Blogihiljaisuuteen on tällä kertaa hyvä syy: vietin pitkän viikonlopun Pariisissa. Olin ensimmäistä kertaa Pariisissa ja tarkoituksena oli herkutella oikein kunnolla, ottaa rennosti nähtävyyksien suhteen ja unohtaa työ- ja kaikki muukin mahdollinen arkistressi. Onnistuin näissä vaihtelevasti. Ruokapaikkojen valinnassa tuli muutamia ongelmia, eikä hotellin lähistöllä sijainnut erinomaiseksi mainostettu paikka ollutkaan auki. Museot ja nähtävyydet tuli koluttua ehkä liiankin tunnollisesti. Stressinaiheuttajat kuitenkin unohdin tehokkaasti, muutamat nähtävyydet olivat ehdottomasti näkemisen arvoisia ja kyllä niitä herkutteluhetkiäkin matkaan riitti.
Parasta herkuttelua oli tämä:
Rue Abbessesilta, ihan hotellimme läheltä löytyi edullinen aamiaispaikka, jonka aamiaisen sai nauttia viihtyisästi ulkosalla. Erinomaista kahvia, patonkia voilla ja hillolla, pan au chocolatia (eli suklaatäytteisiä pasteijoita) ja tuorepuristettua appelsiinimehua. Aika täydellistä minun makuuni. Ja mainittakoon vielä, että leivonnaiset (pan au chocolatin tilalla olisi saanut myös croissantin) baarimikko haki viereisestä Le Grenier à pain -leipomosta, joka on viime vuonna palkittu Pariisin parhaan patongin tekijänä. Leipomoon oli muuten aikamoinen jono etenkin sunnuntaina, ja ihan syystä.
Muutenkin suurinta herkkua olivat leipomotuotteet. Aamupalan sai hyvin syötyä niinkin, että joi kahvilassa vain kahvin ja haki sitten jostain monista leipomoista haluamansa croissantin tai leivän. Välipaloja ja naposteltavaa saa Ranskassa helposti, joka nurkalta löytyy joku kahvila, leipomo tai kauppa joka myy täytettyjä patonkeja, pannineja tai crepejä (eli suolaisella tai makealla täytettyjä lettuja). Tämä oli minulle tuttua muualta Ranskasta, mutta vain korostui Pariisissa. Tykästyinkin reissun aikana croissantteihin entistä enemmän, ne vaan olivat niin täydellisiä.
Aamupalapaikka oli tosiaan erinomainen, mutta muuten tuurimme vaihteli. Majailimme Montmartressa, vanhalla taiteilijakukkulalla, joka on nykyisin aika turistipaikka – kiva ja nätti paikka, mutta turistien takia välillä sai miettiä, mitkä kuppilat olivat tarkoitettuja vain turistien huijaamiseen ja mistä oikeasti saisi hyvää syötävää sopuhintaan. Toisena iltana laahustimme jalat väsyneinä myös hotellin lähellä, rue Lepicillä sijainneeseen ravintolaan nimeltä Les 2 Moulins. Sisällä huomiomme kiinnitti iso Amelie-elokuvan juliste ja toisella seinällä oleva kuva leffasta. Pienen tarkastelun jälkeen totesimme olevamme kuppilassa, jossa kyseisä leffaa kuvattiin, Amelien työpaikalla siis. No, meitä tuo ei hetkauttanut mutta varmaankin paikka on Amelie-faneille kiva juttu, sen verran ahkeraan osa ruokailijoista itseään ravintolassa kuvautti. Ruoka oli kuitenkin ihan hyvää.
Matkan aikana ehkä eniten rasitti loputon jonottaminen. Pariisi on kai edelleen maailman suosituin turistikohde, ja sen kyllä huomaa. Jenkkituristeilta ei voinut välttyä ainakaan minkään pienenkään nähtävyyden lähettyvillä. Louvre ja 1800-luvun taiteeseen keskittynyt Musée d’Orsay olisivat kenties jaksaneet kiinnostaa hiukan kauemmin, jos niihin ei olisi tarvinnut ensin jonottaa tuntia. Onneksi Ranskassa halutaan tukea nuorten kulttuuriharrastusta, ja alle 26-vuotiaat EU-kansalaiset pääsevät lähes kaikkialle ilmaiseksi. Museoissa ravaaminen oli siis ilmaista hupia.
Eniten tykästyimme Pompidou-keskukseen, jonne menimme hetken mielijohteesta – ja pääsimme sisään jonottamatta. Pompidoussa on 1900-luvun taidetta, muun muassa Picassoa ihan riittämiin. Koko rakennuskin on nähtävyys, outo putkien peittämä laatikko ulkoa päin, sisältä tosi avara. Liukuportaat yläkerroksiin (joissa kokoelmat sijaitsevat) kulkevat rakennuksen etusivulla läpinäkyvissä putkissa. Liukuportaisiin oli tänä vuonna tehty ambient-musiikki, joka toi poikaystävän mieleen videopelit, minulle vanhat scifileffat – oudolla tavalla kiehtovaa. Lisäksi liukuportaista ja itse museosta sekä sen terasseilta on hienot näköalat ympäri kaupunkia.
Parasta koko matkalla oli kuitenkin kliseinen mutta silti toimiva ajanviete, eli Seinen rannalla istuskelu, tietysti viinin ja eväiden kera. Mielenkiintoista kyllä, silloin vieressä oli yleensä vain ranskalaisia, ei yhtään jenkkituristia.