sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Ihmeellinen Frida ja houkutteleva Meksiko

Kirjastosta tarttui mukaan Bárbara Mujican Frida-romaani, faktaa ja fiktiota yhdistelevä kirja meksikolaisen taidemaalari Frida Kahlon ja tämän pikkusiskon Cristinan elämästä. Halusin tietää enemmän Kahlosta, joten noukin kirjan mukaani sen kummemmin siihen tutustumatta.

Kotona paljastui, ettei kirja tosiaankaan ole mikään elämänkerta, vaan paremminkin kirjailijan pohdinta siitä, millaista elämä taiteilijan rinnalla ja toisaalta aina tämän varjossa voisi olla. Kertojahahmo Cristina on ilmeisesti lähes täysin kirjailijan luomus, joten teoksen perusteella ei kannattane tehdä kovin suuria johtopäätöksiä siitä, millainen ihminen Frida Kahlo todellisuudessa oli. Saadakseni tietää taiteilijasta enemmän joudun siis varmasti vielä etsimään jonkun oikean elämänkerran, mutta romaanina Munican teos oli koukuttava. Eikä se ainakaan vähentänyt halua tutustua tarkemmin Kahloon ja hänen teoksiinsa.

Tällaiselle romaanille Kahlo on kyllä kieltämättä mainio aihe. Hänen uransa taiteilijana ei sujunut ainakaan alkuun ongelmitta, ja taulutkin ovat erikoisia. Parhaiten Kahlo kai tunnetaan omakuvistaan, ja kyllä sekin herättää kysymyksiä, miksi joku maalaa vuodesta toiseen kuvan toisensa jälkeen itsestään. Kahlon töiden toistuvia aiheita ovat tuska, kärsimys ja kuolema (Kahlon teoksia täällä). Fyysisen tuskan taiteilija kyllä tunsikin: ensin hän sairasti polion, sitten bussin ja raitiovaunun kolarissa teräspalkki lävisti hänen vartalonsa.  Kahlo oli naimisissa toisen taiteilijan, suurista seinämaalauksistaan tunnetun Diego Riveran kanssa – joka oli vaimoaan kaksikymmentä vuotta vanhempi ja varmaankin sata kiloa painavampi. Rivera petti Kohloa toistuvasti, hänellä oli jopa suhde Kahlon Cristina-siskon kanssa. Myös avoimesti biseksuaalilla Kahlolla oli useita muita suhteita niin miesten kuin naistenkin kanssa. Noista aineksista romaani jo varmasti syntyy.

Paitsi että Frida-romaani kuvaa erikoisia ihmisiä, se kuvaa myös loputtomien värien, tuoksujen ja makujen Meksikoa. Romaanin Meksiko on yhtä runsas kuin Kahlon maalauksetkin.  Kirjan sivut ovat täynnä värikkäitä taloja, tuoksuvia kukkia, musiikin melua ja ruokaa, josta lukeminen tekee nälkäiseksi. Olen jo pitkään halunnut matkustaa Meksikoon, ja tämä kirja nostatti matkakuumeen ennätykselliselle tasolle. Nyt on myös entistä selvempää, että sitten joskus matkaohjelmaan kuuluu aivan varmasti tutustuminen Frida Kahlon töihin ja hänen kotimuseoonsa Casa Azuliin.

Ei kommentteja: