Kakuntekijän punajuurilisuke

Tykkään kaikenlaisista kypsennetyistä kasvislisukkeista ihan älyttömästi, mutta aika harvoin niitä tulee tehtyä. Punajuurisuklaakakkua varten tuli kuitenkin hankituksi muutama ylimääräinen punajuuri, joille piti keksiä jotain käyttöä. Ja löytyihän sitä.

Punajuuren kanssa sopisi hyvin vuohenjuusto, tai sinihomejuusto, mutta tällä kertaa kaapista löytyi parmesaania. Sekin toimi hyvin. Tämä lisuke on superhelppo ja nopea tehdä. Siitä saisi helposti kokonaisen salaatin lisäämällä mukaan pinaattia tai rucolaa.

Punajuurilisuke

2 keitettyä punajuurta

½ dl parmesaanilastuja tai -raastetta

1 rkl balsamiviinietikkaa

2 tl hunajaa

suolaa, mustapippuria, kuivattua timjamia

Kuori punajuuret ja pilko ne lohkoiksi. Sekoita niihin etikka, hunaja ja mausteet. Anna maustua vähintään kymmenen minuuttia. Lisää parmesaani.

Pubitunnelmaa kotona: vuohenjuustoa ja karamelisoitua punasipulia leivällä

Joulukuisen Lontoon reissun ehkä parhaan aterian söin gastropub Anchor and Hopessa. Annos ei ollut kovinkaan monimutkainen, mutta maistui ihan älyttömän hyvältä. Ihanan paahteiset ja karamelisoituneet shalottisipulit yhdistettynä vuohenjuustoon ja lisukkeena haudutettua purjoa ja mangoldia. Siihen seuraksi vielä lasillinen viiniä, ja siinäpä se.

No, tällaisen annoksenhan tekee helposti kotonakin, ja niinpä teinkin leipiä perjantai-illan kunniaksi. Shalotin sijaan käytin punasipulia, ja koska lähikaupasta ei löytynyt mangoldia, haudutin pinaattia.

Vuohenjuustoa ja karamelisoitua sipulia leivällä

punasipulia
vuohen tuorejuustoa
(paahto)leipää
sokeria, suolaa, pippuria
pinaattia
muskottipähkinää
valkosipulia
(voita)

Leikkaa sipuli suikaleiksi. Paista sitä öljyssä pannussa, kunnes se on hyvin paistunutta ja makeaa. Ripottele päälle vähän sokeria ja pippuria ja sekoita niin, että sokeri sulaa. Lisää suola kun sipuli on kypsää.
Leikkaa valkosipuli siivuiksi. Sulata nokare voita pannussa ja kypsennä pinaatti siinä. Lisää valkosipuli ja muskottipähkinä kun pinaatti alkaa pehmetä ja sekoittele kunnes pinaatti on kunnolla kypsää.
Paahda leipäpalat. Levitä niille vuohejuustoa ja kasaa päälle sipulia. Tarjoile pinaatin kanssa.

Alkupala ravintola Pastisin inspiroimana: lampaankääpää ja viinirypäleitä

Pääsin onnekseni taas pari viikkoa sitten syömään ihanaan ravintola Pastisiin. Listan ulkopuolisena alkuruokana oli tarjolla lampaankääpää ja viinirypäleitä ja sitähän oli pakko kokeilla. Annos oli yksinkertaisuudessaan erinomainen, sienen ja viinirypäleiden maut toimivat hienosti yhdessä.

Kun seuraavana viikonloppuna suppilovahveroita metsästäessäni törmäsin metsässä lampaankääpiä, oli ne pakko poimia mukaan. Sieniä ei ollut paljon, mutta kyllä niistä kahdelle alkuruoka syntyi. En tiedä tarkalleen, miten sienet Pastisin keittiössä valmistettiin, mutta oma versioni maistui melkein samalta – eli aikasen hyvältä. Visuaalisesti se ei kylläkään ole mitenkään näyttävä.

Jos syö sienet alkuruokana tai lisukkeena, suunnilleen desi kypsiä sienenpaloja riittää hyvin ruokailijaa kohden. Samalla reseptillä voisi varmaankin tehdä myös kanttarelleja.

Lampaankääpää ja viinirypäleitä

4 dl lampaankäävän palasia
kourallinen viinirypäleitä puolikkaiksi leikattuina
3 rkl balsamiviinietikkaa
suolaa ja pippuria
voita paistamiseen

Paista sienipalat voissa kypsiksi. Lisää pannulle viinirypäleet ja mausteet ja sekoittele sen aikaa, että viinirypäleet lämpenevät. Lisää vielä viinietikka ja ota pannu pois liedeltä. Sekoita etikka sienten ja viinirypäleiden joukkoon. Tarjoile lämpimänä.

Kasvischili ja superhyvä tortilla-avokadosalaatti

Kuten eilen kirjoitin, Jamie Oliverin 15 minuutin ateriat –kirja on tosiaan ollut lähiaikoina ahkerassa luvussa. Sieltä löytyi myös oivallisen kasvischilin resepti, ja sen oheen salaatti, joka oli yksinkertaisuudessaan älyttömän herkullinen. Lisäksi chili ja salaatti toimivat erinomaisesti yhdessä, koska salaatti toi ruokaan sopivasti raikkautta.

Papuruoista saa taatusti sekasyöjäkin vatsansa täyteen, joten tätä voi suositella niillekin, jotka normaalisti suosivat lihaa. Jos sitä lihaa ihan välttämättä haluaa, niin ei tämä ruoka varmaan pilalle menisi, jos sekaan laittaisi vähän jauhelihaa.

Tortilla-avokadosalaatin herkullisuuden takaa tietenkin kastike, joka muistuttaa hiukan tsatsikia. Se on todettava, että nämä lisukesalaatit ovat Jamien vahvuuksia, ne ovat todella maukkaita. Esimerkiksi mieheni on niitä, jotka ovat koulussa kyllästyneet mauttomiin salaatteihin, ja minulla menikin aikanaan jonkun aikaa saada hänet tajuamaan, että salaatti voi oikeasti olla ihan tajuttoman maukasta, ja että raakojakin kasviksia voi maustaa. Nyt mies on tuon oppinut, ja tämäkin salaatti hävisi viimeistä romainesalaatinsuikaletta myöten. Kastiketta jäi vähän yli, mutta sen söi mielellään leivän päällä.

Tässä jälleen reseptit niin kuin ne itse tein, reseptit ovat kahdelle.

Chilikastike
1 punainen chili
1 punasipuli
1 tl paprikajauhetta
1 tl juustokuminaa
3 valkosipulinkynttä
kourallinen tuoretta korianteria
1 paprika
500 g erilaisia papuja (ja kikherneitä)
400 g paseerattua tomaattia

3 dl keittämätöntä riisiä

Keitä riisi pakkauksen ohjeen mukaan. Pilko sipuli ja paprika, hienonna chili, valkosipuli ja korianteri. Kuullota kasviksia, paprikajauhetta ja juustokuminaa öljyssä kasarissa hetki ja lisää sitten pavut ja tomaatti. Peitä kannella ja anna porista matalalla lämmöllä kunnes paprika ja sipuli ovat kypsiä.
Kun riisi on kypsää, sen voi sekoittaa kastikkeen joukkoon.

Tortilla-avokadosalaatti
Iso kourallinen tortillasipsejä
1 kypsä avokado
2 isoa ruokalusikallista turkkilaista jogurttia
1 lime
1 pieni romainesalaatti
puolikas kurkku
mieto punainen chili
kourallinen kirsikkatomaatteja

Laita puolikas avokado, jogurtti ja limen mehu tehosekoittimeen ja soseuta (tai tee sama sauvasekoittimella). Revi salaatti, koverra lopusta avokadosta lusikalla kiehkuroita, hienonna chili ja puolita kirsikkatomaatit. Leikkaa kurkusta ohuita siivuja juustohöylällä. Sekoita kasvikset ja sipsit kulhossa ja tiputtele päälle kastikenokareita.

Muita kokeilemiani reseptejä 15 minuutin ateriat -kirjasta
Grillattuja katkarapuja cajunmaustein, bataattia ja holy trinity -kasviksia
Kampasimpukat ja oranssi muusi
Kanaa cacciatore
Sinisimpukat marokkolaisittain
Kikherne-fetapaistos filotaikinassa ja kreikkalainen salaatti

Etelävaltioiden henkeen – grillattuja katkarapuja cajunmaustein, bataattia ja holy trinity -kasviksia

 

Jamie Oliverin 15 minuutin ateriat -kirja on kyllä aika mahtava opus. Se, että ateriat valmistuisivat vartissa, on kyllä ihan puppua - ihan sama, vaikka olisi loputon valikoima työvälineitä ja astioita käytössä, ja vaikka kaikki raaka-aineet olisikin valmiiksi pesty. Mutta ei se nyt niin nuukaa. Ruoat valmistuvat kuitenkin aika nopeasti ja ennen kaikkea ne ovat toimivia aterioita. Tuntuu että melkein joka viikonloppu kaivamme miehen kanssa kirjan eteen ja valitsemme jonkun aterian kokeiltavaksi.

Viimeeksi miehen oli vaan ihan pakko saada katkarapuja USA:n etelävaltioiden tyyliin. Ateria näytti kirjan kuvassa erinomaiselta, ja aika hyvältä minunkin tekemäni. Ja se maku! Paljon valkosipulia, paprikaa, chiliä ja tietenkin vähän makeutta myös... Tämä ruoka ei tosiaan ole mikään hienovaraisten makujen hallittu sinfonia, vaan enemmänkin ilotulitus voimakkaita mausteita. Etenkin katkaravut olivat mausteisuudessaan älyttömän hyviä, ja sopivat tosi hyvin kasvisten makeuden ja tulisuuden kanssa.

Joissain Jamie Oliverin resepteissä on se ongelma, että ateriaa varten täytyy ostaa valtavasti aineksia, joita tarvitaan hyvin vähän. Tähän ruokaan ei kuitenkaan tarvita yhtään maustekastikkeita eikä mitään erikoisia aineksia. Cheddarjuustoakin saa sen verran pieninä annoksina, että loput tulee helposti syötyä.

Tällä kertaa tein tavoistani poiketen reseptin hyvin pitkälti alkuperäisen mukaan. Isoin muutos oli se, että kokonaisten rapujen sijaan käytin pelkkiä pyrstöjä. Kasviksista jätin sellerin pois, koska en siitä erityisesti välitä. Tässä reseptit niin kuin ne tein.

Cajunkatkaravut
16 tiikerikatkarapua (tai pyrstöjä) kuorineen
3 valkosipulinkynttä
1 rkl cajunmaustetta
timjamia
oliiviöljyä
sitruuna

Laita katkaravut uunivuokaan. Purista päälle valkosipulit ja mausteet ja kaada vuokaan myös kunnon loraus öljyä. Sekoittele niin että mausteet leviävät katkarapuihin. Vuoan pohjalle pitää jäädä mausteista öljyä ohut kerros ja rapujenkin pitää olla öljyisiä. Levitä ravut vuoan pohjalle tasaisesti. Paista uunin yläosassa grillivastuksella 225 asteessa noin 8 minuuttia: rapujen tulee olla rapeita. Niitä kannattaa kuitenkin tarkkailla, etteivät ne kärähdä. Tarjoile sitruunan kanssa.Lautaselle kannattaa myös kaalia vuoan pohjalta hieman mausteseosta, sillä se älyttömän hyvää.

Bataattisose
800 g bataattia
50 g cheddarjuustoa

Pese bataatit, ja kuori tarvittaessa. Luultavasti ainakin osa kuoresta kannattaa kuoria, mutta on makuasia, kuoriiko kokonaan. Pilko bataatti viipaleiksi tai kuutioiksi, jotka ovat suunnilleen samankokoisia. Keitä bataatit pehmeiksi. Kaada vesi pois ja soseuta (mielestäni ihan survimella survottu muussi riittää). Raasta cheddar soseen joukkoon ja sekoita.
 
Holy trinity -vihannekset
vihreä paprika
punainen paprika
2 kesäsipulia
puolikas tuore punainen chili – tai maun mukaan
1 tl savustettua paprikajauhetta
pakastettua maissia, noin 3 dl

Poista paprikoista siemenet ja pilko ne pieniksi paloiksi. Silppua sipuli ja chili. Kuullota kasviksia ja paprikajauhetta pannulla öljyssä. Kun kasvikset ovat kuullottuneet pari minuuttia, lisää pannulle maissi ja kypsennä vielä pari minuuttia.

Vegaanin mezet (punajuuritsatsiki ja falafelit)

Olin taas pitämässä ravintolaa ravintolapäivänä, ja tälläkin kertaa listalla oli mezejä. Pakersimme porukalla huimat 300 falafelia, joten niiden suhteen koen nyt itseni jonkinlaiseksi asiantuntijaksi. Omalle vastuulleni jäi muun muassa punajuuritsatsiki, jota tein kerralla viisi litraa. Siinä oli kyllä monitoimikoneesta iloa.
 
Ravintolamme kaikki ruoat olivat vegaanisia, mikä kyllä vähän huolestutti minua etukäteen, mutta osoittautui varsin helpoksi. Ilmeisesti moni laittaa falafeleihin kananmunaa, mutta se on ihan turhaa. Kikherneet ja jauhot kyllä pitävät pullat kasassa. Me laitoimme suurimpaan osaan perunajauhoja, jotta pullat olisivat myös gluteenittomia, mutta vehnäjauhotkin toimivat. Tsatsiki onnistui yllätyksekseni soijajogurtista aivan erinomaisesti. Punajuurten etikka ja sokeri ja valkosipulin maku peittivät soijajogurtin ominaismaun, josta en mitenkään erityisesti pidä ja vaikka tsatsiki oli tehdessä todella vetelään, se muuttui yön aikana jääkaapissa oikein sopivaksi myös koostumukseltaan.
 
Kikherneiden hienontamisessa pääsin käyttämään uutta lihamyllyäni, joka osoittautui siihen touhuun mitä parhaimmaksi. Monitoimikonekin toki hienontaa kikherneet kätevästi, mutta isoissa määrissä lihamylly on kätevä, kun sitä ei tarvitse välillä tyhjennellä. Jos tuollaiset koneet puuttuvat, perunasurvin ja sauvasekoitinkin auttavat.

Falafelit (n. 30 falafelpyörykkää)

400g kuivattuja kikherneitä
2 sipulia
puolikkaan valkosipulin kynnet
2 nippua lehtipersiljaa
1 nippu korianteria
3 tl juustokuminaa
(tuoretta) chiliä
suolaa
n. ½ dl jauhoja (vehnä- tai perunajauhot toimivat hyvin)
( ½ dl seesaminsiemeniä – ilmankin pärjää)
rypsiöljyä paistamiseen

Laita kikherneet likoamaan edellisenä iltana. Ne turpoavat kovasti, joten muista varata riittävän iso astia ja laittaa riittävästi vettä. Pinnalle syntyy vaahtoa, mutta siitä ei tarvitse huolehtia, kunhan kuorii sen pois ennen kuin valuttaa veden herneistä.
Jauha kikherneet karkeaksi tahnaksi. Lihamyllyssä riittää keskisuuri terä ja monitoimikoneen kanssa kannattaa olla tarkkana. Hienonna sipulit ja yrtit. Sekoita kaikki aineet.
Pyörittele taikinasta tiiviitä pyöryköitä. Jos taikina tuntuu liian vetiseltä, lisää siihen jauhoja. Jauhot auttavat taikinaa pysymään kasassa. Jos mahdollista, kannattaa tehdä pyörykät porukalla, niin että toinen pyörittelee pyöryköitä samalla kun toinen paistaa niitä. Näin raa’at falafelit eivät joudu seisomaan, ja ne pysyvät paremmin kasassa paistettaessa.
Uppoaista pyörykät öljyssä. Jos öljy on riittävän kuumaa ja falafelpyörykät pyöritelty tiiviiksi, niiden pitäisi pysyä hyvin kasassa.

Tällä reseptillä tsatsikista tulee vahvasti valkosipulista, mutta kuitenkin vähän makeaa. Minä laitoin miedosti etikkaisia punajuuria ja sekaan pari tuoretta, mutta molemmista saa hyviä.

Punajuuritsatsiki

1,2 kg punajuuria (tuoreita tai säilöttyjä)
400 g soijajogurttia tai turkkilaista jogurtti
6 kynttä valkosipulia
suolaa, pippuria
jos käytät tuoreita punajuuria, voit lisätä myös valkoviinietikkaa ja sokeria

Keitä tuoreet punajuuret tai huuhtele säilötyistä hieman etikkaa pois. Raasta sitten punajuuret ja valuta niitä siivilässä. On makuasia, kuinka paljon punajuuria valuttaa, mutta säilötyistä saa helposti desin verran nestettä irti. Hienonna valkosipuli. Sekoita punajuuret, jogurtti ja valkosipuli. Suolaa ja pippuria riittää puolikkaat teelusikalliset. Jos käytät tuoreita punajuuria, voit lisätä vielä pari ruokalusikallista valkoviinietikkaa ja ruokalusikallisen sokeria. Sekoita kunnolla ja laita tiiviiseen astiaan jääkaappiin tekeytymään, mieluiten seuraavaan päivään.

Kesäsyömingit: kampasimpukat fenkolipedillä, kalaa sitruuna-voikastikkeella ja minipavlovat

Ennen näitä helteitä, kun vielä kerrostaloasunnossakin jaksoi kunnolla kokkailla, järjestimme kavereiden kesken pienet illanistujaiset. Tarjolle valikoitui ruokia sen perusteella, mitä piti saada pakastimesta tyhjennettyä, mitä löytyi parvekelaatikoista ja mitä juuri sillä hetkellä teki erityisesti mieli. Menu rakentui siis sillä perusteella, että minulla sattui olemaan kampasimpukoita ja raparperia, kaveri halusi ehdottomasti uusia perunoita ja parvekkeen yrtit olivat kasvaneet menestyksekkäästi.

Ilta oli oikein onnistunut, ja ruoat toimivat hyvin kokonaisuutena. Lisäksi koko ateria oli yllättävän helppo tehdä, se tuntui oikeasti syntyvän melkein käden käänteessä. Valmistelut hujahtivat juttelun ohessa rauhalliseen tahtiin reilussa tunnissa, vaikka taukojakin pidettiin ja simpukoiden ja kalojen paistaminen ruokailun ohessa sujui ongelmitta. Kokonaisuutta voi siis suositella, sillä tämä onnistuu vaikkei jaksaisi ihan koko päivää viettää keittiössä.

Kalan ohje löytyy täältä. Minipavlovat teimme tällä ohjeella, mutta paistoimme yhden sijaan neljä pientä kakkua. Raparperihillokkeen ohje löytyi täältä.

Kampasimpukat fenkolin ja kirsikkatomaattien kanssa – alkuruoka neljälle

8 kampasimpukkaa
fenkoli
pieni sipuli
1 dl valkoviiniä
½ kasvisliemikuutiota
rasia kirsikkatomaatteja
pippuria (+suolaa, jos tuntuu tarpeelliselta)
oliiviöljyä paistamiseen

Suikaloi fenkoli ja sipuli. Kuullota niitä pannulla viitisen minuuttia, kunnes ne pehmentyvät. Lisää kasvisliemikuutio ja valkoviini ja anna kypsyä viisi minuuttia matalalla lämmöllä. (Alkuruoan voi hyvin tehdä tähän vaiheeseen etukäteen ja antaa jäähtyä.) Lisää tomaatit ja kypsennä vielä viisi minuuttia.

Kuivaa simpukat talouspaperilla huolellisesti. Lämmitä pannu kuumaksi ja laita sille öljyä. Paista kampasimpukoita 2-3 molemmilta puolilta. Simpukoiden pinta saa ruskistua kunnolla. Ripottele simpukoille suolaa ja tarjoile ne kasvisten kanssa.

Alkuperäinen, hieman erilainen resepti täällä.

Kesäjuomana piña colada

Jostain muistin syövereistä miehen mieleen tuli New Yorkin matkamme vuodelta 2009 ja siellä karibialaisessa pikaruokapaikassa juodut piña coladat. Ja sitten mieleen tuli, että hänhän joi Meksikossakin jonkinlaisen piña coladan, ja sehän oli hyvää. Mitä siinä on? Voidaanko tehdä itse? No voitiin toki.

Piña coladaan, kuten kaikkiin klassikkodrinkkeihin, löytyy monenlaisia reseptejä, ja aika moni väittää tekevänsä sen kaikista aidoimman. Me tyydyimme aloittamaan wikipedian kertomilla mittasuhteilla, mutta viilasimme niitä sitten maisteltuamme juomaa hiukan.

Piña colada – resepti Wikipedian mukaan
1 osa rommia (resepteissä yleensä vaaleaa, mutta tummakin käy)
1 osa kookosmaitoa
3 osaa ananasmehua
Jäitä

Murskaa jäitä halutessasi, sekoita hyvin. Kookosmaito ei ole yleensä ihan tasaista, joten jos haluaa, että juomaan ei jää ollenkaan rasvaisempia maitohippuja, kannattaa sekoittaa se sauvasekoittimella tai blenderillä. Tarjotaan yleensä korkeasta lasista ja juodaan pillillä. Voi koristella säilykekirsikoilla ja ananassiivulla.

Me laitoimme heti alkuun kookosmaitoa hiukan ohjeen määrää enemmän ja lisäilimme sitä vielä enemmän maisteltuamme juomia.

Kuulemma piña colada on nyt jonkinlainen muotidrinksu. No, ollaanpa nyt sitten oltu muodin aallonharjalla. Mutta täytyy sanoa, että ei tuo juoma nyt ihan minun makuuni ole, on sen verran makeaa, enkä oikein tykkää ananasmehusta. Mutta mies kyllä lipittelee sitä oikein mielellään, joten on tuo ihan hyvä kokeilu ollut.

Yksinkertaisesti hyvää: kalaa sitruunaisella voikastikkeella

Ranskalaiset ne osaa. Näin olemme miehen kanssa hokenee ensimmäisen yhteisen ranskanmatkamme jälkeen, sillä mies ihastui ranskalaiseen ruokaan kerralla, ja nykyään aika moni hänen suosikkisyötävänsä on ranskalaista alkuperää. Croissantit (erityisesti mantelicroissantit), tuulihatut, patonki, crepet, sipulikeitto, bouillabaisse, creme brulee, croque monsieur –leivät… Meitä molempia miellyttää erityisesti se, kuinka yksinkertaisesta ruoasta voi saada käsittämättömän hyvää, kun huolella tekee.

Olikin aika selvää, että kun Hulluilla päivillä oli tarjouksessa kirja nimeltä The Little Paris Kitchen, mies kannatti sen hankkimista lämpimästi. Ja oli se kyllä hyvä ostos, sillä Rachel Khoon kirja sisältää valtavasti hyviä reseptejä.

Pääsiäsenä tuli kokeiltua muun muassa kalaa sitruunavoikastikkeella. Meidän kalaksemme valikoitui kuha, joka on ehkä turhan helposti hajoavaa tällaiseen tarkoitukseen – mutta se on toisaalta vain muotoseikka, makuhan se tärkein on.

Kalaa sitruunavoikastikkeella (kahdelle)

Vaaleaa kalaa fileinä (noin 150g/syöjä)
vehnäjauhoja (n. 3 rkl)
suolaa, pippuria
rypsi-/auringonkukkaöljyä
45g voita, kuutioiksi pilkottuna
puolikkaan sitruunan mehu
1 rkl hienonnettua persiljaa
1 rkl kapriksia

Sekoita jauhojen joukkoon suola ja pippuri ja levitä jauhot lautaselle. Pyörittele kalafileet jauhoissa ja ravistele niistä turhat jauhot pois. Kuumenna öljy pannussa savuavan kuumaksi ja laita kalat pannuun lihapuoli alaspäin. Paista 1-2 minuuttia (kunnes kala ruskistuu), käännä ja paista toista puolta suunnilleen yhtä pitkään. Nosta kalat pannulta lautaselle ja peitä foliolla tai kannella, jotta kalat pysyvät lämpiminä.
Pyyhi pannusta öljy ja laita se takaisin liedelle, keskilämmölle. Lisää pannuun voi ja lämmitä kunnes se alkaa hiukan ruskistua. Käännä virta pois ja kaada pannulle sitruunamehu. Lisää persilja ja kaprikset. Nosta kala takaisin pannulle, lusikoi kastiketta kalojen päälle ja tarjoile kalat välittömästi.

Herkuttelijan aamiainen kotona (croque monsieur –leivät, uunimunat ja amerikkalaiset pannukakut)

 Brunssilla käyminen on hauskaa, mutta luksusaamiainen kotona on kyllä myös aika mahtava juttu. Tiedän, ettei ihan jokainen ole parhaimmillaan aamuisin, mutta onneksi aamiaisruoissa löytyy aika helppojakin vaihtoehtoja. Ja se herkkuaamiainen kyllä palkitsee niin paljon, että suosittelen kokeilemaan.

Tänään menumme koostui croque monsieur –leivistä, uunimunista ja pannukakuista. Niiden lisäksi juotiin kahvia ja tuoremehua. Näitä olisi helposti tehnyt isommallekin porukalle, ja jos listalle olisi lisännyt vaikka hedelmiä ja jogurttia, olisi ateriasta tullut helposti vielä täyttävämpi.

Sekä leivät että munat olivat uusia kokeiluja ja se, että mieheni otti päävastuun niiden valmistuksesta – ja onnistui – kertoo, että ne eivät todellakaan ole vaikeita tehdä. Niiden reseptit ovat molemmat kirjasta Brunssi. Täydellinen nautinto. Pannukakut tein vanhalla hyväksi koetulla reseptillä, joka löytyy täältä.

Croque monsieur on ranskalainen klassikko, joka kuuluisi oikeasti tehdä kinkusta. Koska minä en kinkkua syö, laitoimme leipiimme kanaa. Mies rakastui näihin leipiin ihan täysin, ja totesi syödessään, että ne olivat kyllä pienen vaivan arvoisia. Vaikka ei sitä vaivaakaan mielestäni niin hirveästi ollut.

Nämä leivät toimisivat hyvin iltapalanakin, ja itse ajattelin kokeilla vähän soveltaa niitä tänä iltana lisäämällä täytteeksi herkkusieniä ja tomaattia.

Croque monsieur –leivät

voita

4 viipaletta vaaleaa leipää

4 viipaletta kinkkua, kanaleikettä tai mitä leikkelettä nyt haluatkaan

4 rkl juustoraastetta (reseptissä oli mozzarella, meillä goudaa)

2 rkl maustamatonta jogurttia tai ranskankermaa (voi ohentaa kermalla)

pippuria

Laita pannu kuumenemaan – jos sinulla on uuninkestävä pannu, käytä sitä. Voitele leivät. Nosta kaksi iistä voipuoli alaspäin pannulle. Laita molemmille leiville kaksi kinkkuviipaletta ja ruokalusikallinen juustoa ja paina niiden päälle toiset leipäviipaleet. Paista, kunnes alempi leipä on kullanruskea.

Levitä leipien päälle jogurttia/ranskankermaa, ripottele päälle juusto ja pippuria (jos käytät mietoa juustoa, eikä leikkeleesi ole kovin suolaista, laita myös suolaa). Paista uunissa grillivastuksen alla joko paistinpannussa tai pellillä, kunnes juusto hiukan ruskistuu.

Myös uunissa paistetuista munista pinaatin kanssa pidin kovasti. Reseptin mukaan kahden hengen annokseen tulisi neljä munaa, mutta me teimme vain yhdet ja se riitti leipien ja pannukakkujen kanssa hyvin. Muskottipähkinää meiltä ei löytynyt, mutta se olisi varmasti ollut erinomaista pinaatin kanssa. Meni tuo ilmankin onneksi.

Uunimunat kerman, pinaatin ja juuston kanssa

Kourallinen pinaatinlehtiä

(1/4 tl muskottipähkinää)

2 kananmunaa

2 rkl kermaa

2 rkl juustoraastetta (reseptin mukaan parmesania, meillä oli goudaa)

suolaa ja pippuria

voita vuokien voiteluun ja pinaatin paistamiseen

Voitele kaksi pientä tai yksi hiukan isompi vuoka. Sulata hiukan voita pannulla ja kypsennä pinaattia noin minuutin ajan, niin että se pehmenee. (Mausta muskottipähkinällä.) Siirrä pinaatti vuokien pohjalle. Riko vuokiin kanamunat, kaada päälle kerma. Ripottele päälle vielä juustoraaste ja mausteet. Paista 160-asteisessa uunissa noin 10 minuuttia. Tarjoa lämpimänä.

Jostain syystä minun annokseni eivät kypsyneet ihan kymmenessä minuutissa, joten nostin ne lopuksi ylemmäs uunissa ja nostin uunin lämpöä hiukan.Kannattaa siis vähän silkuilla, milloin valkuainen näyttää hyytyneeltä.

Kotiluksusta: kampasimpukat ja oranssi muusi

  
Sairastin helmikuussa influenssan ja sen aikana tuli katseltua enemmän tarpeeksi telkkaria. Olen siis nähnyt aivan riittämiin Jamie Oliverin naamaa, sillä kyseisen herran ohjelmia tuntuu tulevan ihan joka päivä ja monta kertaa päivässä, milloin miltäkin kanavalta. Jamie kokkaa puolessa tunnissa, vartissa, edullisesti, kotona ja maalla. Puolentoista viikon kotona makoilun aikana ehdin olympialaisista huolimatta katsoa aivan liian monta herra Oliverin ohjelmaa, enkä todellakaan halua nähdä niitä hetkeen.

Mutta sitten kun pitää etsiä reseptejä hyvään viikonloppuruokaan, kaivan kuitenkin Jamien kirjat hyllystä. Sillä ei sitä voi kieltää, että se mies osaa kirjoittaa hyviä reseptejä.

Tänään kokeiluun päätyivät kampasimpukat ja perunamuusi, jota on maustettu cheddarilla ja aurinkokuivatuilla tomaateilla. 15 minuutin ateriat –kirjasta löytynyt annos ei kylläkään valmistunut vartissa, vaikka jätin kasvislisäkkeenkin tekemättä, mutta se ei tunnu nyt olennaiselta. Ei se ruoka mitenkään monimutkainenkaan ollut ja se tärkein, eli maku, oli kohdallaan.

Parasta tässä ateriassa on se, miten hyvältä simpukat ja muusi maistuvat yhdessä. Salvianlehdet kannattaa ehdottomasta noukkia mukaan pannulta, sillä ne täydentävät makuelämystä hienosti. Ja lasiin vielä vähän hyvää viiniä, niin kaikki on kunnossa.

Tässä resepti niin kuin sen tein:

Kampasimpukat ja oranssi perunamuusi (kahdelle)

8 kampasimpukan liha
suolaa ja pippuria
20 tuoretta salvianlehteä

6 perunaa
3 rkl aurinkokuivattua tomaattia silputtuna (ja vähän öljyä)
40 g cheddaria
(maitoa)

Kuori, pilko neljään osaan ja keitä perunat. Hienonna aurinkokuivatut tomaatit ja cheddar monitoimikoneessa (tai silppua tomaatti oikein hienoksi ja raasta juusto, jos ei omista tai et halua käyttää konetta). Valuta perunat , lisää ne koneeseen ja sekoita tasaiseksi muusiksi. (Kannattaa varoa, monitoimikoneella muusista tulee helposti liisteriä).

Kuivaa simpukat pyyhkeellä tai talouspaperilla. Tee veitsellä jokaisen simpukan toiseen tasaiseen pintaan noin sentin syvät ristikkäiset viillot. Mausta suolalla ja pippurilla. Kuumenna paistinpannulla öljy. Lisää simpukat – öljyn pitäisi alkaa ritistä kun lisää simpukat. Laita simpukat pannulle viilletty pinta alaspäin. Paista molemmilta puolilta pari minuuttia. Pintojen pitäisi olla kullanruskeat. Kun simpukat ovat lähes valmiit, lisää pannulle salvianlehdet.

Kaalia ja kaalia (kaalipiirakka ja hapankaali)

Glorian ruoka ja viini –lehdessä kirjoitettiin hapankaalista ja rieslingistä sen verran houkuttelevaan sävyyn, että pakkohan sitä oli päästä maistamaan. Siitäkin huolimatta, että en ollut ihan varma, tykkäänkö oikeasti hapankaalista. Teinkin reseptistä oman versioni, ja laitoin puolet tuoretta kaalia. Ja sitten sitten sitä kaalimössöä oli tietenkin aivan liikaa, joten lopusta piti tehdä kaalipiirakka. No, se ei varsinaisesti oli mikään ongelma, koska kaalipiirakka on ihan mahtavaa väli- tai iltapalaa, ja jos se kaali on valmiina, sen tekeminen on aivan naurettavan nopeaa.

Laitoin piirakkaan puolisen desiä soijarouhetta, mikä ei nyt varsinaisesti ole minkään taiteen sääntöjen mukaista, mutta eipä se sieltä kamalasti maistu ja tuleepahan proteiinia. Jos lisää soijaa, täytyy vain muistaa lisätä vähän vettäkin, koska rouhehan imee nestettä, eikä täytteestä saa tulla kuivaa. Hapankaaliin taas ei tietenkään kuuluisi siirappi, mutta minusta se maistui hyvältä. 

Ei-ihan-niin-hapan kaali oli minun makuuni, eikä se hapankaali siinä piirakassakaan pahaa ole. Ja se riesling oli kyllä hyvää myös. Ja muistuipa taas mieleen, kuinka hyvää rahkavoitaikina on, joten sitä täytyy kyllä tehdä taas uudestaankin.

Hapankaalin kanssa syödään tietysti makkaraa (vaikkei oma ruokavalioni ihan bratwurstiin taivukkaan). Ja sinappia.

Ei ihan kamalan hapan kaali

200g hapankaalia

400g kaalia

1 omena

1 pieni sipuli

¾ dl valkoviiniä

suolaa

pippuria

(2 rkl siirappia)

Raasta kaali, omena ja sipuli. Hauduta niitä pannulla tai kattilassa noin tunti, ensin kovemmalla virralla sekoitellen, sitten pienellä virralla, kannen alla. Lisää sitten hapankaali ja laita pannu hetkeksi kovemmalle virralle. Kaada viini joukkoon, lisää suola ja pippuri ja anna viinin vähän haihtua. Maista kaalia, ja jos haluat siitä vähemmän hapanta, lisää vähän siirappia. Anna sitten kaalin hautua vielä noin 20 minuuttia.

Kaalipiirakka

Rahkavoitaikina

1 prk (200g) maitorahkaa

150 g voita

5 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

Täyte

600g tuoretta kaalia

200 g hapankaalia - täytteen voi toki tehdä myös kokonaan tuoreesta

1 sipuli

4 rkl siirappia

meiramia

voiteluun kananmuna

Anna voin pehmentyä huoneenlämmössä tai sulata sitä pieni hetki mikrossa. Voin ei tarvitse olla ihan sulaa, mutta kunnolla pehmeää kuitenkin. Sekoita sitten voi ja maitorahka ensin keskenään ja lisää niihin sitten jauho ja leivinjauhe. Laita taikina sitten hetkeksi jääkaappiin (vaikka siksi aikaa, että rikot munan, laitat uunin lämpiämään ja laitat pellille leivinpaperin).

Jaa taikina kahteen osaan ja kauli kahdeksi suunnilleen samankokoiseksi levyksi, jota ovat noin 5 millimetrin paksuiset. Nosta toinen pellille ja levitä täyte sen päälle. Jätä reunoihin pari senttiä tyhjää ja voitele reunat kananmunalla. Laita sitten toinen levy täytteen päälle ja nipistä taikinalevyjen reunat yhteen. Voitele piiras kananmunalla ja pistele kanteen reikiä haarukalla.

Paista 200 asteessa noin 20 minuuttia.

Kissaakin kiinnosti.