Ravintola Pujol, huippua myös kasvissyöjälle

Meksikon hintataso on sen verran alhaisempi kuin Suomen, että siellä pienituloisenkin ruokaintoilijan on varaa kokeilla vähän hienompia ravintoloita. Siispä aloinkin jo alkusyksystä tutkia, mikä voisi olla hyvä paikka kokeilla hiukan hienompaa ruokailua kaikkien tacoständien välissä. Valinta osui Mexicon (Mexico Cityn/Ciudad de Mexicon) parhaaksi ja maailman 17. parhaaksi arvioituun ravintola Pujoliin.

Pujolin hintataso ei varsinaisesti päätä huimaa: kymmenen ruokalajin ateria irtoaa vajaalla viidellä kympillä. Kyllä, se on ihan käsittämätön hinta ateriasta täällä Meksikossa ja kyllä, kun mukaan nappaa viinipullon ja pistää vielä tipit päälle, tulee kahden hengen ateriasta kyllä isompi lasku kuin mihin meidän opiskelijan ja alle-keskipalkkaisen taloutemme on tottunut, mutta ei sitä silti kalliiksi voi sanoa.

Pujolin ideana on tarjota perinteisiä meksikolaisia ruokalajeja ja raaka-aineita modernisti tehtyinä. Saimmekin syödä muun muassa pikkumaissia muurahaiskastikkeessa, kaktussalaattia, porsaanvatsaa, kalatacon ja molea.

Käsittämättömän hyvä kalataco.

Ruoka oli yksinkertaisesti erinomaista, viimeisteltyä ja hienostunutta. Olen itse yleisesti ottaen enemmän vähän ronskimman ruoan ystävä – en pidä näpertelyä mitenkään itsearvoisen hienona juttuna ja rennompikin ulkoasu kelpaa. Pujol kuitenkin osaa näpertelyn sen verran hyvin, että pakko siitä oli nauttia. Annokset ovat pieniä, mutta kun niitä saa kymmenen, ei nälkäiseksi tarvitse jäädä. Kymmenen upean annoksen sarja on varsinaista ilotulitusta: on herkkiä makuja ja hienovaraisia annoksia, on tulisuuttakin, kastikkeita joita saa lisätä itse ja tortilloja joita syödä muun ruoan kanssa.

Erityismaininnan Pujol ansaitsee siitä, että siellä kelpaa olla kasvissyöjä. Alkupalat sisälsivät kalaa ja muurahaisia, mutta muuten koko aterian olisi voinut valita kasvisruokana ihan suoraan listalta. Minä valitsin ateriaani kalatacon, muuten kaikki (niitä alkupaloja lukuun ottamatta) oli kasvista. Vegaaninkin olisi ollut helppoa, sillä mikäli oikein ymmärsin, eläinkunnan tuotteita kasvisannoksissa edusti lähinnä parin annoksen hapankerma, joka olisi ollut helppoa jättää pois.

Ruoan lisäksi Pujolissa erinomaista oli palvelu. Kaikki tarjoilijat eivät puhuneet englantia, mutta kun mainitsin, ettei mieheni puhu lainkaan espanjaa, englantia osaava tarjoilija tuli oitis selostamaan meille menun. Muuten tarjoilijoita kävi luonamme alvariinsa, tuomassa ruokaa, kaatamassa viiniä (tietenkin tarjoilija huolehti, että ostamastamme pullosta riitti sopivasti koko aterialle), tuomassa uusia ruokailuvälineitä ja hakemassa vanhoja pois. Koska ruokalajeja oli tosiaan kymmenen, tuomista ja viemistä riitti.

Pujol ei kokonaisuudessaan aivan mahtava. Jos Mexicoon eksyy, kannattaa sinne ehdottomasti koettaa päästä syömään. Me varasimme pöydän hyvissä ajoin, mutta vaikkei sitä olisi tehnytkän, kannattaa kokeilla onneaan. Ainakin meidän ravintolassa ollessamme – keskellä viikkoa ja aika aikaisin illalla – ravintolassa oli pari tyhjääkin pöytää.

Vain yksi miinus Pujolille on annettava: yhdessä alkupaloista oli tonnikalaa. Hyvin vähän, mutta kuitenkin. Söin sen silti. Ja se oli itkettävän hyvää. 

Pahis-alkupahana tonnikalaa.