Jos reissussa osuu tielle kissakahvila, niin kyllä minä sinne mielelläni pistäydyn, vaikka kotonakin on katti. Münchenin kissakahvilassa Katzentempelissä olen vieraillut nyt kahdesti, esimmäisen kerran kahvilla ja mansikkakakulla viime vuonna ja toistamiseen tänä vuonna lounaalla. Molemmilla kerroilla syötävä oli hyvää ja kissat suloisia.
Yksi lisäsyy käydä Münchenissä juuri kissakahvilassa on se, että ravintolasta saa hyvää vegaaniruokaa. Täysin vegaaniravintola tämä ei ole, vaan kermaa ja voita on kyllä osassa annoksista, mutta kahvinsa saa soijamaidolla ja vegaanisia annoksia riittää useita. Gluteenittomiakin vaihtoehtoja löytyy ja muutenkin allergiat huomioidaan.
Viimeisimmällä käynnillä söimme lounaan viikoittain vaihtuvalta listalta, jossa on aina vegaaninen keitto ja pääruoka. Pääruokana oli tällä kertaa kvinoalla ja mustikoilla täytettyjä pinaattilettuja, avokadovaahtoa, pähkinöitä ja salaattia. Annos riitti hyvin lounaaksi ja oli ihan hyvääkin.
Kissakahvila sijaitsee lähellä yliopistoa ja useita taidemuseoita (lähistöllä ovat mm. Alte Pinakothek, Pinakothek der Moderne ja Lenbachhaus). Sekin on mukavaa, että kahvilassa on ilmainen netti, mutta siitä pitänee varoittaa, että kortit eivät täällä kelpaa, vaan mukana pitää olla käteistä.
Kissakahvila Katzentempel,
Türkenstr. 29
www.cafe-katzentempel.de
Kesälomaani kuului reissu helteiseen Wieniin. Yli kolmenkymmenen asteen lämpötila ei ole se suurin ruokahalun herättelijä, mutta ehdin kyllä parissa päivässä herkutellakin.
Nachsmarkt
Wienin suosituin ruokatori Nachsmarkt on turistille varmaankin se helpoin ruokapaikka. Sitä voi kyllä suositella hyvillä mielin: vaihtoehtoja löytyy niin makumaailmassa kuin hintatasossakin. Torilta löytyy niin raaka-aineita myyviä kojuja kuin kunnon ravintoloitakin, ja kaikkea siltä väliltä. Täältä voi napata mukaan eväät piknikille tai istua hetkeksi syömään falafel-leivän.
Wieden ja teknisen yliopiston ympäristö
Wieden on ilmeisesti tällä hetkellä Wienin hipsterein kaupunginosa. Sieltä löytyykin mukavia ravintoloita ja kahviloita vaikka millä mitalla. Mukavat korttelit alkavat heti Nachsmarktin nurkilta, teknisen yliopiston lähistöltä, josta ymmärrettävästi löytyy paljon aika edullisia ruokapaikkoja. Esimerkiksi Schleifmühlgassen ja Margaretenstressen risteyksen ympäristöstä löytyy kymmenisen ravintolaa. Kaikkia en ehtinyt kokeilla, mutta hintatasoltaan ja tyyliltään kaikki ovat mutkattomia ja mukavia.
Meksikolaisessa El Burrossa (Margarentenstrasse 9) söin ihanat tacot mustekalachevichellä ja join ison lasillisen erinomaista lime-mintti-limonadia – itse tehty limonadi oli mitä ilmeisimmin tänä kesänä hitti Wienissä, sillä sitä mainosti yksi jos toinenkin kuppila.
Drinkille Museumsquartieriin
Ainakin kesällä yksi Wienin parhaista hengailupaikoista on Museumsquartier. Siellä järjestetään paljon tapahtumia, ja kulttuurikeskusten ja museoiden ympäröimästä aukiosta onkin rakennettu mukava oleskelupaikka. Sieltä löytyy sohvia ja allas jossa vilvoitella jalkoja – sekä tietysti kuppiloita. Aukioita reunustavista kahviloista ja baareista saa kyllä syötävääkin, mutta erityisesti paikalle tunnutaan tulevan nauttimaan lasillinen tai pari. Alkuillasta paikalla oli paljon perheitä, sillä lapset riehuivat altaassa ja vanhemmat saivat nauttia rauhassa juomansa terassilla.
Helsingin vasikkasaari on lähellä mutta silti aika kaukana. Sinne pääsee pienellä veneellä Kauppatorilta Vanhan kauppahallin luota ja matka kestää vain parikymmentä minuuttia. Silti retkeilijä saa olla saarella rauhassa ja ihmetellä luonnon sekä ihmisen aikaansaannoksia.
Vasikkasaaressa on aikanaan säilötty öljyä ja on siellä jonkinlainen asevarastokin ollut mutta sittemmin saaren ovat vallanneet mökkiläiset. Saaressa on viitisenkymmentä pientä kesämajaa, mutta tilaa jää hyvin myös retkeilijöille ja saaressa piipahtaville veneilijöille. tutkittavaakin löytyy: on autiotalo sekä vanhat öljysäiliöt, ja tietysti aika kivat näkymät ympäröivään saaristoon.
Kesälomalla vanhoilla kotikulmilla alkoi aika käydä pitkäksi sateisen ja kylmän ilman jatkuttua jo melkein viikon. Onneksi Glorian ruoka ja viini osasi vinkata kotimaakunnastakin retken arvoisen ruokapaikan.
Parikkalassa sijaitsevan Iloisen pääsin maalaispuodin yhteydessä toimiva ravintola tarjoaa muun muassa biisoniburgereita ja paistettuja muikkuja, ja pitihän se käydä kokeilemassa. Söin itse oikein maukkaan haukipurilaisen, ja myös biisoniburger ja muikut olivat kuulemma maukkaita. Jälkiruokaa emme jaksaneet syödä, mutta pullatkin näyttivät varsin kelvollisilta.
Puodin puolelta mukaan voi ostaa vaikka biisonimakkaraa tai karitsan lihaa, vihanneksa, ikkupanimoiden olutta tai käsityöläisten tuotteita.
Tätä voi suositella Kutostietä ajeleville vaikka taukopaikaksi, sillä paikka sijaitsee aivan tien varressa. Pihassa on myös pari lammasta ja kania, jotka näyttivät viihdyttävän lapsia (ja kyllä minäkin niitä mielikseni kävin katsomassa).
Vietin viikonlopun kavereiden luona niin sanotusti keskellä ei mitään. Leppoisaan viikonloppuun kuului herkuttelua, mutta laiskuuttamme emme jaksaneet nähdä ruokien eteen kovin suurta vaivaa. Pihalta napattujen raparperien kohtaloksi koitui piiras helpoimmalla reseptillä jonka keksin. Mitat menivät vähän summittaisesti ja paistoaikakin määräytyi sen perusteella, että piirakka alkoi ruskistua reunoista. Mutta hyvää tuli.
Helppo raparperipiiras
1 dl sulatettua voita/margariinia
1 ½ dl vaniljajogurttia (tai maustamatonta + 1 tl vaniljasokeria)
3 dl jauhoja
1 tl leivinjauhetta
6 rkl sokeria
½ tl ruokasoodaa
pari raparperinvartta – suunnilleen 4 dl paloiteltuna
2-5 rkl sokeria, maun mukaan
1-2 tl vaniljasokeria
Sekoita kaikki pohjan aineet. Voitele piirasvuoka, tai mikä tahansa uuninkestävä astia ja levitä taikina sille noin sentin paksuiseksi kerrokseksi. Laita raparperit suurin piirtein tasaisesti taikinalle ja ripottele päälle sokeria ja vaniljasokeria. Paista 200-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Tarjoa jäätelön kanssa.
Eilen ainakin Meksikossa ja USA:ssa moni juhli cinco de mayoa. Ai siis mitä? No,cinco de mayo eli toukokuun viides on meksikolainen juhlapäivä, jota vietetään Pueblan taistelun muistoksi. Se on iso juhla muun muassa Yhdysvaltojen meksikolaissiirtolaisille, ja siksipä moni jenkkiläinen ruokasivusto tuuttasikin viimeisen viikon aikana valtavat määrät reseptejä cinco de mayon juhlintaa varten. Niitä luettuani minun oli ihan pakko saada jotain meksikolaista herkkua eilen.
Päädyin lopulta empanadoihin, koska mitään isoa ei töiden jälkeen tehnyt mieli ja ajattelin että empanadat olisivat kohtalaisen helppoja. Vaikka kyllähän niiden väsäämiseen sitten yli tunti vierähti.
Tein empanadoja jo helmikuussa ravintolapäivään, mutta nyt muokkasin reseptiä vähän ja vaihdoin täytteitä sellaisiin, joista syntyy helposti vähän pienempi annos. Sain aikaan 23 empanadaa.
Empanadat pinaatti-paprika-herkkusienitäytteellä
Taikina:
250 g margariinia (tai voita)
½ dl rypsiöljyä
8 dl vehnäjauhoja
1 dl vettä
Nypi rasvat ja jauhot yhteen. Sekoita vesi joukkoon. Laita taikina hetkeksi kylmään.
Täyte:
Paprika
180 g pinaattia
pieni purkki säilykeherkkusieniä (115 g)
5 valkosipulinkynttä
1 tl paprikajauhetta
chiliä/chilikastiketta maun mukaan
1 dl juustoraastetta
Pilko paprika pieniksi paloiksi, hienonna pinaatinlehtiä hiukan pienemmiksi ja silppua valkospilunkynnet. Paista paprikapalat lähes kypsiksi, lisää paprikajauhe, valkosipuli, pinaatti ja chili. Kun pinaatti on kypsää, nosta pannu pois hellalta ja anna täytteen jäähtyä. Sekoita juustoraaste jäähtyneen täytteen joukkoon.
Ota taikina pois kylmästä. Jos se tuntuu aivan liian muruiselta, anna sen lämmitä hetki. Kauli sitten taikinasta noin kahden millin paksuinen levy ja ota siitä pyöreitä paloja. Laita jokaiselle palalle hiukan täytettä ja purista reunat kunnolla yhteen niin, että piiraista tulee puolikuita.
Empanadojen sulkemisesta kirjoitin pidemmin täällä.
Vappuun kuuluivat tietenkin tänäkin vuonna munkit ja sima, sillä eihän ilman niitä voi päästä kunnolliseen vapputunnelmaan. Niiden lisäksi söimme tänä vuonna kylmäsavulohisalaattia. Söimme vappulounaan ihan kotosalla, mutta tämä salaatti sopisi hyvin piknikevääksikin.
Salaatin ohje on alun perin Glorian ruoka ja viini lehdestä 3/2013, mutta muokkailin ohjetta jonkun verran – lähinnä siis oikaisin. Tässä minun versioni.
Kylmäsavulohisalaatti paahdetuilla porkkanoilla
150 g kylmäsavulohta
salaattikerä
3 porkkanaa
3 valkosipulinkynttä
puolikas sitruuna
avokado
oliiviöljyä
juustokuminaa
chilimaustetta
suolaa
pippuria
Kuori porkkanat. Jos ne ovat isoja, leikkaa ne ensin noin kahdeksan sentin pätkiksi ja sitten kahteen tai neljään osaan pituussuunnassa (niin, että palat ovat suunnilleen saman kokoisia). Levitä porkkanat pellille, kaada niille hiukan oliiviöljyä ja ripottele päälle juustokuminaa ja chiliä. Hiero öljyä ja mausteita porkkanoihin. Laita pellille myös kuoritut valkosipulin kynnet ja sitruunanpuolikas. Paista 200 asteessa puolisen tuntia.
Revi salaatti, pilko avokado ja leikkaa lohesta salaattiin sopivia paloja. Lisää hiukan jäähtyneet porkkanat salaattiin. Muussaa kypsät valkosipulin kynnet pellille ja kaali ne ja mausteisen öljyn jämät pelliltä salaattiin. Purista sitruunasta mehu salaatin joukkoon. Lisää salaattiin vielä suunnilleen ruokalusikallinen oliiviöljyä ja ripottele mukaan myös suolaa ja pippuria. Sekoita salaatti niin, että mausteet, sitruunamehu ja öljy maustavat koko salaatin.
