Päätimme poikaystävän kanssa lauantaisen ostoskierroksen jälkeen testata syksyllä Hakaniemeen avatun Da Vinci -pizzerian. Olemme molemmat kovia pizzan purijoita, joten kotikulmien uusi ja Nyt-liitteessäkin kehuttu pizzeria herätti suuri toiveita. Onneksi ei suotta.
Ravintola oli pienempi kuin odotin, asiakaspaikkoja taisi olla alle 20. Totesinkin ruokailun ohessa, että Suomessa ravintolat ovat usein turhan isoja, ja osittain sen takia kolkkoja. Pienestä tilasta saa isoa helpommin kotoisan. Alkuillasta Da Vinci oli mukavan hämyisä ja melko täynnä, mutta mahduimme kuitenkin sekaan.
Ja sitten syömään. Minä tilasin margheritan, poikaystävä diavolan, joka on hänen vakiopizzansa. Molemmat olivat yksinkertaisia, mutta maistuvia. Diavolan salami oli kuulemma tosiaankin tulista, mutta hyvää, margherita oli yllättävän suolainen, mikä ei kuitenkaan haitannut. Listalta olisi löytynyt erikoisempiakin yhdistelmiä, mutta mielestäni peruspizzat ovat parhaita ravintolan testaukseen, sillä niissä pääsevät esiin ne pääasiat, kunnon pohja ja maistuva tomaattikastike. Ensi kerralla sitten erikoisempaa. Pizzojen lisäksi listalta löytyy lasagnea ja salaatteja.
Hauskaa oli se, että Da Vincistä sai lasillisen viiniä kohtuuhintaan. Vahvempiakin juomia olisi ollut tarjolla, samoin erikoiskahveja ja jälkiruoaksi tiramisua. Ne jätimme tällä kertaa väliin, mutta mukavaa, että pidemmälläkin kaavalla voi ruokailla. Eikä hintakaan ole paha (siis edes opiskelijalle ja työttömälle): koko ateria pizzoineen ja juomineen maksoi hieman alle 25 euroa. Voin siis suositella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti