lauantai 23. tammikuuta 2016

Testissä Chalupa


Meksikolainen ruoka on ikäsuosikkini, joten olen suhtautunut suurella ilolla Helsinkiin rantautuneisiin meksikolaishenkisiin pikaruokaravintoloihin. Katuruoka on iso juttu Meksikossa, ja maan keittiöstä löytyy valtavasti pikaruoksi hyvin sopivia ruokalajeja. 

Valitettavasti syksyni oli niin sekasortoinen, että ehdin testamaan Kallion Porthaninkadulle ilmestyneen Chalupan vasta nyt. Olin kuullut ja lukenut siitä ristiriitaisia arvioita, mutta oma kokemukseni oli pääpiirteissään ihan miellyttävä.

Chalupan tyyliä on moitittu sekavaksi, ja tottahan se on, että tilauksen yhteydessä saa tehdä aika monta valintaa, jotka voivat hämmentää. Minusta hyvänmakuisen koonaisuuden kerääminen oli kuitenkin helppoa ja ainakin kokeilukerrallani ystävällinen myyjä neuvoi niitä, jotka eivät ihan tienneet, mitä olisi kannattanut valita.

Valitsen tällaisissa paikoissa yleensä tacon, niin nytkin. Burritot ovat isoon nälkään täyttävimpiä, mutta tacot ovat mielestäni lähes poikkeuksetta paremman makuisia. Valitsin täytteeksi grillatut kasvikset, mustapavut, vihreän salaatin, perinteisen pico de gallo -salsan (eli tomaatti-sipuli-hakkeluksen), kaikki lisukkeet (korianterin, juustoraasteen, hapankerman) ja tuliseksi mainostetun suklaisen kastikkeen. Perinteiset meksikolaiset ainekset, siis.

Annoksen kolmesta tacosta tuli varsin hyvin vatsa täyteen ja tulisuuttakin löytyi. Hämmentävää oli se, että korianterin lisäksi annoksessa olikin myös minttua. Ei se mitään pilannut, mutta olipahan yllätys, eikä välttämättä mitenkään tarpeellinen sellainen. Mustapavuista on annettava pisteet. Ylipäätään kivaa, että pavut kuuluvat jokaiseen annokseen, sillä ne tekevät kasvisannoksestakin täyttävän ja ovat sitäpaitsi aika olennainen osa meksikolaista keittiötä.

Palvelussa on konseptissa olisi kyllä vielä hiukan kehitettävää. Vaihtoehtoja ei tosiaankaan tarvitsisi olla ihan niin kamalasti, ja jos niitä kerran on, homman pitäisi toimia hiukan sujuvammin. Nyt tilaukseni kyllä kysyttiin nopeasti ja tacot olivat hetkessä valmiit, mutta sitten sainkin seisoskella kassan vieressä valmis annos kädessäni odottelemassa, että pääsen tilaamaan juoman ja maksamaan, sillä kassanhoitaja teki välillä lisukeannoksia ja teki ties mitä. Siinä sitten seurasin annokseni jäähtymistä rahat kourassa. Ei kiva. Ja sekin olisi mukavaa, jos jokaisesta pöydästä löytyisi servettejä, kun tarjolla on tacoja, joita nyt vaan ei voi siististi syödä.

Mutta pääasia, tacot, olivat tosiaan ihan hintansa väärtti, kun annos maksoi alle yhdeksän euroa. Kyllä niitä on toistekin saatava.