Kuukauden kirjat, maaliskuu 2013

 Anja Kauranen: Sonja O. kävi täällä

Kaurasen Sonja O. taitaa olla monille tuttu yläasteen tai lukion ajoilta, koska sitä tarjotaan aika monissakin oppikirjojen lukulistoissa teinien luettavaksi tai ainakin mainitaan merkittävänä suomalaisena teoksena. Nimen siis tuntee moni, mutta kun kyselin kaveripiirissä, kukaan ei ollut lukenut kirja. En itsekään koskaan tarttunut siihen teininä, joten nyt oli siis korkea aika ottaa selvää, miksi tätä romaania pitää jokaiselle koululaiselle mainostaa.

Kaurasen esikoisteos oli aikanaan jonkinlainen kohukirja, ja sen kyllä ymmärtää. Kustantaja WSOY kutsuu kirjaa ”vahvasti eroottisesti”, itse muotoilisin pikemminkin niin, että kirjassa kuvataan seksiä suorasukaisesti ja aika ronskein sanankääntein. Ja vieläpä naisen näkökulmasta, mikä lienee ollut kohun syynä, miehen seksihurjasteluistahan nyt löytyy romaaneja kasapäin. Kuten sanottua, ymmärrän kohun, teksti on tosiaan varsin suorasanaista, ihan itsekin yllätyin ja melkein hämmennyin.

Romaanin päähenkilö, Sonja O., on karjalaisten evakkojen lapsi, köyhän kodin fiksu tyttö, joka tuntee lapsesta asti olevansa hiukan ulkopuolinen. Ulkopuolisuus tuntuu jatkuvan koko elämän, kaikissa tuttavapiireissä. Sonjasta kasvaakin heittelehtijä, nainen joka vaihtaa miestä ja maisemaa suurempia miettimättä.

Vaikka seksi on romaanissa voimakkaasti läsnä, ei se tuntunut mitenkään tärkeimmältä jutulta. Se on vain yksi osa naista, syy paheksua, mutta silti jotenkin sivuseikka. Yhtä hyvin romaanin voi lukea sotaa paenneiden vanhempien seuraavalle polvelle siirtämän tuskan kuvauksena tai tarinana siitä, miten vaikeista oloista lähtöisin olevan tytön on vaikea nauttia menestyksestä tai sopeutua rikkaampaan elämään (vähän kuin tammikuussa lukemassani Munron Kerjäläistytössä, siis – itse asiassa Kaurasen teosta voisi hyvinkin verrata Kerjäläistyttöön).

Sonja O. kävi täällä ei ole juuri vanhentunut. Se on toki kuvaus ajastaan, mutta edelleen kiinnostava.

Miika Nousiainen: Metsäjätti

Miika Nousiainen ei ole ihan suotta puhutuimpia 2000-luvun suomalaisia kirjailijoita. Hän on paitsi hauska, myös uskomattoman tarkkanäköinen. Kun Vadelmavenepakolainen hurmasi vetämällä upeasti överiksi, Metsäjätti ei liioittele yhtä paljon, mutta on sitäkin tarkempi kuvatessaan nykypäivän suomalaisia. Lukupiirimme – paperitehdaspaikkakunnilta Helsinkiin muuttaneita korkeakoulutettuja kaikki – oli harvinaisen yksimielinen tuomiossaan Metsäjätistä: tunnistimme siitä itsemme ja monet tuttavamme.

Metsäjätti kertoo kahdesta vanhasta kaveruksesta, Jannesta ja Pasista. Toinen heistä on menestyvä pikkupomo suuressa metsäalan yrityksessä, toinen on jäänyt kotikylään saman yrityksen tehtaalle töihin. Toinen on korkeakoulutettu helsinkiläinen, jolla on vaimona rikkaan suvun tytär, toinen on puolialkoholisoitunut, hieman masentunut poikamies. Tarina alkaa, kun menestyjä saa tehtäväkseen aloittaa yt-neuvottelut vanhan kotikylän tehtaalla.

Metsäjätin maailma on aika mustavalkoinen: yritysjohtajat ovat ahneita, tyhmät poliitikot pitävät kiinni omasta edustaan näkemättä muita vaihtoehtoja, rehelliset työmiehet ovat rehellisiä ja päähenkilöt pohjimmiltaan äärimmäisiä hyviksiä. Naiivia, mutta ei se nyt niin kovasti haitannut.

Nousiaisen romaani oli hauskaa, helppoa ja rentoa luettavaa. Useamman kerran siitä sai tunnistaa itsensä tai jonkun tuttunsa, ja monta kertaa sai nauraa. Se on mielestäni jo aika hyvin yhdelle romaanille.