Afternoon Tea British Museumissa

 
Tammikuiselle Lontoon reissulle piti muiden ruokapaikkojen lisäksi löytää paikka hyvälle Afternoon Tealle. Vaatimuksina oli se, ettei teelle tarvitse pukeutua kovin hienosti ja että yksivuotiaankin kehtaa viedä sinne. Kun vielä toiveena oli, ettei hinta olisi aivan kamalan tyyris, oli sopivassa paikassa hiukan etsiskeltävää. Lopulta paikaksi valikoitus British Museumin Great Court Restaurant.

Museon yhteydessä olevan ravintolan valitsemista puolsi muutama seikka. Ensinnäkin tiesimme, ettei se olisi mitenkään pois reitiltä, sillä British Museum oli itseoikeutetusti listalla kun mukana oli monta ensikertalaista Lontoossa. Lisäksi olimme vakuuttuneita, että museon ravintolaan saa mennä ihan arkisissa vaatteissa, ja että lapsiakin siellä käy ihan säännöllisesti. Lontoon museoissa saa kokemusteni mukaan yleensä oikein asiallista ruokaa, joten luotin laadun olevan vähintään kelvollinen.

Iltapäivätee pitkän kaavan mukaan ei taida oikeasti enää kuulua kovin tiiviisti useimpien brittien arkeen, mutta onhan se sellainen kokemus, jonka moni matkailija haluaa. Ja onhan se nyt kivaa, kun pöytään kannetaan kasapäin sapuskaa kauniisti aseteltuna ja itse saa vain nauttia. Matkustajalle vähän pitempi tauko tulee yleensä tarpeeseen.

En voi sanoa olevani mikään iltapäiväteen asiantuntija, mutta Great Courtin tee oli kyllä hyvä kokemus ja sopi ainakin meille. Kattaus oli kaunis ja syötävät enimmäkseen oikein hyviä. Pyynnöstä kasvissyöjien lihaleivät vaihdettiin kalaversioihin ja teetä sai juoda niin paljon kuin huvitti. Loisteliaampia paikkoja löytää paljon, ja varmasti myös herkullisempiakin, mutta Great Court oli mielestäni hyvä kompromissi: sopivan tyylikäs ja kuitenkin riittävän rento.

Omaan makuuni iltapäivätee sisälsi hiukan turhan paljon makeaa, mutta ainakin menujen perusteella näin olisi ollut kaikkialla. Great Courtin parasta antia olivat mielestäni lohileivät ja skonssit, joita olisin voinut syödä loputtomiin. Teekin oli hyvää, ja kokeilimme useampaa laatua.

19,5 puntaa on toki teetarjoilusta jo ihan kunnon hinta. Onneksi siihen hintaan sai vatsansa täyteen – ihan kamalasti ei välttämättä kannata lounaalla syödä, jos on menossa teelle. Teepannua saa samaan hintaan täytättää niin monta kertaa kuin huvittaa, ja jokainen saa valita haluamiaan teelaatuja.
 

Lontoon ravintolasuosituksia 2016

Kävin taas Lontossa, ja kyllä, tälläkin kertaa ruoka oli aika isossa osassa matkalla. Hluaisn tietenkin kiertää vanhoja suosikkeja, mutta kokeilla myös uusia paikkoja. 

Tällä kertaa lisähaastetta toi se, että olimme liikkeellä isolla porukalla, jossa toiveet ja mieltymykset olivat hiukan eriäviä. Seitsemän hengen porukassa oli kolme kasvissyöjää, yksivuotias ja pari niinsanotusti perinteisemmän ruoan ystävää. Välillä toki jakaannuimme pienempiin porukoihin, eli ihan aina ei sentään tarvinnut löytää seitsemän hengen pöytää. kaikki listatut ravintolat kuitenkin toimivat myös pienen lapsen kanssa ja kaikista saa kasvisruokaa.

Battersea Pie

Brittiläiset piirakat ovat hyvin tehtyinä aivan mahtavaa ruokaa, ja niistä löytyy usein hyvin vaihtoehtoja eri mieltymyksiin. Covent Gardenin alakerrassa sijaitseva Battersea Pie on pikkuinen putiikki, joten pöytää voi joutua odottamaan hetken, ja isolla porukalla voi olla toivotonta.

Piirakat ovat erinomaisia: rapeita, meheviä, täyttäviä. Lisukkeista tuli testattua muusi ja pari salaattia, ja nekin toimivat. Kasvispiirakkaan myyjä tarjosi oma-alotteisesti kasvispohjaan tehdyn kastikkeen, joka oli erinomaista. 

Toki ehdin myös Spitalfieldsiin Square Piehin, joka osasi hommansa edelleen. Siitä lisää täällä.

Uusintakierros: Anchor & Hope

Anchor & Hope ihastutti vuosi sitten siinä määrin, että sinne oli ihan pakko päästä uudestaan. Lounas miellytti edelleen.

Söin tällä kertaa paprikaa ja anjovista, sekä lisukkeena aivan tajuttoman hyvää kaalia (nimellä "January cabbage"). Muut pöydässä söivät muun muassa punajuuri-piparjuurisalaattia, kalaa ja verimakkaraa. Niistä maistoin vain punajuurta, joka oli erinomaista. 

Täällä voi aivan hyvin tilata pikkuannoksen sekä lisukkeen, niistä saa kyllä vatsansa täyteen. Isompiin annoksiin lisuketta ei tarvitse. 

Deep Blue Cafe Science Museumissa

Museot kuuluivat taas tiiviisti ohjelmaan, joten lounas tiedemuseossa tuli taas tarpeeseen. Nyt kävimme pohjakerroksen perältä löytyvässä Deep Blue Cafessa. Kulje ohi höyrykoneiden ja avaruusosaston, niin löydät ravintolan, joka tuntuu olevan erityisesti lapsiperheiden suosiossa. Meille ei riittänyt edes syöttötuolia, mutta se ei paljon menoa haitannut.

Ravintolan lista on lyhyt, mutta ruoat olivat herkullisia. Oma chili sin carneni kurpitsalla oli todella herkullista (tätä täytyy kokeilla itsekin), ja luulenpa, että sen saisi myös vegaanisena kunhan jättäisi hapankerman pois. Sen lisäksi erityisesti salaatit näyttivät todella herkullisilta.

Aiemmat ravintosuositukseni Lontooseen:
vuodelta 2012
vuodelta 2015

Testissä Chalupa

Meksikolainen ruoka on ikäsuosikkini, joten olen suhtautunut suurella ilolla Helsinkiin rantautuneisiin meksikolaishenkisiin pikaruokaravintoloihin. Katuruoka on iso juttu Meksikossa, ja maan keittiöstä löytyy valtavasti pikaruoksi hyvin sopivia ruokalajeja. 

Valitettavasti syksyni oli niin sekasortoinen, että ehdin testamaan Kallion Porthaninkadulle ilmestyneen Chalupan vasta nyt. Olin kuullut ja lukenut siitä ristiriitaisia arvioita, mutta oma kokemukseni oli pääpiirteissään ihan miellyttävä.

Chalupan tyyliä on moitittu sekavaksi, ja tottahan se on, että tilauksen yhteydessä saa tehdä aika monta valintaa, jotka voivat hämmentää. Minusta hyvänmakuisen koonaisuuden kerääminen oli kuitenkin helppoa ja ainakin kokeilukerrallani ystävällinen myyjä neuvoi niitä, jotka eivät ihan tienneet, mitä olisi kannattanut valita.

Valitsen tällaisissa paikoissa yleensä tacon, niin nytkin. Burritot ovat isoon nälkään täyttävimpiä, mutta tacot ovat mielestäni lähes poikkeuksetta paremman makuisia. Valitsin täytteeksi grillatut kasvikset, mustapavut, vihreän salaatin, perinteisen pico de gallo -salsan (eli tomaatti-sipuli-hakkeluksen), kaikki lisukkeet (korianterin, juustoraasteen, hapankerman) ja tuliseksi mainostetun suklaisen kastikkeen. Perinteiset meksikolaiset ainekset, siis.

Annoksen kolmesta tacosta tuli varsin hyvin vatsa täyteen ja tulisuuttakin löytyi. Hämmentävää oli se, että korianterin lisäksi annoksessa olikin myös minttua. Ei se mitään pilannut, mutta olipahan yllätys, eikä välttämättä mitenkään tarpeellinen sellainen. Mustapavuista on annettava pisteet. Ylipäätään kivaa, että pavut kuuluvat jokaiseen annokseen, sillä ne tekevät kasvisannoksestakin täyttävän ja ovat sitäpaitsi aika olennainen osa meksikolaista keittiötä.

Palvelussa on konseptissa olisi kyllä vielä hiukan kehitettävää. Vaihtoehtoja ei tosiaankaan tarvitsisi olla ihan niin kamalasti, ja jos niitä kerran on, homman pitäisi toimia hiukan sujuvammin. Nyt tilaukseni kyllä kysyttiin nopeasti ja tacot olivat hetkessä valmiit, mutta sitten sainkin seisoskella kassan vieressä valmis annos kädessäni odottelemassa, että pääsen tilaamaan juoman ja maksamaan, sillä kassanhoitaja teki välillä lisukeannoksia ja teki ties mitä. Siinä sitten seurasin annokseni jäähtymistä rahat kourassa. Ei kiva. Ja sekin olisi mukavaa, jos jokaisesta pöydästä löytyisi servettejä, kun tarjolla on tacoja, joita nyt vaan ei voi siististi syödä.

Mutta pääasia, tacot, olivat tosiaan ihan hintansa väärtti, kun annos maksoi alle yhdeksän euroa. Kyllä niitä on toistekin saatava.

Valkoinen pitsa eli flammküchen

Flammküchen vei lopullisesti sydämeni viime kesänä. Ensin söin sitä Baijerissa, sitten sain aivan ihanaa Flammküchenia Hakaniemen Kuja-ravintolassa. Viime lauantaina oli lopulta aika kokeilla valkoista pitsaa ihan itse.

Flammküchen, tarte flambee, on keskieurooppalainen versio pitsasta, ja siinä tomaattikastike korvataan ranskankermalla. Perinteisiä täytteitä ovat kinkku ja sipuli, mutta nykyään valkoista pitsaa löytää mitä erilaisimmin täyttein. Tyypillistä kuitenkin on, ettei täytteitä ole mitenkään kamalasti. Ja kuten lauantaina opin kantapään kautta, flammküchenin pohjan kuuluu olla ohut, eli taikinaa ei paljon kohotella.

Flammküchen onmielestäni parhaimmillaan iltapalana ja se suorastaan vaatii seurakseen viinilasillisen (tai vähän olutta, jos oluesta tykkää). Täytteeksi sopii oikeastaan melkeinpä mikä vaan suolainen herkku, mutta kannattaa laittaa mukaan myös jotain raikastavaa, vaikka sitä sipulia. Suosittelisin kokeilemaan esimerkiksi kanttarelleja, tatteja, vuohenjuustoa ja homejuustoja. Myös lohta valkoisessa pitsassa näkee usein, monesti kylmäsavustettuna.

Meidän pitsamme täytteiksi valikoituivat lihansyöjälle kylmäsavustettu kinkku ja kasvisversioon sinihomejuusto ja tomaatit. Ja kaikille sipuli. Vääräoppisen paksusta pohjasta huolimatta pitsa oli oikein herkullista.

Valkoinen pitsa eli flammküchen

Pitsapohja (kohottamatta)
ranskankermaa (pieni purkki riittää noin pellilliselle)
kermaista juustoa (noin 1 dl/pellillinen)
timjamia, mieluiten tuoreena mutta kuivattukin käy

Täytteet:
Sipulia suikaleina
Homejuustoa, tomaatteja/kinkkua

Kauli taikina ohueksi. Levitä sille ranskankermaa ja ripottele kerman päälle hieman juustoa. Juustoa ei tarvita paljon, mutta se tuo mukavasti suolaisuutta. Ripottele pitsan pintaan timjamia. Lisää täytteet, mutta muista maltti: pitsaan saa jäädä ihan tyhjiäkin kohtia, mutta täytteitä pitää toki olla sen verran, että jokaiseen suupalaan riittää makua.

Paista 250-asteisessa uunissa 8-10 minuuttia, eli niin kauan, että pohja kypsyy ja juusto pitsan pinnalla ruskistuu paikoitellen.

Kesäisen Wienin herkuttelut

Kesälomaani kuului reissu helteiseen Wieniin. Yli kolmenkymmenen asteen lämpötila ei ole se suurin ruokahalun herättelijä, mutta ehdin kyllä parissa päivässä herkutellakin.

Nachsmarkt

Wienin suosituin ruokatori Nachsmarkt on turistille varmaankin se helpoin ruokapaikka. Sitä voi kyllä suositella hyvillä mielin: vaihtoehtoja löytyy niin makumaailmassa kuin hintatasossakin. Torilta löytyy niin raaka-aineita myyviä kojuja kuin kunnon ravintoloitakin, ja kaikkea siltä väliltä. Täältä voi napata mukaan eväät piknikille tai istua hetkeksi syömään falafel-leivän.

Wieden ja teknisen yliopiston ympäristö

Wieden on ilmeisesti tällä hetkellä Wienin hipsterein kaupunginosa. Sieltä löytyykin mukavia ravintoloita ja kahviloita vaikka millä mitalla. Mukavat korttelit alkavat heti Nachsmarktin nurkilta, teknisen yliopiston lähistöltä, josta ymmärrettävästi löytyy paljon aika edullisia ruokapaikkoja. Esimerkiksi Schleifmühlgassen ja Margaretenstressen risteyksen ympäristöstä löytyy kymmenisen ravintolaa. Kaikkia en ehtinyt kokeilla, mutta hintatasoltaan ja tyyliltään kaikki ovat mutkattomia ja mukavia.

Meksikolaisessa El Burrossa (Margarentenstrasse 9) söin ihanat tacot mustekalachevichellä ja join ison lasillisen erinomaista lime-mintti-limonadia – itse tehty limonadi oli mitä ilmeisimmin tänä kesänä hitti Wienissä, sillä sitä mainosti yksi jos toinenkin kuppila.

Drinkille Museumsquartieriin

Ainakin kesällä yksi Wienin parhaista hengailupaikoista on Museumsquartier. Siellä järjestetään paljon tapahtumia, ja kulttuurikeskusten ja museoiden ympäröimästä aukiosta onkin rakennettu mukava oleskelupaikka. Sieltä löytyy sohvia ja allas jossa vilvoitella jalkoja – sekä tietysti kuppiloita. Aukioita reunustavista kahviloista ja baareista saa kyllä syötävääkin, mutta erityisesti paikalle tunnutaan tulevan nauttimaan lasillinen tai pari. Alkuillasta paikalla oli paljon perheitä, sillä lapset riehuivat altaassa ja vanhemmat saivat nauttia rauhassa juomansa terassilla.

Iloisen pässin herkut

Kesälomalla vanhoilla kotikulmilla alkoi aika käydä pitkäksi sateisen ja kylmän ilman jatkuttua jo melkein viikon. Onneksi Glorian ruoka ja viini osasi vinkata kotimaakunnastakin retken arvoisen ruokapaikan.

Parikkalassa sijaitsevan Iloisen pääsin maalaispuodin yhteydessä toimiva ravintola tarjoaa muun muassa biisoniburgereita ja paistettuja muikkuja, ja pitihän se käydä kokeilemassa. Söin itse oikein maukkaan haukipurilaisen, ja myös biisoniburger ja muikut olivat kuulemma maukkaita. Jälkiruokaa emme jaksaneet syödä, mutta pullatkin näyttivät varsin kelvollisilta.

Puodin puolelta mukaan voi ostaa vaikka biisonimakkaraa tai karitsan lihaa, vihanneksa, ikkupanimoiden olutta tai käsityöläisten tuotteita.

Tätä voi suositella Kutostietä ajeleville vaikka taukopaikaksi, sillä paikka sijaitsee aivan tien varressa. Pihassa on myös pari lammasta ja kania, jotka näyttivät viihdyttävän lapsia (ja kyllä minäkin niitä mielikseni kävin katsomassa).

Taste of Helsinki 2014

Berthan turskaa, papua ja kampasimpukkaa.

Farangin vihersimpukat - näistä riittää kyllä kahdelle maistiaiset.

Demon hummerimakkara, sahramirisotto ja rakuunakastike.

Omatekoinen äyriäistartar limemajoneesilla.

Bostro o matin mehustettuja mansikoita, kutunmaitopehmistä ja mantelia.

Askin suolaheinää ja valkosuklaata.

Berthan suklaata, banaania ja parapähkinää.

Juuren kuttujugurttijäädyke, lakritsia, vadelmaa ja fenkolia.

Käytiin kaverin kanssa heti ekana iltana kokeilemassa Taste of Helsingin tarjonta. Kaveri oli paikalla jo kolmatta kertaa, minulle kokemus oli ensimmäinen laatuaan.

Kaikki oli tietenkin hyvää, mutta muutama ruokalaji nousi ylitse muiden. Emon rapukakku oli aivan ihana, lämmin, ja pehmeä, ja lisukkeet täydensivät annoksen hienosti. Demon hummerimakkara ja sahramirisotto rakuunakastikkeella olivat täyteläinen annos, josta tuli hyvä mieli sateisena iltana. Ja jälkiruoat tietenkin: Berthan suklaa, banaani ja parapähkinä olivat juuri niin makean ihanaa miltä kuulostaakin - ja annos oli muuten silattu vielä kondensoidulla maidolla ja jallusiirapilla - sekä niin Juuren kuin Bistro o matin kutunmaitoa sisältäneet jälkiruoat, joissa oli mukavasti raikkautta, kirpeyttä ja makeutta.

Ehkä kaikista kivointa oli kuitenkin päästä itse kokkaamaan kokkimaajoukkueen opastuksella. Äyriäistartaria en ollut ennen tehnytkään, ja siitä tuli tosi hyvää. Jos tykkää laittaa ruokaa, kannattaakin mennä ajoissa kyselemään, onko kokkausvuoroissa vielä tilaa.

Kujan brunssi, kekseliästä ja hyvää

Laiska lauantai alkoi tällä kertaa pohdinnalla sopivasta brunssista. Kallion ja Hakaniemen brunssitarjonta on parin viime vuoden aikana parantunut huimasti, mutta ei täältä silti lauantaibrunsseja loputtomasti löydy. No, onneksi yksi löytyi ihan kotinurkilta.

Meidän piti käydä testaamassa Hakaniemenkadulla sijaitseva Kuja jos silloin kun sen nimi oli Rento, mutta aina se jostain syystä jäi. Kun nyt vihdoin saimme aikaiseksi, kokemus oli niin myönteinen, että se ei taatusti jää ainoaksi kerraksi.

Kujan brunssi oli rakennettu siihen malliin, josta pidän, eli lajikkeita ei ollut loputtomasti, mutta ne mitä tarjolla oli, olivat kaikki hyviä. Sekin oli kivaa, että joukossa oli sellaistakin, mihin en ole missään muualla törmännyt. Oli ihania, sinapilla ja sahramilla maustettuja sinisimpukoita ja paistettuja kastanjoita ja lisäksi miehen suureksi iloksi ribsejä. Ja lisäksi ehkä se tärkein, eli mahdollisuus paistaa itse vohveleita.

Perusjututkin olivat kunnossa. Lämpimistä löytyi munakasta ja makkaroita ja tietysti pöytä sisälsi myös salaatteja, leipää ja croissantteja. Jälkkärinä oli vohveleiden ohella hedelmiä sekä suklaa- ja porkkanakakkuja. Juomapuolena hintaan sisältyi kahvi ja mehu, skumppalasillinen maksoi 3,50. Mahahan niistä tuli täyteen.

Me tykkäsimme myös Kujan tunnelmasta. Ravintola ei ole mikään valtava ja koska se koostuu kahdesta eri huoneesta, tunnelma on intiimi. Ei tarvitse välittää isojen salien yleisimmästä ongelmasta, kamalasta hälystä. Tietenkin brunssipöytien ympärille tulee välillä hiukan tungosta, mutta niinhän useimmissa brunssipaikoissa käy. Lauantaibrunssille pöytä löytyy kuulemma toistaiseksi ilman varaustakin, mutta sunnuntaina on tungosta.

Ravintolan sivut

Ravintola Pujol, huippua myös kasvissyöjälle

Meksikon hintataso on sen verran alhaisempi kuin Suomen, että siellä pienituloisenkin ruokaintoilijan on varaa kokeilla vähän hienompia ravintoloita. Siispä aloinkin jo alkusyksystä tutkia, mikä voisi olla hyvä paikka kokeilla hiukan hienompaa ruokailua kaikkien tacoständien välissä. Valinta osui Mexicon (Mexico Cityn/Ciudad de Mexicon) parhaaksi ja maailman 17. parhaaksi arvioituun ravintola Pujoliin.

Pujolin hintataso ei varsinaisesti päätä huimaa: kymmenen ruokalajin ateria irtoaa vajaalla viidellä kympillä. Kyllä, se on ihan käsittämätön hinta ateriasta täällä Meksikossa ja kyllä, kun mukaan nappaa viinipullon ja pistää vielä tipit päälle, tulee kahden hengen ateriasta kyllä isompi lasku kuin mihin meidän opiskelijan ja alle-keskipalkkaisen taloutemme on tottunut, mutta ei sitä silti kalliiksi voi sanoa.

Pujolin ideana on tarjota perinteisiä meksikolaisia ruokalajeja ja raaka-aineita modernisti tehtyinä. Saimmekin syödä muun muassa pikkumaissia muurahaiskastikkeessa, kaktussalaattia, porsaanvatsaa, kalatacon ja molea.

Käsittämättömän hyvä kalataco.

Ruoka oli yksinkertaisesti erinomaista, viimeisteltyä ja hienostunutta. Olen itse yleisesti ottaen enemmän vähän ronskimman ruoan ystävä – en pidä näpertelyä mitenkään itsearvoisen hienona juttuna ja rennompikin ulkoasu kelpaa. Pujol kuitenkin osaa näpertelyn sen verran hyvin, että pakko siitä oli nauttia. Annokset ovat pieniä, mutta kun niitä saa kymmenen, ei nälkäiseksi tarvitse jäädä. Kymmenen upean annoksen sarja on varsinaista ilotulitusta: on herkkiä makuja ja hienovaraisia annoksia, on tulisuuttakin, kastikkeita joita saa lisätä itse ja tortilloja joita syödä muun ruoan kanssa.

Erityismaininnan Pujol ansaitsee siitä, että siellä kelpaa olla kasvissyöjä. Alkupalat sisälsivät kalaa ja muurahaisia, mutta muuten koko aterian olisi voinut valita kasvisruokana ihan suoraan listalta. Minä valitsin ateriaani kalatacon, muuten kaikki (niitä alkupaloja lukuun ottamatta) oli kasvista. Vegaaninkin olisi ollut helppoa, sillä mikäli oikein ymmärsin, eläinkunnan tuotteita kasvisannoksissa edusti lähinnä parin annoksen hapankerma, joka olisi ollut helppoa jättää pois.

Ruoan lisäksi Pujolissa erinomaista oli palvelu. Kaikki tarjoilijat eivät puhuneet englantia, mutta kun mainitsin, ettei mieheni puhu lainkaan espanjaa, englantia osaava tarjoilija tuli oitis selostamaan meille menun. Muuten tarjoilijoita kävi luonamme alvariinsa, tuomassa ruokaa, kaatamassa viiniä (tietenkin tarjoilija huolehti, että ostamastamme pullosta riitti sopivasti koko aterialle), tuomassa uusia ruokailuvälineitä ja hakemassa vanhoja pois. Koska ruokalajeja oli tosiaan kymmenen, tuomista ja viemistä riitti.

Pujol ei kokonaisuudessaan aivan mahtava. Jos Mexicoon eksyy, kannattaa sinne ehdottomasti koettaa päästä syömään. Me varasimme pöydän hyvissä ajoin, mutta vaikkei sitä olisi tehnytkän, kannattaa kokeilla onneaan. Ainakin meidän ravintolassa ollessamme – keskellä viikkoa ja aika aikaisin illalla – ravintolassa oli pari tyhjääkin pöytää.

Vain yksi miinus Pujolille on annettava: yhdessä alkupaloista oli tonnikalaa. Hyvin vähän, mutta kuitenkin. Söin sen silti. Ja se oli itkettävän hyvää. 

Pahis-alkupahana tonnikalaa.

Sandro, kaupungin paras brunssi?

Tutustuin Sandron ruokaan Flow-festareilla ja tykästyin. Festareiden jälkeen kaverit kehuivat, että ravintolassa on hyvät drinksut ja brunssiakin kutsuttiin jopa kaupungin parhaaksi. Kun itse olin kaipaillut jotain Lähi-idän tai Pohjois-Afrikan ruokaa tarjoavaa ravintolaa Helsinkiin, piti Sandroa tietenkin päästä testaamaan. Päädyimme lauantaibrunssille, joka on kokonaan kasvisruokaa. Sunnuntaina tarjolla olisi lihaakin.

22,90 maksava brunssi ei ole enää mikään halpa, vaikka hintaan sisältyikin yllättäen skumppalasillinen. Siihen nähden valikoima ei ollut mitenkään superlaaja, etenkin kun ruoissa oli paljon samankaltaisia: oli pariakin erilaista coucousia ja kvinoaa, porkkanoita pariin tapaan ja monenlaisia oliiveja. Minua se ei varsinaisesti häirinnyt, en edes maistanut kaikkia lämpimiä ruokia ja croissantitkin jätin täysin tapojeni vastaisesti kokonaan väliin, koska ahmin oliivileipää hummuksella ja munakoisotahnalla.
 
Kuten sanottu, Sandron tarjoama ruoka sattuu olemaan sellaista, josta minä en oikein saa kyllikseni. Siksi brunssi kelpasi minulle erinomaisesti. On silti myönnettävä, että koko seurueeni ei ollut mitenkään varauksettoman ihastunut. Varmasti moni kaipaa lihaa, ja esimerkiksi seurueemme jäsen, joka ei pidä oliiveista, joutui tyytymään meitä muita selvästi rajoitetumpaan salaattivalikoimaan. Hintakin tuntui sellaiselta, ettei ihan mikä vaan kelpaa.
 
Sandron brunssia kannattaa harkita, jos Pohjois-Afrikan maut houkuttelevat. Siksi se olikin kivaa vaihtelua muille brunsseille. Sekin on laskettava plussaksi, että vaikka ruokalajeja oli vähemmän kuin joillain muilla Helsingin brunsseilla, ainakaan mikään minun maistamistani ei ollut ihan huti. Kastikkeilla, siemenillä, taateleilla ja sultanarusinoilla salaateistakin sai tuunattua monipuolisempia ja makuihin vaihtelua. Mehut olivat kunnon kamaa, smoothie hyvää ja jälkiruokakin ok.
 
En nyt aivan varauksetta alkaisi Sandron brunssia hehkuttaisi, mutta voisin kyllä mennä sinne uudestaankin. Ja ne drinksut, sekä ylipäätään ravintolan muu tarjonta on kyllä testattava.

Ravintolasuosikkeja Barcelonassa

Toissapäiväisen Barcelonan herkkujen hehkutuksen jälkeen on aika kertoa muutamasta suosikkipaikastani. Kaikille suosikkiravintoloilleni on yhteistä se, että niistä saa erinomaisen menu del dían edulliseen hintaan. Niistä saa kuitenkin myös illallista, tapaksia ja juomia kahvista drinkkeihin.

Alkuruoka Els Quatre Gatsissa, täytettyjä artisokkia.

Els Quatre Gats

Neljän kissan ravintola on ehkä Barcelonan kuuluisin. Siellä kävi jo Picasso aikoinaan, mikä taatusti tulee jokaiselle kävijälle selväksi. Kyseessä on siis paikka, joka löytyy lähes kaikista matkaoppaista, ja ravintolassa onkin aina paljon turisteja. Ravintola on silti käynnin arvoinen. Kuuluisat entiset kanta-asiakkaat tuovat kenties hintoihin pienen lisän, mutta ruoka on hyvää ja ravintola itsekin näkemisen arvoinen. Ruokana on perinteisiä Katalonian aineksia, ja erityisesti jälkiruoat ovat olleet erinomaisia.

Meno ravintolassa on ainakin lounasaikaan hektistä. Vitsailu kuuluu mitä ilmeisimmin paikan tyyliin, joten pienestä herjasta ei kannata loukkaantua. Ruokailun ohessa voi vaikka ihmetellä seinille ripustettuja kuvia ravintolassa käyneistä julkkiksista (vaikkapa Jimmy Carterista), seurata lukuisten tarjoilijoiden vauhdikasta hyörinää ja arvailla, onko sisustus ollut tismalleen sama jo Picasson aikaan.

 

Jumalainen jälkiruoka, lettuja täytettynä rommissa keitetyillä päärynöillä.

Els quatre gats sijaitsee pikkukujalla goottikorttelissa, jota ei näy läheskään kaikissa kartoissa, tai ainakaan sitä ei usein ole nimetty. Helpoimmin perille löytää Placa de Catalunyalta katedraalille päin johtavalta ostoskatu Portal del Angelilta, jolta Carrer Montsió kääntyy katedraalille päin mentäessä vasemmalle.

Carrer Montsio 3

Ménage à trois

Tämä aika piilossa goottikorttelin Vila de Madridin aukion nurkassa sijaitseva ravintola on paikka, johon menen uskollisesti jokaisella Barcelonan matkallani, mielellään vaikka useamman kerran reissulla. Se on aina tarjonnut tasalaatuisen erinomaista ruokaa, ja minua ravintolan tyyli miellyttää kovasti. Ravintola näyttää ulkoa päin pieneltä, mutta kun sanoo tulevansa syömään, tarjoilijat johdattavat takaosassa sijaitsevaan saliin. Sekin on kyllä usein aika täynnä lounasaikaan, mutta jostain pöytä on aina järjestynyt. Ulkonakin voi syödä, tai vaikka tiskin ääressä.

Ménagen vahvuus on aina ollut ihanat salaatit. Syönkin siellä sellaisen alkuruokana lähes aina. Myös jälkiruoat ovat olleet hyviä, ja jos listalla on crema catalana, sitä ei kannata jättää väliin. Jos syö salissa, ei varmaankaan voi olla kiinnittämättä huomiota sisustukseen. Viime kerralla seinällä oli muun muassa lp-levyjä ja c-kasetteja, mutta sisustus muuttuu aika usein, joten pian ihmeteltävänä on varmasti jotain muuta.

Myös tämän ravintolan löytäminen voi olla hiukan hankalaa. Carrer d’en Bot on La Ramblan suuntainen pikkukatu, jolla ravintola sijaitsee lähellä Vila de Madridin kulmaa (aukion tunnistaa sille osuessaan siitä, että sillä esitellään kaivauksissa löytynyttä roomalaista tietä). Oikealle kadulle löytää esimerkiksi kävellen Portaferrissa-katua La Ramblalta päin, d’en Bot on esimmäinen sivukatu vasemmalle.

Carrer d'en Bot 3

Passeig 9

Passeig 9 sijaitsee viimeisimmäin reissuni majapaikkana toimineessa Poblenoussa, kaupunginosan omalla Ramblalla. Poblenou on nouseva kaupunginosa ja sen Ramblalla on paljon houkuttelevia ravintoloita. Passeig kuuluu edullisempaan sarjaan. Useimmat kattavat pöydät myös Ramblalle, mutta tilaa löytyy usein helpommin sisältä.

Myös Passeig 9:n tyyli on moderni ja yksinkertainen. Eli oikein toimiva. Ravintolan pieni sisätila on tunnelmallinen päivälläkin ja kiitosta voi antaa myös erinomaisesta viinistä.

Alkuruoaksi grillattuja kasviksia ja maukasta kastiketta. Maistui.

Vanukasta. Koska ne vaan ovat hyviä.

Rambla del Poblenou 80

SMS delicies

Myös Gracian kaupunginosa on hyvä paikka lounaalle, ja SMS on yksi erittäin toimiva vaihtoehto. Valoisa, pieni ravintola on täytetty pöydillä tehokkasti – turha siis odotella mitään valtavaa tilaa esimerkiksi ostoksilleen tässä paikassa. Palvelukin on tehokasta, mutta ystävällistä.

Ja taas kaunis ja herkullinen salaatti.

Söin SMS deliciesissä koko matkani parhaan kalaruoan ja muutenkin minä ja seuralaiseni olimme erinomaisen tyytyväisiä. Salaatti oli raikasta, pääruat yksinkertaisia mutta hyviä ja jälkiruoat maukkaat. Kaikki siis toimi.

SMS delicies näyttää ulkoapäin kahvilalta, ja sieltä saisikin monenlaista juomaa ja makeaa syötävää. Jos paikalla sattuu olemaan lounasajan ulkopuolella, kannattaa siis pistäytyä syömään vaikka erinomaisia piirakoita.

Butifarraa, katalonialaista makkaraa, sinappikastikkeessa.

Juuri sopivasti paistettua kalaa ja ihanan mehevää munakoisopaistosta.

Carrer d'Astúries 33 (metroasema Fontanan lähellä)

Barcelona ja täydellisen ravintolan metsästys

Ravintolasuosikkejani on listattuna täällä. 

Barcelona on ehdottomasti herkuttelukaupunki. Hyviä ravintoloita löytyy ympäri kaupunkia, samoin kahviloita, leipomoita ja herkkupuoteja. Ja tietenkin kauppahalleja, joissa voi paitsi ihastella ja ostaa kaikenlaisia herkkuja, myös juoda kahvia, napata parit tapakset tai vaikka syödä kokonaisen aterian.

Barcelonasta löytyy kaikenlaisia etnisiä ravintoloita, niin ympäri maailmaa kuin Espanjan kaikilta alueilta, ja tietenkin myös perinteistä katalonialaista ruokaa. Se, mistä Barcelona kuitenkin parhaiten tunnetaan, on sen moderni lähestymistapa klassisiinkin ruokalajeihin. Tätä lähestymistapaa voi tutkailla hienoissa ravintoloissa, mutta jonkinlainen jokaturistin kukkarolle sopiva versio siitä on kyllä nautittavissa ihan edullisestikin. Ja kun nyt sanon jokaturistin versio, en tarkoita, että kyseessä olisi turistirysän baari, johon hyväuskoinen matkalainen huijataan, vaan puhun ravintoista, jotka tarjoavat hyvää, kekseliästä ruokaa normaalituloisen kukkarolle sopivaan hintaan, ja joissa myös paikalliset käyvät. 

Vähän churroja välipalaksi.

Parhaita Barceloniassa kokeilemiani ravintoloita voisi lähes kaikkia kuvailla sanoilla yksinkertainen ja kekseliäs. Sellaisia erinomaiset annokset Barcelonassa usein ovat: simppeleitä, vain muutamista hyvistä raaka-aineista koostuvia, yksinkertaisesti valmistettuja, mutta jollain tapaa kekseliäitä, tai ainakin tarkasti mietittyjä ja huolella valmistettuja. Aika usein Barcelonan reissuillani olen katsonut eteeni tuotua annosta ihastuneena ja sitten todennut, että eihän tässä nyt oikeastaan mitään niin kovin ihmeellistä ollutkaan, vain kekseliäästi yhdisteltyjä aineksia, kauniisti aseteltuina ja hyvin valmistettuina.

Mistä sen erinomaisen ravintolan löytää?

Barcelona kehittyy kovalla vauhdilla ja myös turismi taitaa edelleen kasvaa – tuntuu, että joka kerta kun menen kaupunkiin, turistilaumat ovat vallanneet siitä yhä suuremman osan. Kuten yleensäkin, suosituimmat turistialueet eivät välttämättä ole paras paikka etsiä hyvää (ja edullista) ravintolaa. Barcelona ei kuitenkaan ravintoloiden suhteen ole mielestäni mikään pahin huijaripaikka

Jopa turismin ydinalueelta, Barri Goticista, löytyy kyllä paljonkin hyviä ravintoloita ihan kohtuullisin hinnoin. Lisäksi alueelta löytyy erinomaisia tapaspaikkoja (vaikkapa tämä). Aivan huijatuksi en muista gottilaiskortteissakaan koskaan tulleeni. Hinnat eivät ehkä ole kaupungin halvimpia, mutta yleensä ruoka on hyvää. 

Myös Ravalin alue Ramblan eteläpuolella on koko ajan enemmän ja enemmän turistien aluetta. Se tarkoittaa hintojen nousua ja trendikkäiden ravintoloiden lisääntymistä. Toisaalta Ravalista löytää edelleen naurettavan halpoja aterioita. Sanomattakin pitäisi silti olla selvää, että jos maksaa vaikkapa falafeleillä täytetystä pitaleivästä alle kolme euroa, ei voi ihan gourmeeateriaa odottaa. Raval kehittyy kuitenkin nyt sellaista vauhtia, että pari vuotta vanhan opaskirjan ravintolasuosituksiin ei välttämättä kannata luottaa.

Hyviä ravintoloita löytyy kuitenkin ympäri kaupunkia, ja esimerkiksi Gracian ja Poblenoun alueita voin suositella lämpimästi. Hinnat ruokalistoissa eivät välttämättä ole valtavasti turismin ydinaluetta edllisempia, mutta yleensä noilla hinnoilla syö hyvin. Kunhan valitsee ravintolan fiksusti.

Mutta miten sen hyvän ravintolan tunnistaa?

Koska olen jokaisella Barcelonan reissullani kokenut parhaat ruokaelämykset juuri tietyntyyppisissä ravintoloissa, uskon oppineeni tunnistamaan ne melko hyvin. Ravintolan pitää olla ensinnäkin moderni – niin, tiedän kyllä, että sellainen vanha tyyli viehättää monen silmää, ja kyllähän se minuunkin usein vetoaa, mutta pelkistetyt, nuorekkaat paikat nyt sattuvat yleensä tarjoamaan parempaa ruokaa. Yksinkertaista sen olla pitää, sillä usein sisustus kertoo jotain ruoankin tyylistä. Sitten varmistetaan, että ravintolassa on syömässä joku muukin, ja vilkaistaan, että lista miellyttää niin sisällöltään kuin hinnaltaankin.

Yksinkertaista, kaunista ja herkullista.

Menu del dia, helppoa ja halpaa

Päivän menu, eli menu del dia on ehdottomasti helpoin ja halvin tapa saada vatsansa täyteen Espanjassa. Yleensä noin kympin maksava menu sisältää alku-, pää- ja jälkiruoat, tavallisesti myös leivän ja juoman, eli veden tai viinin. Annokset eivät ole valtavia, mutta kun syö kolme ruokalajia, saa kyllä vatsansa täyteen. Ja onhan menussa toki sekin hyvä puoli, että jos joku osa ei olekaan kovin ihmeellinen, jää siltä kaksi hyvää ruokalajia syötäväksi. Sekin tietysti helpottaa monen elämää, että menu del dia löytyy usein myös englanniksi, vaikka ruokalista muuten olisi vain katalaaniksi tai espanjaksi.

Kympin menulta ei tietenkään voi odottaa mitään aivan ihmeitä, ja se onkin yleensä aika pelkistetty. Se ei silti tarkoita, etteivätkö maut voisi olla kohdallaan. Katalaanit ovat tainneet tajuta sen, mikä monelta suomalaiset lounasravintolalta on hukassa, eli että lounaalla kannattaa pidättäytyä annoksissa, jotka voi tehdä nopeasti hyvin.

Espanjalaisten lounasaika on lomalaista miellyttävästi hiukan suomalaista myöhemmin. Syömään ei siis kannata mennä paljon ennen yhtä, ja kolmeltakin vielä yleensä ehtii. 

Mutta kun ei ole lounasaika, mutta vatsa kurnii!

Kuvassa yksi (1) tapasannos, hinta taisi olla 2e.

Barcelonassa se, että haluaa jotain pientä ei ole ongelma. Joka nurkasta löytyvistä leipomoista saa täytettyjä sämpylöitä ja tietenkin myös makeita herkkuja. Aika monissa leipomoissa on ainakin pari pöytää myös kahvittelijoille ja tietysti hyvällä säällä sämpylän syö kyllä mielellään puistossakin. Arkiaamuisin kahvi ja croissant irtoaa yleensä korkeintaan kahdella eurolla ja leipomoissa tarjoukseen saa usein valita croissantin sijaan myös pikkusämpylän.

Myös kaikista baareista saa ainakin jotain syötävää, vaikka sitten churroja. Halvimmalla selviää, jos istuu tiskillä. Sitä ei tarvitse stressata, onko paikka kaljakuppila vai kahvila, yleensä kaikki ovat vähän kaikkea. Tiskille siis vaan, ja siinä voi yleensä samalla tutkailla ruokatarjontaa. Tapaksia saa usein jo aamusella.

Tietysti voi mennä myös kauppahalliin. Isommissa halleissa myödään usein eväiksi hedelmäsalaatteja, -mehuja ja sämpylöitä. Hallin kahvilasta taas saa yleensä mitä vaan kahvista viinilasilliseen ja kinkkusiivuista leivokseen. Hallit menevät kiinni kolmen maissa, joten niihin kannattaa suunnata ennen lounasta.

Illalla tapaksista syö helposti vatsansa täyteen – jos nyt siis on jotain syönyt aiemminkin päivällä. Annokset ovat yleensä sen verran isoja, että kahden ihmisen kannattaa ottaa jaettavaksi enintään kolme, jos nyt ei kovin kamala nälkä ole. Annosten koko kuitenkin vaihtelee, joten kannattaa hiukan vakoilla naapuripöytiin, ennen kuin tilaa tapaksia.

Tapas, tapas, tapas – eli herkuttelua Barcelonassa

Tulin toissapäivänä Barcelonaan vajaaksi kahdeksi viikoksi, lomailemaan ja opiskelemaan vähän espanjaa. Ja tietenkin syömään.

Olen ensimmäistä kertaa yksin reissussa, joten ensimmäinen päivä meni hiukan hämmentyneissä tunnelmissa. Alkuillasta törmäsin pieneen elokuvateatteriin, ja päätin mennä katsomaan brittiläisen Kvartetti-elokuvan. Lippuostoksilla yllätyin iloisesti: leffalippuun sisältyi myös olut naapuriravintolassa.

Ja mikä ravintola! Heti kun istuin Bagaudan tiskin ääreen tiesin, etten selviä pelkällä oluella. Maltoin mieleni ja valitsin suosikkini, ylimmässä kuvassa näkyvän leivän sherry-sinappikastikkeella, kylmäsavulohella ja seesaminsiemenillä. Aivan käsittämättömän hyvää. Muita tapaksia on vielä loman aikana ehdottomasti ehdittävä maistelemaan. Hinnasta sanottakoon sen verran, että leipäni maksoi 2,5 euroa. Ei siis mitään superpihistelyä, mutta ei kallistakaan.

Elokuvateatteri puolestaan oli juuri sellainen, josta vanhojen pikkuteattereiden ystävät taatusti innostuvat. Ainakin tällä hetkellä siellä saa katsella leffoja yhden lipun hinnalla vaikka koko päivän, ja toisin kuin monet teatterit Barcelonassa, se näytää elokuvien alkuperaisversioita - ei siis dupattuja. Ei siis mikään huono tapaa viettää aikaa lomalla.

Sekä Cinema Malda että ravintola Bagauda sijaitsevat vanhan kaupungin eli Barri Goticin Carrer del Pillä.