Ihanat tostadat chevichellä

Tostadat ovat olleet suosikkejani jo pitkään, mutta vasta muutama viikko sitten opettelin lopulta tekemään niitä kunnolla. Toinen suosikkini on cheviche, ja sitä kokeilin samalla kerralla.

Tostadat ovat pieniä, rapeiksi paahdettuja tortilloita, joiden päälle kasataan avokadoa (tai guocamolea), jotain proteiinia, salsaa ja rapeaa salaattia. Usein päällä on vielä juustoa ja pinnalle toki on tapana ripotella korianteria ja puristaa sitruunaa tai limeä - kuten lähes kaikkeen meksikolaiseen ruokaan.

Cheviche taas on latinalaisamerikkalainen tapa kylmäkypsyttää kalaa. Siinä pieneksi pilkottu kala kypsennetään parissa tunnissa sitrushedelmien mehulla. 

Yhdessä nämä kaksi ovat niin tolkuttoman hyviä, että olen ilmeisestä ruokamyrkytysriskistä välittämättä syönyt niitä niin meksikolaisella torilla, wieniläisessä katukahvilassa kuin festareillakin. Näihin verrattuna kotiolojen etuna on ainakin se, että kylmäketjusta saa vastata ihan itse, joten kalan kunnosta voi olla varma (jos vain luottaa kalakauppiaaseensa - itse olen aina Hakaniemen hallin kauppiaaseen luottanut, mutta toki tälläkin kertaa mainitsin, mitä kalasta teen).

Tostadojen syöminen on sotkuista, mutta ei sen niin väliä, kun ne maistuvat näin hyviltä. Servetit pöytään ja nauttimaan.

Tostadat

Pieniä tortillalettuja
Öljyä

Guocamolea/avokadoa
Tomaattista salsakastiketta/kuutioitua tomaattia ja sipulia
Tulista kastiketta 
Suikaloitua jäävuorisalaattia
Limeä, korianteria
(juustoa, esim. fetaa murusteltuna)
+ päätäyte, kuten chevicheä, paistettua kanaa, katkarapuja... 

Paahda tortillat. Lämmitä uuni 110 asteeseen. Voitele letut öljyltä molemmilta puolilta ja levitä ne uunipellille. Paista letuja noin 3 minuuttia, käännä ja paista vielä toiset 3 minuuttia (tai kunnes letut ovat rapeita).
Levitä lettujen pohjalle guocamolea ja kasaa sen päälle muut täytteet. 

Cheviche
n. 300 g lohta
n. 100 g siikaa
puolikas sipuli
punainen chili (tai enemmän tai vähemmän tulisuudesta riippuen)
2 limen ja puolikkaan sitruunan mehu
suolaa ja sokeria

Pilko kalat pieniksi kuutikoiksi tai suikaleiksi, noin sentin paksuiset ovat aika hyviä. Tärkeintä on, että ne ovat suunnilleen samankokoisia. Silppua sipuli ja chili hienoksi silpuksi. Purista päälle sitrusten mehut, lisää suolaa ja sokeria, sekoita ja laita kelmulla peitettyna tai kannen alle jääkaappiin tekeytymään kahdeksi tunniksi.

Meksikolaisherkku: chilaquiles

Viimeaikoina olen ollut kovin innostunut meksikolaisesta ruoasta - taas vauhteeksi. Yksi toukokuun kokeiluista oli chilaquiles. Siinä tortillasipsejä uitetaan mausteliemessä ja niiden kanssa syödään niitä perinteisiä meksikolaisia herkkuja, eli sipulia, tomaattia ja korianteria. Kuulostaako oudolta? No todellakin, mutta oli silti tosi hyvää.

Yksinkertaisuudessaan herkku valmistetaan niin, että kiehautetaan maustelimei, johon tortillasipsit laitetaan hetkeksi kypsymään ja pehmittymään. Sitten lautaselle mätetään loput tilpehöörit. Meidän versiossamme herkun lisukkeena oli vielä paistettua kanaa, mutta sen sijaan voisi hyvin paistaa vaikka paprikaa ja maissia tai papuja. Alkuperäinen resepti oli Food & Winen nettisivuilta, tässä se mitä tein:

Chilaques kanalla (3-4 annosta)
 
3 rkl paprikajauhetta
2 rkl chilijauhetta 
1 tl cayennepippuria
1/2 juustokuminaa
1 tl sokeria
3 rkl öljyä
3 rkl vehnäjauhoja
3 valkosipulinkynttä
7 dl kana-/kasvislientä
n. 3 dl tortillasipsejä syöjää kohden
100 g fetajuustoa
2 rkl hapankermaa syöjää kohden
sipuli ohuina siivuina
silputtua korianteria
kanafileitä (tai kasvissyöjälle vaikkapa paprikaa ja papuja)

Paista kana, mausta suolalla ja pippurilla, ja leikkaa ohuiksi suikaleiksi.

Valmista liemi, jossa kypsennät sipsit. Kuumennä öljy pannussa ja lisää siihen mausteet. Anna kypsyä hetki, lisää jauhot ja valkosipuli. Lisää kanalientä vähän kerrallaan, sekoita tasaiseksi. Anna liemen keittyä kasaan niin, että se paksuneen hiukan. Laita sipsit liemeen ja kypsennä pari minuuttia. Sipsien pitää pehmetä, mutta ne eivät saa mennä mössöksi.

Annostele sipsejä lautasille, lisää päälle kana. Murustele päälle fetaa ja ripottele jokaiseen annokseen lisäksi sipulia, korianteria ja hapankermaa. Tarjoile heti.

Testissä Chalupa

Meksikolainen ruoka on ikäsuosikkini, joten olen suhtautunut suurella ilolla Helsinkiin rantautuneisiin meksikolaishenkisiin pikaruokaravintoloihin. Katuruoka on iso juttu Meksikossa, ja maan keittiöstä löytyy valtavasti pikaruoksi hyvin sopivia ruokalajeja. 

Valitettavasti syksyni oli niin sekasortoinen, että ehdin testamaan Kallion Porthaninkadulle ilmestyneen Chalupan vasta nyt. Olin kuullut ja lukenut siitä ristiriitaisia arvioita, mutta oma kokemukseni oli pääpiirteissään ihan miellyttävä.

Chalupan tyyliä on moitittu sekavaksi, ja tottahan se on, että tilauksen yhteydessä saa tehdä aika monta valintaa, jotka voivat hämmentää. Minusta hyvänmakuisen koonaisuuden kerääminen oli kuitenkin helppoa ja ainakin kokeilukerrallani ystävällinen myyjä neuvoi niitä, jotka eivät ihan tienneet, mitä olisi kannattanut valita.

Valitsen tällaisissa paikoissa yleensä tacon, niin nytkin. Burritot ovat isoon nälkään täyttävimpiä, mutta tacot ovat mielestäni lähes poikkeuksetta paremman makuisia. Valitsin täytteeksi grillatut kasvikset, mustapavut, vihreän salaatin, perinteisen pico de gallo -salsan (eli tomaatti-sipuli-hakkeluksen), kaikki lisukkeet (korianterin, juustoraasteen, hapankerman) ja tuliseksi mainostetun suklaisen kastikkeen. Perinteiset meksikolaiset ainekset, siis.

Annoksen kolmesta tacosta tuli varsin hyvin vatsa täyteen ja tulisuuttakin löytyi. Hämmentävää oli se, että korianterin lisäksi annoksessa olikin myös minttua. Ei se mitään pilannut, mutta olipahan yllätys, eikä välttämättä mitenkään tarpeellinen sellainen. Mustapavuista on annettava pisteet. Ylipäätään kivaa, että pavut kuuluvat jokaiseen annokseen, sillä ne tekevät kasvisannoksestakin täyttävän ja ovat sitäpaitsi aika olennainen osa meksikolaista keittiötä.

Palvelussa on konseptissa olisi kyllä vielä hiukan kehitettävää. Vaihtoehtoja ei tosiaankaan tarvitsisi olla ihan niin kamalasti, ja jos niitä kerran on, homman pitäisi toimia hiukan sujuvammin. Nyt tilaukseni kyllä kysyttiin nopeasti ja tacot olivat hetkessä valmiit, mutta sitten sainkin seisoskella kassan vieressä valmis annos kädessäni odottelemassa, että pääsen tilaamaan juoman ja maksamaan, sillä kassanhoitaja teki välillä lisukeannoksia ja teki ties mitä. Siinä sitten seurasin annokseni jäähtymistä rahat kourassa. Ei kiva. Ja sekin olisi mukavaa, jos jokaisesta pöydästä löytyisi servettejä, kun tarjolla on tacoja, joita nyt vaan ei voi siististi syödä.

Mutta pääasia, tacot, olivat tosiaan ihan hintansa väärtti, kun annos maksoi alle yhdeksän euroa. Kyllä niitä on toistekin saatava.

Mustapapukeitto iltapalaksi

Jotain pientä syötävää sitä töiden jälkeen kaipaa, mutta ihan valtavaa ateriaa ei kuitenkaan viitsisi laittaa. Tällaista pähkäilen jatkuvasti, enkä varmaan ole ihan ainoa. Me sorrumme miehen kanssa turhan usein kaikenlaiseen epäterveelliseen, vaikka aika helposti syntyisi jotain fiksumpaakin. Niin kuin vaikka meksikolaista mustapapukeittoa, jonka valmistelu vaatii aktiivista työtä alle kymmenen minuuttia.

Mustapapukeitto
 
iso sipuli
4 kynttä valkosipulia
tomaatti
2 tlk mustapapuja
kasvisliemikuutio
chiliä – joku tuoreena tai jonkunlaisena mausteena (itse käytin kotitekoista chilikastiketta)
vettä

Silppua sipulit ja tomaatti. Kuullota sipuleita kattilassa pari minuuttia ja lisää tomaatti sekaan. Pyörittele kasviksia pari kertaa kattilassa, lisää kasvisliemikuutio, pavut ja chili. Anna lämmetä ja kaada kattilaan sen verran vettä että pavut peittyvät. Lämmitä kiehuvaksi, lisää vielä vähän vettä ja anna keiton kiehua kattilassa kannen alla suunnilleen vartin.
Jos haluat keitosta sakeampaa, soseuta keittoa vähän sauvasekoittimella – riittää, että osa pavuista hajoaa, silloin keitosta tulee jo sakeampaa.

Tarjoa keiton kanssa tortillasipsejä.

Empanadat kasvistäytteella (vegaaniset)

Pidimme jälleen kerran ravintolapäivää, tällä kertaa lattarimeiningillä. Syötäväksi valikoitui empanadapiiraat, joita oli tarjolla useammalla eri täytteellä. Minä valmistin empanadat aika perinteisin latinomauin, sillä täytteessäni oli mustapapuja, paprikaa, tomaattia, chiliä ja korianteria.

Empanadat ovat vähän kuin – tai oikeastaan aika kirjaimellisesti – lattareiden lihapiirakoita, eli suljettuja piiraita, jotka kypsennetään joko uunissa tai uppopaistamalla. Yleensä empanadojen täytteenä on lihaa, mutta ne onnistuvat hyvin kasvistäytteelläkin, ja kuten kokeilumme todisti, myös vegaanisina.

Olen aina tykännyt erilaisista pasteijoista ja suolaisista piirakoista, joten tietenkin tykkään myös empanadoissa. Vuoden takaisella Meksikon reissulla sain maistella argentiinalaisen ravintolan herkkusienillä ja juustolla täytettyjä, uppopaistettuja empanadoja, jotka kaikessa rasvaisuudessaan olivat ihan älyttömän hyviä. Uunissa paistetut piiraat ovat vähän kevyempiä, mutta toisaalta toki myös helpompia valmistaa (onhan siinä uppopaistamisessa aina työnsä). Vastapaistettuina ne ovat vähän kuivia, mutta meheytyvät seuraavaan päivään mennessä.

Empanadat ovat tosiaan hyvin perinteinen juttu Latinalaisessa Amerikassa. Joka maassa on niistä vähän erilaiset versiot, ja ilmeisesti myös aika monella perheenemännällä on se oma bravuurinsa. Joskus piiraat ovat isoja, sellaisia joista leikataan syöjille palat, joskus ihan pikkuisia. Täyte tehdään ilmeisesti usein tähteistä, eli siinä voi olla aikalailla mitä vaan. Sipuli, pavut ja chili ovat ainakin niitä tyypillisimpiä, usein jonkun lihan jatkeena. Jos nyt välttämättä lihaa haluaa, voisi minunkin paputäytteeseeni toki hyvin laittaa mukaan vaikka jauhelihaa tai chorizoa.

Empanadat kasvistäytteellä (n. 20 kpl)

Taikina:

300 g rasvaa margariinia (tai voita)

750 g vehnäjauhoja

1 tl suolaa

¾ dl vettä

Nypi rasva, jauhot ja suola yhteen. Sekoita vesi joukkoon. Laita taikina hetkeksi kylmään.

Täyte:

1 tlk (n. 250 g) mustapapuja

1 paprika

1 sipuli

1 tomaatti

2 chipotlechiliä ja 2 rkl niiden kastiketta (tai chilimaistetta/tuoretta chiliä)

puolikas nippu korianteria varsineen

4 valkosipulinkynttä

suolaa

oreganoa

Silppua kaikki kasvikset ja chili. Paista ensin paprikaa ja sipulia hetki pannulla jotta ne hiukan pehmenevät, ja lisää sitten muut ainekset. Kypsennä viitisen minuuttia. Maista, että täyte on riittävän maukasta – siinä pitää olla kunnolla makua.

Ota taikina pois kylmästä. Jos se tuntuu aivan liian muruiselta, anna sen lämmitä hetki. Kauli sitten taikinasta noin kahden millin paksuinen levy ja ota siitä pyöreitä paloja. Laita jokaiselle palalle hiukan täytettä ja purista reunat kunnolla yhteen niin, että piiraista tulee puolikuita.

Reunojen sulkeminen onnistuu esimerkiksi painamalla niitä haarukalla, mutta perinteisin tapa taitaa olla ”pyörittämällä” taikinaa (tästä yritelmä löytyy kuvan piiraista). Se onnistuu niin, että aloitat toisesta kulmasta, puristat pienen pätkän reunoja yhteen ja taitat sitä noin sentin muun taikinan päälle. Seuraavaan taitokseen otata mukaan pienen pätkän edellistä. Vaikea selittää, mutta oikeastaan aika helppo toteuttaa!

Onneksi netistä löytyy nykyään kaikkeen tarpeelliseen opastusvideo ja tähän tekniikkaan voi katsoa mallia täältä.

Empanadojen sulkeminen on muuten aikamoista taidetta – ja erilaisia tekniikoita käytetään esimerkiksi eri täytteisten piiraiden erottamiseen toisistaan. Aiheesta lisää täällä.

Katkaravut chipotlekastikkeessa

Meksikosta hankkimani keittokirja (Williams-Sonoman Mexicana) on jäänyt harmillisen vähäiselle käytölle, mutta viikonloppuna kaivoin sen taas esiin. Kokeiltavaksi valikoitui annos nimeltä Camarones enchipotlados, eli katkarapuja chipotlekastikkeessa. Ehdin jo pohtia, millä kummalla chipotlechilit korvaan, mutta huomasin onnekseni, että Hakaniemen S-market myi juuri oikeaa chilisäilykettä, chipotles adobados. Jos chipotles en adobo - tai chipotles adobos -nimillä kulkevaa säilykettä ei löydy, voi sen toki korvata tuoreilla chileillä tai chilikastikkeella, mieluiten toki chipotlekastikkeella.

Chipotle-chilihän on siis savustettua chiliä ja chipotles adobados –säilykkeessä savuchilit on säilötty hiukan makeaan, etikkaiseen salsaan, joka on imenyt chileistä ihanaa savun makua. Chilit ovat tulisia, mutta eivät mitenkään järkyttävän voimakkaita, joten niitä uskaltaa kyllä laittaa ruokaansa. Pelkkää salsaakin voi käyttää, jos haluaa vain miedomman maun ruokaan, tai vaikka lisätä vähän lisää makua omaan annokseensa.

Katkarapuannokseen tarvitaan vain kaksi chiliä ja lusikallinen kastiketta, joten säilykepurkista jää yli puolet jäljelle. Lopuista suosittelen tekemään vaikka tomaattista salsakastiketta (siis sellaista, mitä nyt Suomessa yleensä laitetaan tortillojen väliin), sillä siihen chipotlet sopivat täydellisesti.

Katkaravut chipotlekastikkeella

8 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1/2 dl sitruunamehua
suolaa ja pippuria
2 suurta katkarapua, ilman kuoria
½ dl oliiviöljyä
1 sipuli hienonnettuna
4 tomaattia, pilkottuna paloiksi
 2 chipotlechiliä ja 1 rkl niiden kastiketta
1 ¼ dl colajuomaa
1 tl oreganoa

Valmista ensin katkaravuille marinadi: sekoita valkosipuli, sitruunamehu ja ripaus suolaa ja pippuria. Laita ravut marinoitumaan siksi aikaa, että valmistat kastikkeen.

Lämmitä öljy kuumaksi paistinpannussa ja kuullota sipuleita siinä kolmisen minuuttia. Lisää sitten tomaatit ja sekoittele niitä pannulla alle minuutin niin, että ne alkavat kypsiä hiukan. Ota pannu pois liedeltä ja nosta tomaatit ja sipulit tehosekoittimeen tai blenderiin, mieluiten reikäkauhalla (jos et omista kumpaakaan, käytä sauvasekoitinta). Tomaatit eivät saisi alkaa hajota pannulla, ja ylimääräistä öljyä pitäisi jäädä vielä pannuun katkarapujen paistamiseen. Lisää tomaatin ja sipulin joukkoon chilit ja niiden kastike, cola ja oregano. Sekoita tasaisemmaksi – kastikkeen ei kuitenkaan tarvitse olla ihan tasaista, mutta ainakin chilien pitää hienontua.

Ota ravut marinadista ja kuivaa niitä hiukan. Kuumenna paistinpannu uudestaan ja lisää ravut paistumaan. Minä annoin osan valkosipulista mennä mukana, mutta sen kanssa kannattaa olla varovainen, sillä valkosipuli kärähtää nopeasti. Paista katkarapuja noin kaksi minuuttia (rapujen koosta riippuen) ja nosta ne sitten pannulta sivuun odottamaan.

Kaada kastike takaisin pannulle ja keitä sitä keskilämmöllä viitisen minuuttia, jotta se keittyy hiukan kasan. Lisää sitten katkaravut ja kypsennä vielä noin kaksi minuuttia.

Reseptin mukaan katkaravut tarjoillaan riisin kanssa, mutta me kokeilimme niitä myös quesadillan täytteenä Molempina toimivat hyvin.

Kasvischili ja superhyvä tortilla-avokadosalaatti

Kuten eilen kirjoitin, Jamie Oliverin 15 minuutin ateriat –kirja on tosiaan ollut lähiaikoina ahkerassa luvussa. Sieltä löytyi myös oivallisen kasvischilin resepti, ja sen oheen salaatti, joka oli yksinkertaisuudessaan älyttömän herkullinen. Lisäksi chili ja salaatti toimivat erinomaisesti yhdessä, koska salaatti toi ruokaan sopivasti raikkautta.

Papuruoista saa taatusti sekasyöjäkin vatsansa täyteen, joten tätä voi suositella niillekin, jotka normaalisti suosivat lihaa. Jos sitä lihaa ihan välttämättä haluaa, niin ei tämä ruoka varmaan pilalle menisi, jos sekaan laittaisi vähän jauhelihaa.

Tortilla-avokadosalaatin herkullisuuden takaa tietenkin kastike, joka muistuttaa hiukan tsatsikia. Se on todettava, että nämä lisukesalaatit ovat Jamien vahvuuksia, ne ovat todella maukkaita. Esimerkiksi mieheni on niitä, jotka ovat koulussa kyllästyneet mauttomiin salaatteihin, ja minulla menikin aikanaan jonkun aikaa saada hänet tajuamaan, että salaatti voi oikeasti olla ihan tajuttoman maukasta, ja että raakojakin kasviksia voi maustaa. Nyt mies on tuon oppinut, ja tämäkin salaatti hävisi viimeistä romainesalaatinsuikaletta myöten. Kastiketta jäi vähän yli, mutta sen söi mielellään leivän päällä.

Tässä jälleen reseptit niin kuin ne itse tein, reseptit ovat kahdelle.

Chilikastike
1 punainen chili
1 punasipuli
1 tl paprikajauhetta
1 tl juustokuminaa
3 valkosipulinkynttä
kourallinen tuoretta korianteria
1 paprika
500 g erilaisia papuja (ja kikherneitä)
400 g paseerattua tomaattia

3 dl keittämätöntä riisiä

Keitä riisi pakkauksen ohjeen mukaan. Pilko sipuli ja paprika, hienonna chili, valkosipuli ja korianteri. Kuullota kasviksia, paprikajauhetta ja juustokuminaa öljyssä kasarissa hetki ja lisää sitten pavut ja tomaatti. Peitä kannella ja anna porista matalalla lämmöllä kunnes paprika ja sipuli ovat kypsiä.
Kun riisi on kypsää, sen voi sekoittaa kastikkeen joukkoon.

Tortilla-avokadosalaatti
Iso kourallinen tortillasipsejä
1 kypsä avokado
2 isoa ruokalusikallista turkkilaista jogurttia
1 lime
1 pieni romainesalaatti
puolikas kurkku
mieto punainen chili
kourallinen kirsikkatomaatteja

Laita puolikas avokado, jogurtti ja limen mehu tehosekoittimeen ja soseuta (tai tee sama sauvasekoittimella). Revi salaatti, koverra lopusta avokadosta lusikalla kiehkuroita, hienonna chili ja puolita kirsikkatomaatit. Leikkaa kurkusta ohuita siivuja juustohöylällä. Sekoita kasvikset ja sipsit kulhossa ja tiputtele päälle kastikenokareita.

Muita kokeilemiani reseptejä 15 minuutin ateriat -kirjasta
Grillattuja katkarapuja cajunmaustein, bataattia ja holy trinity -kasviksia
Kampasimpukat ja oranssi muusi
Kanaa cacciatore
Sinisimpukat marokkolaisittain
Kikherne-fetapaistos filotaikinassa ja kreikkalainen salaatti

Meksikon herkkuja: kanaenchiladat punaisessa salsassa

Vuodenvaihteen Meksikon reissulta tarttui mukaan keittokirja (Williams-Sonoma: Mexicana), paikallisia herkkuja tietenkin. Pari kuukautta ehti vierähtää reseptejä tavaillessa, mutta uskaltauduin vihdoin kokeilemaan yhtä helpolta vaikuttavaa. Tulos oli rohkaiseva.

Suomesta ei tietenkään löydy läheskään sellaista valikoimaa chilejä kuin Meksikossa on käytössä, ja se aiheuttaa kokkaukseen haasteita - lähes jokaisessa reseptissä kun on chiliä. Eikä meiltä kyllä kovin helposti löydy myöskään esimerkiksi kaktuksen lehtiä. Vihreät tomaatit ovat jo mahdollisuuksien rajoista, mutta aika hankalia nekin. Chili on kuitenkin ehkä se isoin ongelma, sillä meksikolaisessa ruoassa chilin pitäisi maistua muutenkin kuin tulisuutena, ja sitä on ihan määrällisestikin paljon - ruoalle tulee helposti vähän erilainen koostumus, jos siihen käyttää kymmenen chilipalkoa, tai lusikallisen chilijauhetta.

Kanaenchiladat olivat kuitenkin oikein hyvä ruoka ja aika helppoja tehdä. Tässä resepti hiukan sovellettuna, niin että se toimii suomalaisilla aineksilla.

Kanaenchiladat punaisessa salsassa

chilejä: reseptin mukaan 10 kuivattua poblanochiliä ilman siemeniä (eli anchochiliä), laittaisin 3-5 mietoa, mieluiten kuivattuina, mutta tuoreetkin menevät
1 sipuli hienonnettuna, ½ puolikas sipuli ohuiksi suikaleiksi leikattuna
6 valkosipulinkynttä
1 tkl tomaattimurskaa
1 tl oreganoa
2 dl kanalientä
(suolaa)
400g kypsennettyä kanaa
12 pientä/8 isompaa tortillalettua
ranskankermaa
silputtua korianteria

Hienonna sipulit ja chili monitoimikoneessa. Lisää tomaattimurska, mausta oreganolla ja jauha tasaiseksi. Laita tomaattiseos pannulle, lisää kanaliemi ja anna kastikkeen kiehua noin kymmenen minuuttia, jotta se hiukan sakeutuu. Maista kastikkeesta suola ja lisää sitä tarvittaessa – kaupan liemisekoituksissa on usein aika paljon suolaa, joten se saattaa riittää. Lämmitä öljyä paistinpannussa ja paista tortillalettuja yksi kerrallaan pannussa, kymmenisen sekuntia molemmilta puolilta. Joudut todennäköisesti lisäämään, jotta sitä riittää jokaisen letun paistamiseen.
Voitele uunivuoka. Täytä tortillat yksi kerrallaan: aseta tortillalettu uunivuokaan, aseta sille kanaa ja pyöritä rullaksi. Täytä vuoka tortilloilla – vuoka saa tulla aika täyteen, jotta tortillat pysyvät kasassa. Kaada päälle kastiketta. Paista tortilloja 170 asteessa viitisen minuuttia, niin kauan että ne ovat kunnolla lämpimiä.
Tarjoile tortillat hapankerman ja silputun korianterin kanssa.

¡Tostadas, si!

 

Kävin jokin aika sitten ensimmäistä kertaa ravintolassa, jonne olin halunnut jo pitkään, Cafe de Nopalissa. Helsinkiläinen lounasravintola Cafe de Nopal tarjoaa ihan oikeaa meksikolaista ruokaa, ei siis tex-mexiä. Meksikolainen lounas oli aivan mahtavaa vaihtelua usein aika tylsiin lounasannoksiin. 

Cafe de Nopalin ruoka oli tuoreen ja raikkaan makuista, ihanan yksinkertaista ja aitoa – aidolla tarkoitan tässä sitä, että maut tulivat ihan oikeista kasviksista, eivätkä valmiskastikkeista.  Juuri sellaista ruokaa, jota toivon ravintolassa saavani. Kaiken muun hyvän lisäksi sain harjoitella lounasreissulla espanjaa, sillä tarjoilija ei puhunut suomea, enkä minä nyt tietenkään englantia alkanut puhua. Tarjoilijan kunniaksi on sanottava, että hän  suhtautui takeltelevaan kielenkäyttööni aivan ihanasti ja selitti sujuvasti lounasseuralleni heidän annoksensa aineksista englanniksi, minulle ystävällisen rauhallisesti espanjaksi.

Cafe de Nopalin lounasannokseni oli tostadas paputäytteellä. Samaa annosta on sittemmin täytynyt kokeilla kotonakin pariin kertaan. En voi sanoa pääseväni aivan ravintolan tasolle, mutta uskomattoman hyvää syötävää olen itsekin saanut aikaan. Ja helposti.

Tostada  (monikossa siis tostadas) koostuu paahdetusta tortillaletusta tai laakeasta tacokuoresta, jonka  päälle kasataan täytteitä. Tavallisesti täytteenä on jonkinlainen liha- tai kasvishässäkkä ja lisäksi silputtua sipulia, tomaattia, avokadoa, korianteria, raastettua juustoa ja jonkinlaista salsaa ja koko komeuden päälle puristetaan vielä sitruunan tai limen mehua. Aika yksinkertaista, siis.

Parasta tässä ruoassa on mielestäni raikkaus ja toisistaan erottuvat maut. Lisäksi ruoka on nopea tehdä ja sitä on helppo varioida esimerkiksi kasvissyöjille ja lihanhimoisille. Ja vaikka ruoka alkuun tuntuukin aika kevyeltä, niin kyllä sillä todistetusti vatsansa täyteen saa.

Tostadas kasvistäytteellä

Laakeita tacokuoria (tai itse tehtyjä, paahdettuja tortillalettuja)

Kidneypapuja (purkillinen)

Paprika

Sipuli

Pari tomaattia

Korianteria

Juustoa – mieto, kermainen juusto toimii parhaiten, ihan tavallinen edamkin on hyvää

Avokado

Sitruunaa

Valkosipulia

(Chiliä, säilöttykin chili käy hyvin)

Punaista salsakastiketta – kotitekoista tai kaupasta, tärkeintä että salsa on hyvää

suolaa

Valmista ensin kasvistäyte:

Paahda paprikaa 250-asteisessa uunissa grillivastuksella. Paprikan pinnan pitäisi tummua – kääntele paprikaa noin kymmenen minuutin välein, jotta kuori tummuu eri puolilta. Anna paprikan jäähtyä ja poista sitten kuori. Kuoren pitäisi irrota helposti. Pilko paprika pieniksi paloiksi. Hienonna valkosipulia ja halutessasi chiliä. Sekoita paprikat, valutetut pavut, valkosipuli ja chili. Mausta suolalla ja jätä maustumaan hetkeksi. Jos haluat täytteen lämpimänä, laita se vaikka uuniin odottamaan. Pavut eivät varsinaisesti tarvitse mitään kypsennystä, mutta moni tietysti tykkää, että ruoassa on jotain lämmintä.

Silppua sipuli hienoksi, pilko tomaatit pieniksi paloiksi, silppua korianteri, ja raasta juusto. Avokadon voi tarjota joko paloina tai guacamolena, kumpi vain enemmän miellyttää.

Kukin ruokailija voi hyvin koota tostadansa pöydässä, mutta ne voi kasata myös valmiiksi, ei kuitenkaan kovin paljon ennen ruokailua, jotta kuoret eivät vety liikaa. Lusikoi kuoren päälle kasvistäytettä, ripottele sen päälle tomaattia, avokadoa, sipulia, juustoraastetta ja korianterisilppua. Lisää vielä salsakastiketta ja sitruunamehua.

Lisukkeeksi sopii hyvin sitruunalla maustettu olut. Hieman kaipailin Ranskan herkkua, Desperados-olutta, mutta sen puutteessa Sol-olut sitruunalla terästettynä toimi ihan hyvin.

Quesadillat ja guacamole – nam

Kuten blogia lukeneille varmasti jo on käynyt selväksi, olen aika pahasti addiktoitunut avokadoihin, ja muutenkin meksikolaistyyppinen ruoka maistuu. Kun fajitaksista jää tortilloja ja täytteitä yli, meillä syödään poikkeuksetta quesadilloja. Tällä kertaa niiden seuraksi saatiin salaattia ja, mikä parasta, vähän guacamoleakin.
 

Edelliseen ekoilu-postaukseeni viitaten voin todeta, että quesadillat nyt eivät ainakaan ole mitään erityisen terveellistä ruokaa, eivät ainakaan meillä. Ne ovat kovin juustoisia ja siksi rasvaisia, mutta kun meillä rakastetaan juustoa, niin näitäkin ahmimme onnessamme. Onneksi salaatti vähän tasapainottaa. Avokado sen sijaan on ihan fiksua syötävää (jos nyt ne kuljetuksen ongelmat unohdetaan), ja kotitekoista guacamolea voikin syödä ihan hyvällä omalla tunnolla. 

Quesadillat

tortilla-lettuja

juustoa

sipulia

tomaattia

salsa-kastiketta

Leikkaa sipuli ja tomaatti ohuiksi siivuiksi tai hienoksi silpuksi. Laita tortillalle kerroksittain juustoa, kasviksia, salsaa ja taas juustoa ja laita päälle toinen tortilla. Purista lettujen reunoista hieman yhteen. Paahda pannulla (ilman öljyä) molemmilta puolilta. Leikkaa neljään osaan ja tarjoa lämpimänä.

Täytteiden määrän voi itse valita, mutta liikaa ei kannata laittaa, sillä silloin täytteet eivät pysy lettujen välissä. Ideanahan on, että juusto sulaessaan pitää paketin kasassa, joten kannattaa käyttää helposti sulavaa, venyvää juustoa. Tukevampaa ruoasta saa, kun lisää täytteeseen papuja tai lihaa.

Guacamole

Avokadoa (1 keskikokoinen)

Sipulia (1 pieni)

Valkosipulia (3 kynttä)

Tomaattia (1 pieni)

Chiliä tai chilikastiketta

Tuoretta korianteria (vajaa puolikas ruukkukorianterista)

Sitruunamehua (1-2 rkl)

Suolaa (1tl)

Leikkaa sipuli ja valkosipuli hienoksi silpuksi, pilko tomaatti pieniksi paloiksi ja hienonna korianteri. Pilko avokado – jos se on kunnolla kypsää, se kyllä soseutuu hienommaksi sekoittaessa. Laita kasvikset kulhoon, mausta chilillä, sitruunamehulla ja suolalla. Lisää varovasti mausteita, etteivät ne peitä täysin kasvisten makua. Avokado kaipaa vähän suolaa, mutta liika pilaa koko soossin. Reseptin määrät ovat suluissa, sillä ne ovat makuasioita, ja lisäksi kasvisten koot vaihtelevat aika kovasti, että niitä on vaikea määritellä. Kuitenkin sipuleita ja tomaattia tulisi olla yhteensä hieman vähemmän kuin avokadoa. Chiliä voimakkuuden ja oman sietokyvyn mukaan.

Korianteri ei ole mitenkään pakollinen guacamolessa, ja epäilin pitkään sen tarpeellisuutta. Teen edelleen usein guacamoleni ilman korianteria, sillä koko nipun ostaminen pientä määrää varten tuntuu tuhlaukselta. Kannatan kuitenkin ehdottomasti korianterin kokeilemista, sillä se muuttaa koko guacamolen ja mielestäni ehdottomasti parempaan suuntaan.

Chili sin carne

Koska chili kasvaa edelleen ja viikonlopulta jäi jäljelle kidneypapuja, päätin säästäväisenä tehdä chili sin carnea, siis chili con carnen kasvisversiota (chili con carnehan tarkoittaa chiliä lihan kanssa, sin carne ilman lihaa). Samalla jatkui meksikolaisteema.

Tällä kertaa laitoin soossiin punaisia linssejä, mutta niiden sijalle sopisi mainiosti maissi. Ravintoarvoiltaan ne eivät kyllä vastaa toisiaan, mutta maun puolesta maissi olisi erinomainen vaihtoehto, sitä vain ei sattunut kaapistani löytymään. Hämmästyin muuten taas kerran ainesteni rautamäärästä: 100 grammaa tummaa soijarouhetta sisältää 107% päivän raudantarpeesta ja 100 grammaa punaisia linssejä noin 50%.

Käsittääkseni pavut, linssit ja erityisesti soija ovat monille lihansyöjille hieman hankalia aineksia. Olen kyllä itsekin saanut erinäisissä laitosruokaloissa niin kamalia papu- ja soijasörsseleitä, etten suuresti ihmettele epäluuloja.  Kidneypavuista olen oikeasti alkanut tykätä niin, että söisin niitä vaikka pelkästään, mutta soija tai linssit eivät kyllä itsessään ole kovin herkullisia. Mielestäni mausteinen, tomaattipohjainen kastike onkin hyvä paikka kokeilla noita aineksia, sillä sekä linssit että soija imevät kastikkeen maun itseensä. Kaikille soijarouhe ei sovi, ja silloin sen voi tässä reseptissä hyvin korvata lisäämällä muita papuja, tai vaikka jauhelihalla, eli tehdä sitä chili con carnea.

Itse yritin tällä kertaa pitää soossin määrän kohtuullisena, mutta hyvin tähän voisi laittaa enemmänkin soijaa, papuja ja linssejä, tai vaikka sen tavallisen noin 300 gramman paketin jauhelihaa.

Chili sin carne (4 annosta)

Sipuli

2 valkosipulinkynttä

Paprika

Chilipalko (tai chilijauhetta tai –kastiketta)

400g tomaattimurskaa

¾ dl punaisia linssejä

1 dl soijarouhetta

3 dl vettä

200g kidneypapuja

3 rkl soijakastiketta

2 tl kanelia

1rkl kaakaojauhetta

Pilko sipulit, chili ja paprika ja kuullota kattilassa. Lisää tomaattimurska ja keitä kymmenisen minuuttia. Lisää linssit ja soijarouhe sekä mausteet ja vesi. Keitä taas kymmenisen minuuttia ja lisää pavut. Maista linssien kypsyys (ne eivät saa olla kovia), lisää tarvittaessa mausteita. Halutessaan chiliä voi haudutella vaikka pari tuntia, ja maut vain paranevat, mutta parikymmentä minuuttia riittää kypsyttämiseen. Tarjoa riisin kanssa tai tortillojen välissä.

Nachosalaatti avokadonhimoon

Jatkan edelleen meksikolaisissa tunnelmissa. En ole pitkään aikaan ollut niin nälissäni, kuin lukiessani Mujican Frida-romaania. Kun romaanin Kahlot juhlivat, tarjolla on enchiladoja, kaktussalaattia, burritoja, chiliä, mole-kastiketta, avokadoa, hedelmiä, sangriaa ja ties mitä ihania herkkuja. Kadunkulmasta ostetaan tortilloja tai churroja ja eväskoriinkin pakataan seitsemää sorttia meksikolaisia herkkuja.

Suorastaan tuskaa tuotti lukea jatkuvasti avokadoista. Meksikossahan ne taitavat olla aika jokapäiväistä ruokaa, joka tuskin siellä paljon maksaakaan. Suomessa avokadot taas ovat usein aika hinnakkaita ja lisäksi kaupoissa myydään usein lähes kivikovia hedelmiä, jotka vaativat vielä kypsyttelyä kotona. Kun akuutti avokadonhimo sitten iskee, voi olla ettei lähikauppa auta.

Opin itsekin käyttämään avkadoa vasta kolmisen vuotta sitten. Siitä asti olen ollut rakastunut. Rakkaus alkoi taas perinteiseen tapaan siitä, että söin jossain jotain uskomattoman hyvää avokadoruokaa, jota piti kokeilla itse.  Kolme vuotta sitten kaupoissa myytiin lähes pelkästään raakoja avokadoja, ja niitä tuli silloin pari kertaa ostettuakin. Sittemmin olen oppinut, että se hedelmä saa olla ihan oikeasti pehmeä (eikä vain aavistuksen verran joustava niin, että puristaessa ei tiedä, antoiko periksi hedelmä vai sormi).  Kaverini kertoi surullisen tutulta kuulostavan tarinan siitä, miten hän tyttöystävineen guacamolestani innostuneena koetti tehdä kastiketta kovasta avokadosta. No, sehän ei suju, kuoret eivät tahdo irrota mitenkään, hedelmä ei muussaannu edes sauvasekoittimella eikä makukaan ole erityisen ihana.

Lukemisen herättämää nälkää korjasin viikonloppuna nachosalaatilla, jonka söin puoliksi haarukalla, puoliksi mätin suuhuni maissilastuilla. Tämä salaatti sopisikin hyvin vaikka illanistujaisiin. Omassa salaatissani oli tällä kertaa guacamolea, koska halusin syödä sitä vielä erikseen (niin, se avokadonhimo oli tosiaan päässyt aika korkealle tasolle), mutta yleensä pilkon avokadon veneiksi salaatin joukkoon. 

Nachosalaatti

Salaattia

Avokado

Paprika

Kidneypapuja (tai vaikkapa jauhelihaa, kanasuikaleita tai katkarapuja)

Maissilastuja

Tomaattia

Sipulia

Chiliä (tuoretta, jauhetta tai kastiketta)

Sitruunamehua

Valkoviinietikkaa

Suolaa ja sokeria

Hienonna sipuli, laita kulhoon ja lisää sekaan mausteet ja etikka (noin 1 sipuli + 1 tl sokeria + 1 tl suolaa + 2tl etikkaa). Hienonna tomaatti ja chili ja lisää sipulin joukkoon. Revi salaatti, pilko paprika ja avokado ja laita tarjoiluvadille papujen ja maissilastujen kanssa. Kaada päälle tomaattisipulisekoitus ja mausta sitruunamehulla.

Tomaatin, chilin ja sipulin voi tietysti myös vain pilkkoa muiden aineiden joukkoon, mutta itse teen yleensä niistä ikään kuin tuoresalsan, jossa on yksi sipuli ja kaksi tomaattia. Sipuli mielestäni hieman miedontuu liotessaan hetken mausteissa ja etikassa ja toisaalta tomaatista irtoava neste toimii yhdessä sitruunamehun kanssa koko salaatin kastikkeena.

Chilipensaan varjossa (salsa ja paholaisenhillo)

Meillä on kohtalaisen iso parveke, ja olenkin viimeisen kahden vuoden ajan koettanut kasvattaa siellä jotain syötäväksi kelpaavaa. Tänä vuonna menestys oli jo ihan kohtalainen. Ostin keväällä yhden chilin taimen, ja chiliä onkin riittänyt heinäkuusta asti. Muutama viikko sitten chilipensas ja muut vielä elossa olleet kasvit piti nostaa sisään, mistä ne eivät erityisemmin pitäneet. Chilipensas on suhtautunut tähänkin muutokseen parhaiten ja kasvi jopa kukkii edelleen. Ilmeisesti se siis kasvattaisi minulle vielä ihan uusiakin chilejä, jos vain valoa riittää. Koska asuntomme koko on rajallinen ja kasvien valaiseminen kunnolla on hieman hankalaa, alan olla sitä mieltä, että riittäisi kun ne pensaassa jo olevat palot kypsyisivät.

Chilin lisäksi olen kasvatin yrttejä, salaattia ja paprikaa. Yrteistä enää basilika sinnittelee. Paprikoiden kohdalla olin pitkään epävarma, olivatko taimet oikeastaan paprikoita vai chilejä (en enää heinäkuussa muistanut, mitä kaikkea olin istuttanut, ja kasvit näyttävät aika samalta). Lopulta pieniin, heiveröisiin taimiin alkoi ilmaantui pieniä paprikoita. Suurin osa jäi aika pieniksi, vähän kirsikkatomaatteja isommiksi, mutta muutama kasvoi sentään suunnilleen persikan kokoisiksi. Nyt ne alkavat jo hieman punertaa ja tänään poimin ensimmäisen.

Paprikat taidan syödä ihan raakana, koska niiden sato ei päätä huimaa. Chileille olenkin sitten saanut keksiä käyttöä oikein urakalla. Jos ruoasta ei halua ihan äärimmäisen tulista, yleensä ruokaan kuin ruokaan riittää yksi chilipalko. Siispä säilöin osan chileistä salsaan ja paholaisen hilloon. En enää paljon ostele kaupan salsaa tortillojen väliin, koska kotitekoinen on mielestäni paitsi helppoteikoista ja halpaa (jos tahtoo tortilloihinsa yhtä paljon salsaa kuin minä, se alkaa jo maksaa), myös erittäin hyvää.

Chilit ja paprikat ovat muuten kivoja parvekekasveja siksi, että ne ovat kukkiessaan tosi kauniita.

Tomaattisalsa

400g tomaattimurskaa

1 sipuli

4 valkosipulinkynttä

noin 1 dl etikkaista paprikasalaattia (säilyke) tai tuoretta paprikaa

noin 0,5 dl paprikasalaatin lientä (tai valkoviinietikkaa)

chiliä maun mukaan

suolaa

2 rkl sitruunamehua

Silppua sipuli ja säilykepaprika ja hienonna valkosipuli ja chili. Poista chilistä halutessasi siemenet ja sisustan valkoiset osat (käsittääkseni juuri niissä on tulisuus). Lämmitä hieman öljyä kattilan pohjalla ja kuullota sipuleita ja chiliä hetki, niin että sipulit pehmenevät. Lisää tomaattimurska ja paprika (jos käytät tuoretta paprikaa, lisää se jo samaan aikaan kuin sipulit) sekä paprikoiden liemi. Mausta suolalla. Anna kiehua noin 15 minuuttia ja maista sitten suolaisuus. Jos teet salsaa esim. tortillasipsien kanssa syötäväksi, kannattaa suolaisuuskin maistaa sipsillä. Ne ovat itsessään usein aika suolaisia, joten salsan ei ehkä tarvitse olla kovin suolaista. Jos salsa on mielestäsi liian vetistä, keitä sitä vielä hetki. Voit myös halutessasi lisätä siihen hieman jauhoja (esimerkiksi 1 rkl vehnä- tai perunajauhoja noin puoleen desiin vettä sekoitettuna). Lisää lopuksi sitruunamehu.

Salsaa kannattaa maistella, ja tarvittaessa lisätä paprikoiden lientä, suolaa tai sitruunamehua. Sekä salsan, että paholaisenhillon voi säilöä pakastamalla tai kuumennettuihin lasipurkkeihin pitkäksikin aikaa. Annokseni ovat kuitenkin aika pieniä, ja jos soossin käyttää lähipäivinä, se säilyy kyllä vaikkapa pakasterasiassa jääkaapissa.

Paholaisenhillo

1 dl tomaattimurskaa

1 paprika

4 palkoa chiliä (tai maun ja voimakkuuden mukaan)

3 valkosipulinkynttä

3 rkl valkoviinietikkaa

1 tl suolaa

1 tl oreganoa

2 dl hillosokeria

 Pilko paprika mahdollisimman pieniksi paloiksi ja hienonna chili ja valkosipuli. Kuullota niitä noin minuutti ja kaada päällä tomaattimurska, etikka ja mausteet. Anna kiehua viitisen minuuttia ja lisää hillosokeri. Jos seos tuntuu aivan liian paksulta, lisää vähän vettä. Keitä kymmenisien minuuttia ja säilö haluamallasi tavalla. Hillosokereissa on eroja, joten muiden ainesten ja sokerin määrä sekä keittoaika  kannattaa tarkistaa vielä sokeripussista. Hillo jähmettyy vielä jäähtyessään.