Ihana foccacia

Tuoreesta leivästä taitavat tykätä kaikki. Ja kun on kerran oppinut tekemään hyvää leipää, se tekeminenkin on aika rentouttavaa. Ainakin minä saan taikinan vaivaamisesta ja sen muuttumisesta juuri oikeanlaiseksi jotain kummallista iloa. Se on vaan hauskaa ja leivänteon taidosta olen aika ylpeä.

Eilen illalla teki mieli jotain suolaista naposteltavaa, ja sen sijaan että olisin hakenut kaupasta sipsiä tai patongin, päätin leipoa itse. Eihän se nyt niin kummoinen vaiva ole.

Olen osannut tehdä hyvää leipää (tai oikeastaan minkäänlaista hiivataikinaa) vasta pari vuotta ja tämä foccacia on vieläkin uudempi juttu, sillä sen ohje on Glorian ruoka & viini -lehden toissanumerosta. Aineksissa ei sinänsä ole mitään ihmeellistä, mutta reseptissä ainakin minulle uutta oli välinostatus. Taikina vaivataan siis kimmoisaksi, annetaan sitten nousta hetki ja lisätään sitten suola ja vaivataan uudestaan. Ja sitten taas annetaan nousta oikein kunnolla. Ja hyvää tulee. En edes itse ollut kovin tarkka noiden aikojen suhteen, vaivasin vaan sen verran että taikina tuntui hyvältä. Ja kun leipä painellaan pellille, en välittänyt siitäkään, että se oli asti vähän tarttuvaista.

Tein tällä kertaa taikinasta kaksi leipää. Toinen leipä sai selvitä ihan sellaisenaan, toisen voitelin punaisella pestolla ja painelin päälle silputtuja oliiveja ja timjamia. Sellaisenaan se toimi hyvin iltapalana, ei tarvinnut mitään lisukkeita. Oikeastihan foccacia toki tehdään vehnäjauhoista, mutta minä käytin tällä kertaa hiivaleipäjauhoja, eikä tuo nyt suuremmin häirinnyt. Käytin tapojeni mukaan myös kuivahiivaa vähän epämääräisen määrän (eli pussin josta oli taidettu ottaa aiemmin hiivaa simaan). Osaava leipuri osannee määritellä jauhojen määrän itse, mutta minä laitoin suunnilleen tuon 11 desilitraa.

Foccacia

4 ½ dl kädenlämpöistä vettä

20 g tuorehiivaa

n. 11 dl (vehnä)jauhoja

1 rkl suolaa

Pinnalle

oliiviöljyä

(sormisuolaa)

Sekoita veteen hiiva ja noin puolet jauhoista. Lisää loput jauhot ja vaivaa taikinaa noin 5 minuuttia – taikinan pitää alkaa irrota sormista. Anna kohota liinan alla 10 minuuttia. Lisää suola ja vaivaa vielä 5-10 minuuttia (lehden ohjeen mukaan käsin pitäisi vaivata 10 minuuttia, mutta omani tuntui hyvältä jo aiemmin, joten en sitten turhaan jatkanut enää). Tämän leivän kanssa ei mielestäni ole vaarallista, jos taikina vielä hiukan tarttuu käsiin.

Voitele uunivuoka oliiviöljyllä – tai jos et omista sopivaa vuokaa (kuten minä) vuoraa syvä uunipelti leivinpaperilla ja voitele leivinpaperi öljyllä. Painele taikina vuokaan. Taikinasta riittää ohuehkoa leipää koko pellillisen verran ja ohut leipä on hyvä, jos haluat laittaa sen päälle jotain täytettä ja tarjota leivän naposteltavana. Anna leivän kohota 30-45 minuuttia.

Laita uuni lämpiämään 250 asteeseen. Pistele kohonneen leivän pinta haarukalla. Sivele pintaan oliiviöljyä ja ripottele halutessasi päälle suolaa. Tässä vaiheessa leivän päälle voisi lisätä myös mausteita tai sattumia: yrttejä, chiliä, valkosipulia, sitruunankuorta, oliiveja, kirsikkatomaatteja tai aurinkokuivattuja tomaatteja… Jos laitat sattumia, painele niitä leivän pintaan (itse painelin sormenpäillä tuota toistakin leipää, siksi se on kuoppainen). 

Paista foccaciaa noin 30 minuuttia. Halutessasi voit laittaa uunin pohjalle pellin, jolle heität paiston aikana pari kertaa vettä (2 dl kerrallaan, ensin leivän paistuttua kolme minuuttia ja uudestaan parin minuutin päästä). Itse en tehnyt tätä, mutta ihan hyvää ja rapsakkaa tuli.

Tosi ruokaisan foccaciasta saa, kun sen päälle laittaa esim. ohuita (keitetyn) perunan siivuja, tomaattia, oliiveja, vuohenjuustoa tms. oikein kunnolla. Oikeastaan vain mielikuvitus on täytteissä rajana.