Javier Marias: Valkoinen sydän
Javier Mariasin kirja oli aika kummallinen tapaus. Tavallaan
pidin siitä tosi paljon, mutta en sitten kuitenkaan meinannut jaksaa lukea
sitä. Pitkät, polveilevat lauseet ja hämmentävät ajatuksenvirrat keskellä
keskusteluja olivat samaan aikaan pitkästyttäviä ja kauniita. (No, mahdollista
toki on, että en nyt vaan osannut keskittyä tähän kirjaan, ja joskus muulloin
olisin siihen aivan ihastunut.)
Valkoinen sydän alkaa pysäyttävällä kuvauksella nuoresta
naisesta, joka ampuu itsensä kesken päivälliskutsujen. Tästä hämmentävästi
tapauksesta alkaa tarina vastavihitystä miehestä, jonka mielen täyttävät epäilyt
ja epävarmuus, pysyvä tunne siitä, että jotain olennaista on salattu häneltä.
Salaperäisyydestä syntyy jännitys, joka säilyy kyllä hienosti koko kirjan ajan.
Lukijakin odottaa vastausta kysymyksiin ja epäilyihin, jotain ratkaisua ja
vapautusta.
Mariasin todella hienovarainen tyyli on jollain tapaa aika
lumoava. Kirjan jännite on aivan käsinkosketeltava, ja pitkien lauseiden
jaaritteleva sävy on helppo antaa anteeksi kun käy selväksi, miten täynnä
merkityksiä ne oikeastaan ovatkin.
Valkoisen sydämen pääosassa on kääntäjä, mies, jonka
elämässä eri kielet ja sanat ovat pääosassa. Siksi onkin erityisen osuvaa, että
sanoilla ja lauseilla on romaanissa suuri osa. Läpi tarinan mukana kulkee Macbethin
tarina ja näytelmän lause ”I have done the deed”. Se pyörii päähenkilön – ja sen
myötä myös lukijan – mielessä alusta loppuun, kasvattaen merkitystään koko
ajan. Voisin suositella Mariasin romaania pelkästään tämän hienon elementin
takia.
Lionel Shriver: Jonnekin pois
Shepherd Knacker on mies, joka on aina tehnyt niin kuin
pitää, auttanut kaikkia, huolehtinut läheisistään, ollut kiltti ja vaatimaton. Hän
on tehnyt sen säästääkseen suurinta haavettaan varten, elääkseen vielä joskus
huoletonta elämää jossakin paratiisimaisessa paikassa, kaukana tavallisen länsimaiden
asukkaan huolista. Kun kohtalo sitten heittää Shepherdin eteen vaimon vakavan
sairauden, isän vanhuuden ja parhaan ystävän ongelmat, tulee elämästä yhtä
katkeruutta, epätoivoa ja selviytymistaistelua. Jonnekin pois onkin tarina
siitä, miten siitä kaikesta voi selvitä, jos voi.
Shiver käsittelee kirjassaan vaikeita aiheita. On vakavia
sairauksia, vanhenevaa vanhempaa, lapsia joista vanhemmat ovat vieraantuneet, hankalia
ihmissuhteita, vääriä uravalintoja ja omien väärien valintojen hyväksymistä. Lisäksi
on vielä yhdysvaltalainen yhteiskunta, jolla ei ole paljon tarjota ihmiselle,
jolla menee heikosti. Siinä ihminen jää ongelmiensa kanssa yksin, minkä
Shepherd Knackerkin huomaa.
Jonnekin pois oli hyvä kirja, mutta olisi siitä kyllä
ainakin sata sivua voinut jättää pois. Pituus ei ole hyve, ja olisin kyllä
nauttinut tästä romaanista paljon enemmän, jos se olisi ollut hiukan lyhyempi.
Ymmärrän kyllä, että lopun katharttinen meininki olisi voinut hiukan kärsiä
siitä, jos ahdistusta ei olisi kasvatettu antaumuksella, mutta rajansa
kaikella. Kyllä se päähenkilön elämän tuskaisuus olisi käynyt ilmi hiukan
vähemmälläkin.