New Yorkiin, unelmoin Meksikosta ja katselen kaihoten kuvia tuttujen Aasian kiertomatkoilta. Ehkä eniten kaipaan nyt kuitenkin paikkoihin, joissa olen jo käynyt. Tutuista paikoista kaipaa monenlaisia juttuja: niitä, jotka on jo todennut hyviksi, ja niitä, joiden tietää olevan siellä, mutta joihin ei vielä ole ehtinyt tutustua. 

Yksi juttu, jota olen lähiaikoina kovasti kaipaillut, on Maoz ja ihanat falafelit. Maoz on periaatteessa yksi pikaruokaketju muiden joukossa, ei mitään ihmeellistä. Se on kuitenkin oma suosikkini, jonka etsin matkoillani aina kun mahdollista. Olen bongannut sen Barcelonassa, Madridissa, Lontoossa ja New Yorkissa ja erityisesti Barcelonan matkoilla Maozilla on aina oma osansa.

Koska lähimpään Maoziin on aika pitkä matka, olen koettanut (vaihtelevalla menestyksellä) tehdä jotain vastaavaa kotona. Tänään onnistuin parhaiten. Iso Ahkera auttoi kovasti. Sen ansiosta falafelien massasta tuli juuri sopiva. Ja Glorian ruoka ja viini –lehden uusin numero auttoi vihdoin tajuamaan, mitä siinä ihanassa, supertulisessa yrttikastikkeessa oikein on. Paitsi että omastani ei kylläkään tullut supertulista, kun olin turhan varovainen chilin kanssa. Maista siis kastiketta tekovaiheessa ja arvioi, kuinka tulista haluat. Viilasin taas reseptiä hiukan, joten tässä oma versioni.

Yrttikastike falafeleille

nippu lehtipersiljaa

nippu korianteria

1-2 punaista chilipalkoa

¼ paprikaa

4 valkosipulinkynttä

1 tl juustokuminaa

suolaa

n. ½ dl oliiviöljyä

Jauha tasaiseksi monitoimikoneella tai sauvasekoittimella.

Ja koska tänään oli päivä, jolloin kaikki jostain syystä onnistui, sain viimein myös falafelit onnistumaan ja pitaleivät kohoamaan juuri oikeanlaisiksi. Falafeleistä suuri kiitos kuuluu apurilleni IsoAhkeralle. Kyllä se taas olikin ahkera.

¡Tostadas, si!

 

Kävin jokin aika sitten ensimmäistä kertaa ravintolassa, jonne olin halunnut jo pitkään, Cafe de Nopalissa. Helsinkiläinen lounasravintola Cafe de Nopal tarjoaa ihan oikeaa meksikolaista ruokaa, ei siis tex-mexiä. Meksikolainen lounas oli aivan mahtavaa vaihtelua usein aika tylsiin lounasannoksiin. 

Cafe de Nopalin ruoka oli tuoreen ja raikkaan makuista, ihanan yksinkertaista ja aitoa – aidolla tarkoitan tässä sitä, että maut tulivat ihan oikeista kasviksista, eivätkä valmiskastikkeista.  Juuri sellaista ruokaa, jota toivon ravintolassa saavani. Kaiken muun hyvän lisäksi sain harjoitella lounasreissulla espanjaa, sillä tarjoilija ei puhunut suomea, enkä minä nyt tietenkään englantia alkanut puhua. Tarjoilijan kunniaksi on sanottava, että hän  suhtautui takeltelevaan kielenkäyttööni aivan ihanasti ja selitti sujuvasti lounasseuralleni heidän annoksensa aineksista englanniksi, minulle ystävällisen rauhallisesti espanjaksi.

Cafe de Nopalin lounasannokseni oli tostadas paputäytteellä. Samaa annosta on sittemmin täytynyt kokeilla kotonakin pariin kertaan. En voi sanoa pääseväni aivan ravintolan tasolle, mutta uskomattoman hyvää syötävää olen itsekin saanut aikaan. Ja helposti.

Tostada  (monikossa siis tostadas) koostuu paahdetusta tortillaletusta tai laakeasta tacokuoresta, jonka  päälle kasataan täytteitä. Tavallisesti täytteenä on jonkinlainen liha- tai kasvishässäkkä ja lisäksi silputtua sipulia, tomaattia, avokadoa, korianteria, raastettua juustoa ja jonkinlaista salsaa ja koko komeuden päälle puristetaan vielä sitruunan tai limen mehua. Aika yksinkertaista, siis.

Parasta tässä ruoassa on mielestäni raikkaus ja toisistaan erottuvat maut. Lisäksi ruoka on nopea tehdä ja sitä on helppo varioida esimerkiksi kasvissyöjille ja lihanhimoisille. Ja vaikka ruoka alkuun tuntuukin aika kevyeltä, niin kyllä sillä todistetusti vatsansa täyteen saa.

Tostadas kasvistäytteellä

Laakeita tacokuoria (tai itse tehtyjä, paahdettuja tortillalettuja)

Kidneypapuja (purkillinen)

Paprika

Sipuli

Pari tomaattia

Korianteria

Juustoa – mieto, kermainen juusto toimii parhaiten, ihan tavallinen edamkin on hyvää

Avokado

Sitruunaa

Valkosipulia

(Chiliä, säilöttykin chili käy hyvin)

Punaista salsakastiketta – kotitekoista tai kaupasta, tärkeintä että salsa on hyvää

suolaa

Valmista ensin kasvistäyte:

Paahda paprikaa 250-asteisessa uunissa grillivastuksella. Paprikan pinnan pitäisi tummua – kääntele paprikaa noin kymmenen minuutin välein, jotta kuori tummuu eri puolilta. Anna paprikan jäähtyä ja poista sitten kuori. Kuoren pitäisi irrota helposti. Pilko paprika pieniksi paloiksi. Hienonna valkosipulia ja halutessasi chiliä. Sekoita paprikat, valutetut pavut, valkosipuli ja chili. Mausta suolalla ja jätä maustumaan hetkeksi. Jos haluat täytteen lämpimänä, laita se vaikka uuniin odottamaan. Pavut eivät varsinaisesti tarvitse mitään kypsennystä, mutta moni tietysti tykkää, että ruoassa on jotain lämmintä.

Silppua sipuli hienoksi, pilko tomaatit pieniksi paloiksi, silppua korianteri, ja raasta juusto. Avokadon voi tarjota joko paloina tai guacamolena, kumpi vain enemmän miellyttää.

Kukin ruokailija voi hyvin koota tostadansa pöydässä, mutta ne voi kasata myös valmiiksi, ei kuitenkaan kovin paljon ennen ruokailua, jotta kuoret eivät vety liikaa. Lusikoi kuoren päälle kasvistäytettä, ripottele sen päälle tomaattia, avokadoa, sipulia, juustoraastetta ja korianterisilppua. Lisää vielä salsakastiketta ja sitruunamehua.

Lisukkeeksi sopii hyvin sitruunalla maustettu olut. Hieman kaipailin Ranskan herkkua, Desperados-olutta, mutta sen puutteessa Sol-olut sitruunalla terästettynä toimi ihan hyvin.

Sinisimpukoita ja valkoviiniä

Pidän valkoviinistä, ja jos ruoka a) sisältää valkoviiniä ja b) sopii erityisen hyvin nautittavaksi valkoviinin kanssa, se on aika todennäköisesti minun mieleeni. Ja kukapa ei tykkäisi perjantai-iltana nauttia jotain vähän arkisesta poikkeavaa ruokaa jonkun herkullisen juoman kanssa. Valkoviinissä keitetyt sinisimpukat sopivat meidän perjantai-iltaamme erityisen hyvin, sillä niiden kanssa nautittavaksi sopii erinomaisesti myös (vehnä)olut.

En ollut ennen valmistanut tuoreita sinisimpukoita, vaikka olinkin haikaillut niiden perään jo pari vuotta. Nyt satuin vihdoin pääsemään töistä tarpeeksi ajoissa, ja ehdin Hakaniemen halliin perjantaina illansuussa. Ja sieltähän niitä löytyi, sinisimpukoita. Ei siinä sitten muuta kun Alkoon viini- ja olutostoksille, ja kaupasta lehtipersiljaa, sipulia ja patonki. Aika helppoa.

Sinisimpukat valkoviinissä (paljon kahdelle, riittävästi iltapalaksi neljälle)

1 kg tuoreita sinisimpukoita
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
3 dl valkoviiniä
lehtipersiljaa (+timjamia, rosmariinia)
suolaa
2 rkl sitruunanmehua

Puhdista simpukat: pese juuresharjalla ja raaputa kova lika kuoresta veitsellä. Heitä pois avonaiset simpukat, jotka eivät sulkeudu kun niitä koputtelee. Jos et kypsennä heti, laita simpukat kylmään veteen.

Silppua sipulit. Kuullota niitä hetki pannulla. Lisää viini ja mausteet ja lämmitä kiehuvaksi. Lisää simpukat ja keitä niitä kovalla lämmöllä kannen alla 4-5 minuuttia, kunnes kuoret ovat avautuneet. Ravista välillä, jotta kaikki simpukat veteen. Tarjoa vaalean leivän kanssa.

Tapaksia tytsyjen kanssa

Kokoonnuimme parin kaverin kanssa niin kutsuttuun mässäilyiltaan. Tällä kertaa teemana olivat tapakset, ja osoittautui, että kyllä niilläkin saa itselleen aikamoisen ähkyn, vaikka suurin osa tapaksista olikin ihan kasviksia. Kun kolme tyttöä käy kaupassa ja jokainen ostaa suosikkijuttujaan, tulee kokoelmasta melkoinen. 

Kesäisellä aterialla tutuksi tulleet avokadoskagenit olivat kavereideni ehdoton vaatimus ja niitä hehkutimme taas kilpaa. Että voikin olla hyvää. Itse halusin tutustuttaa kaverit Barcelonan herkkuun, marinoituun manchegojuustoon. Sain sitä kerran hämyisessä barcelonalaisessa tapasbaarissa, ja siitä tuli heti suosikkini. Ihan samaan tunnelmaan ei tietenkään kotona pääse, mutta hyvää se on kotioloissakin. Onneksi tätä tapasta on helppo tehdä itse ja manchegoakin löytyi lähikaupan hyllystä.

Näiden lisäksi pöydästä löytyi tietysti oliiveja, paria laatua juustoa, sardiineja, aurinkokuivattuja tomaatteja, viinirypäleitä ja hunajamelonia – sekä tietysti viiniä ja jälkiruokaa.

Marinoitu manchego

Manchegojuustoa

Oliiviöljyä (käytimme aurinkokuivattujen tomaattien öljyä)

Valkosipulia

Yrttimausteita, esim. basilikaa

Balsamicoa

Pilko manchego kuutioiksi – minkä kokoisia nyt haluatkaan napostella. Hienonna tai murskaa valkosipuli mahdollisimman pieneksi. Pari kynttä riittää jo aikamoiseen satsiin juustoa, eli ei kannata liioitella valkosipulin kanssa. Levitä juustot laakealle astialle, kaada päälle mausteet ja öljyä sen verran, että jokainen juustopala voi imeä sitä. Juustojen ei kuitenkaan tarvitse kokonaan peittyä. Balsamicoa tarvitaan vain vähän, itse laitoin noin teelusikallisen. Anna maustua jääkaapissa puolisen tuntia ja sekoita tarvittaessa välillä, niin että kaikki juustopalat maustuvat.

Kesäinen ateriakokonaisuus tunnissa – tai ainakin parissa

(Lisää kuvia myöhemmin, kunhan tämä unohtelevainen bloggari saa kerjättyä niitä kavereiltaan)

Kaverin ison parvekkeen terassikauden avajaiset jäi keväällä pitämättä. Minä taas löysin houkuttelevan ateriakokonaisuuden kesäkuun Glorian ruoka & viini –lehdestä, ja halusin testata, valmistuisiko se tosiaan tunnissa (kuten lehti lupaa). Löimme hynttyyt yhteen. Tuloksena oli hupaisa ja kälätyksentäyteinen ilta kavereiden kanssa, herkullinen ateria ja järkyttävä kasa tiskiä.

Kesäisen buffetpöydän tarjottavat tunnissa kuulostaa aika kovalta vaatimukselta. Viisi ruokalajia ja drinksut olivat aika haasteellinen yhdistelmä jo kauppareissulla. Kaverin lähikauppakeskuksen perusmarketeista ei löytynyt aivan kaikkea tarvittavaa, ja yhdeksän hengen illallistarvikkeet olivat melko paljon kahden tytön kannettavaksi. Emme toisaalta menneet helpoimman kautta, vaan lisäsimme ateriaan vielä jälkiruoan. Pitäähän elämässä olla haasteita. Menussa oli siis lohisashimi, tomaatti-rucolasalaatti, avokado-skagenleivät, kirsikka-vuohenjuustosalaatti, varhaisperunoita parmesanilla ja yrteillä höystettynä ja vadelmamojitot (ja extrana se uunijäätelö).

Koska tarkoituksena oli testata, onko aterian valmistaminen tunnissa tosiaan mahdollista, kokkasin lähes kaiken itse. Kaveri auttoi vahtimalla perunoiden kypsymistä, etsi astiat kaapeistaan, siivosi jälkiäni, kattoi pöydän ja valmisti jälkiruoan, uunijäätelön, joka ei kuulunut menuun. Tein kaikkea kaksinkertaisen määrän (alkuperäiset ohjeet olivat neljälle, ja meitä oli tosiaan yhdeksän), joten tiesin alusta asti, etten selviä tunnissa. Täytyy kuitenkin sanoa, että ei tuo ateria neljällekään aivan tunnissa syntyisi. Tai no, miten sen nyt ottaa. Jos ruoanlaittoon ei laske mitään esivalmisteluita, kuten vihannesten pesemistä, purkkien availua tai astioiden etsimistä ja jos keittiö on täydellisesti rakennettu niin, että vihanneksia pilkkoessaan näkee suoraan, miten leivät paistuvat uunissa tai kiehuvatko perunat, kaikelle on laskutilaa eikä yhtään astiaa tarvitse huuhtoa missään välissä, voi tunti olla suht realistinenkin aika. Mutta silloinkin on perunoiden kiehuttava nopeasti, salaattien oltava valmiiksi sopivana silppuna ja kodista on löydyttävä kirsikankivenpoistaja (itsehän hankin tuon välineen juurikin tätä menua varten).

Oma menuni syntyi vajaassa kahdessa tunnissa (ja tähän ei kuulu edes vihannesten peseminen), avustettuna ja kovalla tohinalla. Jotta aterian valmistus ei olisi ollut turhan helppoa, tein parista ruoasta myös allergiaversiot ilman tomaattia ja porkkanaa. Kokkauksen ohella myös muun muassa soittelimme kavereille kauppaan jääneiden yrttimausteiden perään ja usutimme yhden ajoissa saapuneen ruokailijan lähibaariin hakemaan jäitä (”Tehään tyttöjen kanssa drinkkejä, mut unohettiin ostaa jäitä”-lauseella sai erittäin suotuisan vastaanoton). Summa summarum: ei se kyllä todellisuudessa tunnissa millään syntyisi, mutta kaikki maistui hyvältä ja ateria toimi kokonaisuutena.

Parhaiksi ruokalajeiksi äänestettiin avokado-skagenit ja kirsikka-vuohenjuustosalaatti. Näitä tulen taatusti tekemään uudestaankin. Tässä reseptit sen mukaan, miten itse tein.

Avokado-skagenit (noin 10 hengelle)

2 pienehköä maalaisleipää

oliiviöljyä

2 avokadoa

n. 200 g säilöttyjä artisokansydämiä

2 dl tuoretta basilikaa

300 g ranskankermaa

6 rkl majoneesia

2 rkl sitruunamehua

1 tl chilimaustetta

vähän suolaa

Leikkaa leipä viipaleiksi. levitä pellille ja pirskota päälle oliiviöljyä. Paahda 225-asteisessa uunissa rapeiksi.

Silppua basilika, ja sekoita se ranskankerman, majoneesin, sitruunamehun ja chilimausteen kanssa. Pilko artisokansydämet ja avokado pieniksi paloiksi, ja sekoita ne muihin aineksiin. Maista, tarvitseeko täyte mielestäsi suolaa. Jos täyte tuntuu liian mössöltä, sitä kannattaa pitää hetki jääkaapissa. Levitä täytettä leiville mieluiten juuri ennen tarjoilua, etteivät leivät vety.

Kirsikka-vuohenjuustosalaatti

Salaattia (pari ruukkua erilaisia)

5 dl tuoreita kirsikoita

250 g vuohenjuustoa

3 ruokalusikallista balsamicoa (tai balsamicosiirappia)

3 ruokalusikallista oliiviöljyä

2 ruokalusikallista sitruunamehua

Poista kirsikoista kivet. Huuhtele ja revi salaatti. Murustele vuohenjuusto. Sekoita kaikki salaatin aineet.

Kevätkääryleitä kevääseen

Aloitin tällä viikolla ihan oikeissa töissä. Työpaikka järjestyi parin päivän varoitusajalla, joten blogi ei nyt todellakaan ole ollut päällimmäisenä mielessä. Mutta tapahtui elämässä mitä tahansa, ruoka on silti aina mielessä ja kuviakin on tullut napsittua. Koetan ehtiä postaillakin niitä joskus.

Eilen oli vuorossa jo pitkään suunniteltu kevätkäärylekokeilu. Olin laittanut ties milloin tekemästäni kaalipiirakasta yli jääneet täytteet pakkaseen, ja taikinapakettikin odotteli pakastimessa, joten urakka ei ollut aivan valtava. Omat kokemukseni kevätkääryleistä perustuivat tätä kokeilua ennen lähinnä festariruokiin, joten kokkailu oli nyt todellakin kokeilua. En kuitenkaan ottanut asiasta turhaa stressia. Omassa taikinapaketissani oli ohjeet englanniksi, ja niitä seuraamalla kääryleet onnistuivat ilman sen suurempia ongelmia. Täytteen kehittelin itse, ja hyvää tuli. Itse asiassa söimme juuri jämiä aamupalaksi, ihan hyviltä maistuivat edelleen ja olivat rapeitakin. Näitä siis teen taatusti uudelleen.

Koska asun Merihaassa, hankin taikinan Hakaniemen thaimaalaisesta ruokakaupasta. En siis tosiaankaan tiedä, miten taikinan voisi itse tehdä tai saako sellaista ihan suomalaisista kaupoista. Ostamani taikina oli kuitenkin erittäin helppokäyttöistä ja toimivaa. Paketissa oli kasa valmiiksi leikattuja taikinalevyjä, jotka piti vain sulattaa (olivat pöydällä paketissaan sulamassa nelisen tuntia) ja erotella toisistaan. Erottelu taisikin olla isoin työ ja paikoitellen piti olla tarkkana etteivät ohuen ohuet levyt repeydy. Hyvin ne kuitenkin kestivät. Täytteeseen käytin aluksi vain kasviksia, mutta sitten poikaystävän pyynnöstä lisäsin joukkoon myös kanaa, joka kyllä maistuikin erinomaiselta. Meillä oli siis kahdenlaisia kääryleitä, ja kasvispohjaa voisi varmasti käyttää muunkin lihan kanssa. Suppilovahveroita lisäsin hetken mielijohteesta, kun niitä sattui hyllyssä olemaan. Sopivat hyvin, mutta eivät ole mitenkään välttämättömiä.

Kevätkääryleet

Valmista taikinaa

Sipulia

Kaalia

Porkkanaa

Paprikaa

(Kuivattuja suppilovahveroita)

(Kanaa)

Soijakastiketta

Chiliä (tuoretta tai kastiketta)

Raasta sipuli, kaali ja porkkana, hienonna paprika. Paista kaalia kunnes se pehmenee. Lisää muut kasvikset ja kuullota niitä hetki (ja lisää sienet pienenä murskana). Mausta soijakastikkeella ja chilillä. Jos käytät kanaa, paista se, pilko pieniksi paloiksi ja sekoita kasvisten joukkoon.

Taikinapaketin mukaan kääryleet käärittiin näin: aseta neliönmuotoinen taikinapala kulmittain eteesi ja laita täytettä kulmittain taikinalle (hieman lähemmäs itseäsi lähintä kulmaa). Käännä ensin itseäsi lähin kulma taikinalle, sitten sivulla olevat kulmat. Kääri sitten rullaksi. Jos taikina on hieman kuivahtanut, viimeisen kulman voi kostuttaa hieman vedellä, jolloin se tarttuu paremmin ja rulla pysyy varmasti kiinni. Kääryleet voisi syödä raakanakin, mutta itse keitin ne öljyssä.

Lisukkeena söimme salaattia, joka sisälsi nuudeleita, kurkkua, paprikaa, porkkanaa, mungopavunituja, maissia ja kanaa. Salaatin kastikkeina oli soijakastiketta ja limemehua. Kevätkääryleitä dippasimme laiskuudenpuuskassa ostettuun sweet chili –kastikkeeseen, joka kyllä tylsyydestään huolimatta maistui ihan hyvin.

Quesadillat ja guacamole – nam

Kuten blogia lukeneille varmasti jo on käynyt selväksi, olen aika pahasti addiktoitunut avokadoihin, ja muutenkin meksikolaistyyppinen ruoka maistuu. Kun fajitaksista jää tortilloja ja täytteitä yli, meillä syödään poikkeuksetta quesadilloja. Tällä kertaa niiden seuraksi saatiin salaattia ja, mikä parasta, vähän guacamoleakin.
 

Edelliseen ekoilu-postaukseeni viitaten voin todeta, että quesadillat nyt eivät ainakaan ole mitään erityisen terveellistä ruokaa, eivät ainakaan meillä. Ne ovat kovin juustoisia ja siksi rasvaisia, mutta kun meillä rakastetaan juustoa, niin näitäkin ahmimme onnessamme. Onneksi salaatti vähän tasapainottaa. Avokado sen sijaan on ihan fiksua syötävää (jos nyt ne kuljetuksen ongelmat unohdetaan), ja kotitekoista guacamolea voikin syödä ihan hyvällä omalla tunnolla. 

Quesadillat

tortilla-lettuja

juustoa

sipulia

tomaattia

salsa-kastiketta

Leikkaa sipuli ja tomaatti ohuiksi siivuiksi tai hienoksi silpuksi. Laita tortillalle kerroksittain juustoa, kasviksia, salsaa ja taas juustoa ja laita päälle toinen tortilla. Purista lettujen reunoista hieman yhteen. Paahda pannulla (ilman öljyä) molemmilta puolilta. Leikkaa neljään osaan ja tarjoa lämpimänä.

Täytteiden määrän voi itse valita, mutta liikaa ei kannata laittaa, sillä silloin täytteet eivät pysy lettujen välissä. Ideanahan on, että juusto sulaessaan pitää paketin kasassa, joten kannattaa käyttää helposti sulavaa, venyvää juustoa. Tukevampaa ruoasta saa, kun lisää täytteeseen papuja tai lihaa.

Guacamole

Avokadoa (1 keskikokoinen)

Sipulia (1 pieni)

Valkosipulia (3 kynttä)

Tomaattia (1 pieni)

Chiliä tai chilikastiketta

Tuoretta korianteria (vajaa puolikas ruukkukorianterista)

Sitruunamehua (1-2 rkl)

Suolaa (1tl)

Leikkaa sipuli ja valkosipuli hienoksi silpuksi, pilko tomaatti pieniksi paloiksi ja hienonna korianteri. Pilko avokado – jos se on kunnolla kypsää, se kyllä soseutuu hienommaksi sekoittaessa. Laita kasvikset kulhoon, mausta chilillä, sitruunamehulla ja suolalla. Lisää varovasti mausteita, etteivät ne peitä täysin kasvisten makua. Avokado kaipaa vähän suolaa, mutta liika pilaa koko soossin. Reseptin määrät ovat suluissa, sillä ne ovat makuasioita, ja lisäksi kasvisten koot vaihtelevat aika kovasti, että niitä on vaikea määritellä. Kuitenkin sipuleita ja tomaattia tulisi olla yhteensä hieman vähemmän kuin avokadoa. Chiliä voimakkuuden ja oman sietokyvyn mukaan.

Korianteri ei ole mitenkään pakollinen guacamolessa, ja epäilin pitkään sen tarpeellisuutta. Teen edelleen usein guacamoleni ilman korianteria, sillä koko nipun ostaminen pientä määrää varten tuntuu tuhlaukselta. Kannatan kuitenkin ehdottomasti korianterin kokeilemista, sillä se muuttaa koko guacamolen ja mielestäni ehdottomasti parempaan suuntaan.

Juhlatunnelmissa

Vietin yhdistettyä synttäri- ja maisterijuhlaa koko viime viikonlopun. Koska vieraita kävi kahdessa erässä, syötävääkin täytyi olla reilusti. Sitä väsätessä menikin paitsi koko perjantai, myös useampi tunti jo aiemmin.

Halusin kokeilla uusia juttuja, ja menustakin tuli aika pitkä ainakin yksin kokattavaksi ja yhdessä pienessä jääkaapissa säilytettäväksi. Tarjolla oli pinaatti-parsakaali-fetapiirasta, paprikakiekkoja, juustotikkuja, salaattia balsamicosiirapilla, suklaakakkua, valkosuklaista täytekakkua ja mustikkakaurakeksejä. Juomana tarjoilin kahdenlaista sangriaa.

Kahden päivän juhlinnan jälkeen jäljelle jäi vain pieni pala piirasta ja hieman täytekakkua, eli tarjottavat taisivat maistua. Erityisesti kiiteltiin suklaakakkua. Juhlien yleisin kysymys puolestaan taisi olla ”Mitä noi punaiset kököt tuolla salaatissa on?”, mikä viittasi punajuurella värjäämääni riisiin.

Tässä reseptejä, lisää myöhemmin. Juhlinnan tiimellyksessä kuvailukin jäi vähiin, joten koettakaa kestää materiaalin kyseenalainen laatu.

Pinaatti-parsakaali-fetapiiras

Pohja:

300 g voita

4,5 dl vehnäjauhoa

 3/4 dl vettä

Nypi voi ja jauhot yhteen, lisää joukkoon vesi ja sekoita tasaiseksi. Muotoile taikinasta kaulimalla jauhotetulla pöydällä suorakulmio. Taita kolminkerroin, kauli ohuemmaksi ja toista taittelu ja kaulinta kolme kertaa. Pohjaksi kelpaa myös 500 gramman paketti kaupan voitaikinaa tai itse tehtyä kaaviloitua voitaikinaa. Kauli voitaikina pellille, jos se ei riitä aivan koko pellille, taita reunoja pari senttiä niin, ettei täyte valu pois pohjalta.

Täyte:

1 sipuli

400g parsakaalia

150g (pakaste)pinaattia

200g fetajuustoa

2 dl kermaa

1 dl juustoraastetta

suolaa, pippuria

3 munaa

Silppua sipuli ja pilko parsakaali pieniksi paloiksi (itse silppusin parsakaalin parin sentin paloiksi, jolloin täytteestä tuli tasaista). Kuullota sipulia kunnes se hieman pehmenee ja lisää parsakaali. Murustele feta kulhoon, lisää siihen pinaatti, kerma, munat, juusto ja mausteet ja sekoita. Lisää joukkoon vielä jäähtyneet sipuli ja parsakaali. Kaada täyte pohjalle. Paista 225 asteessa noin 20 minuuttia, kunnes pinta on hieman ruskistunut.

Punaisen riisin salaatti

Kahta erilaista salaattia (toiseksi suosittelen rucolaa)

3 dl risottoriisiä

punajuuri

200g fetajuustoa

puolikas sipuli

kirsikkatomaatteja (pieni rasia eli 250g)

tummia viinirypäleitä (yksi rasia, eli 500g)

Keitä riisi pakkauksen ohjeen mukaan, mutta lisää kattilaan myös pesty punajuuri. Kun riisi on kypsää, kaada vesi pois, pilko punajuuri neljään osaan ja sekoita niin, että punajuuresta irtoaa vielä väriä ja hieman makuakin riisiin. Mausta riisi halutessasi vielä noin ruokalusikallisella viinietikkaa. Anna riisin jäähtyä ja poista punajuuren palat. Revi salaatit, puolita tomaatit ja viinirypäleet, leikkaa sipuli ohuiksi suikaleiksi ja paloittele feta, ellet käytä valmiita kuutioita. Sekoita salaatin aineet.

Balsamicosiirappi

1 ½ dl balsamiviinietikkaa

½ dl hunajaa

2 rkl siirappia

suolaa ja mustapippuria

Laita aineet kattilan pohjaa ja keitä noin vartin niin, että siirappi hieman sakenee. Jäähdytä ja tarjoa salaatin kanssa. Balsamicosiirappi sakenee entisestään jäähtyessään, joten sitä ei tarvitse keittää kovin paksuksi - ja muutenkin tämä on makuasia. Oma siirappini maistui kovasti kaupan valmistavaralta, joten ihan hyvin sitäkin olisi voinut ostaa.

Paprikakiekot

noin 500g voitaikinaa

paprika

3 valkosipulinkynttä

200g sulatejuustoa

basilikaa tai muita yrttejä maun mukaan

2 rkl punaista pestoa

Pilko paprika ja valkosipulinkynnet hienoksi silpuksi. Sekoita ne, pesto ja yrtit juuston joukkoon. Kauli voitaikinasta noin puolen sentin paksuinen levy tai levyjä, jotka ovat noin 15 cm levyisiä. Levitä juustoseos levyille ja rullaa ne pitkittäissuuntaan kuten kääretorttu. Leikkaa pötköistä 1-2 cm paloja ja paista niitä 225-asteisessa uunissa noin kymmenen minuuttia.

Jos käytät kaupan lehtitaikinalevyjä, niistä saa helposti hieman kaulimalla juuri oikein levyisiä. Leveys on kuitenkin makuasia, se ratkaisee kiekkojen koon. Nämä leivokset ovat kätevää juhlaruokaa, sillä ne voi leipoa valmiiksi ja pakastaa raakoina pötköinä. Itse leivoin leivokset viikkoa ennen juhlia, pakastin ne ja otin jääkaappiin sulamaan juhlia edeltävä iltana. Juhlapäivänä vain leikkasin leivokset ja paistoin ne.