San Francisco, syömärin taivas

Kalifornian matkan kohteistamme ehdoton suosikkini oli San Francisco. Se on paitsi kaunis ja mukavan kokoinen kaupunki, myös ruokaturistin unelma. 

San Franciscon ruokatarjonta on todella monipuolista. Kaupunkiin on aina saavuttu monesta suunnasta ja se näkyy ruokakulttuurissakin. Erityisesti kiinalaisilla ja latinoilla (pääosin meksikolaisilla siis) on ollut merkittävä osa kaupungin kehityksessä, myös ruokaperinteiden osalta. Kaupungista löytyy myös italialainen kaupunginosa, jonka kuppiloista saa erinomaisia pizzoja, pastoja ja leivonnaisia. 

San Francisco on edelläkävijä myös kasvisruoassa, luomuruoassa ja kaikenlaisessa hippimeiningissä, mikä ei yllättäne kun ajattelee paikan hippimenneisyyttä – joka ei toki ole ihan pelkkä menneisyys, kyllä siellä vieläkin vanhoihin hippeihin törmää. Jenkkien asteikolla San Franciscosta saakin todella terveellistä sapuskaa, ja kaupunkikuvassa näkyy kohtalaisen vähän pikaruokaketjujen myymälöitä. Siis Jenkkien asteikolla. Turha silti pelätä, ettei hampurilaisia olisi tarjolla, tai että kaikkialla tyrkytettäisiin vain kasvisruokaa. Näin ei suinkaan ole, mutta kasvisvaihtoehtoja ja terveellisehköjä versioita on helposti saatavilla.

Me matkailimme suht pienellä budjetilla, joten kalliit ruokapaikat jäivät kokeilematta. Löysimme silti paljon aivan erinomaista syötävää. Tässä muutama löytö:

SoMa Street Food Park

SoMan ruoka-autojen keskittymä on ruokaintoilijan taivas. Tarjolla on monenlaista pikaruokaa, ja ainakin kaikki maistamamme oli aivan erinomaista. Ruoan myyjät vaihtuvat, joten tarjonnasta on vaikea sanoa mitään varmaan. Siihen voinee kuitenkin luottaa, että tarjolla on aina jonkunlaisia luksuspurilaisia, meksikolaista ruoka ja jotakin makeaa. Erilaisten ruokamyyjien lisäksi paikalla on myös juomakoju, josta voi ostaa olutta ja viiniä.

Minä suosin Street Food Parkissa tapani mukaan meksikolaista ruokaa ja herkuttelin ihanilla pikkutacoilla, joihin sai lätkiä mausteita mielensä mukaan. Nam. Seuralainen maisteli hawaijilaiskojun slidereilla, eli pienillä sämpylöillä, joita oli tarjolla neljää eri vaihtoehtoa. Suurimman vaikutuksen teki bbq-slider, jossa sämpylän sisällä oli erinomaisesti maustettua ylikypsää lihaa. Niin yksinkertaista voi täydellisyys olla.

Street Food Parkin löytäminen voi olla hiukan vaikeaa, ja onhan se turistin näkökulmasta aika keskellä ei mitään. Suosittelen silti vierailua. Alueella on lämmitetty katos, jossa voi seurata urheilutapahtumia screeneiltä ja paikalla on ilmeisesti useinkin live-musiikkia. Lisäksi alueella toimii ilmainen langaton netti. Pankkiautomaattikin löytyy.

Hodarikojut

San Franciscossa tykätään katuruoasta. Erilaisia ruokakojuja on ympäri kaupunkia paljon muuallakin kuin vain Street Food Parkissa. Yleisimpiä ovat perinteiset hot dog –kojut. Hodarit ovat hyviä ja vaihtoehtoja on useita – oma herkkuni oli hodari, jossa oli omenainen broilerimakkara. Myös lisukkeet olivat ainakin meidän kokeilemassamme kojussa kohdallaan: suolakurkkua ja sipulia sai annostella itse, samoin ketsuppia ja sinappia, jota oli valittavana kolmea erilaista. Pisteet todella hyvästä sinapista.

Burger Urge

Hippiajan keskus Haight Ashbury on täynnä second hand –kauppoja ja kaikenlaisia kuppiloita. Burger Urge tuntuu hippitunnelman keskellä jopa hiukan tylsältä, liian normaalilta. Ei silti kannata vieroksua sitä, sillä hampurilaiset ovat erinomaisia ja hinnat varsin maltilliset. Hampurilaiset ovat sen verran isoja, ettei ranskalaisia välttämättä tarvitse, mutta jos sellaiset kuitenkin haluaa, yhdestä annoksesta kyllä riittää useammalle syöjälle. Sienipurilaista voi suositella: sienet, paistettu paprika ja sipuli tekevät purilaisesta melkeinpä raikkaan makuisen.

Burger Urge sijaitsee Haight Streetillä Ashburyn risteyksestä Golden Gate -puistoon päin.

Mara’s Italian Pastry

North Beachista löytyy italialaisia ravintoloita ja kahviloita moneen lähtöön. Myös leipomoita ja delimyymälöitä on paljon, joten yksi hyvä vaihtoehto on ostaa herkut mukaan ja syödä Washington Squaren puistossa. Green Streetillä aivan puiston lähellä on ravintoloita, leipomoita ja delejä vieretysten. Lähellä Columbus  Streetin risteystä sijaitseva Mara’s on leivosten ystävän taivas. Kahvikin on ihan hyvää ja makeiden herkkujen lisäksi myynnissä on pizzaa.

’Witchcraft

Top chef –fanin täytyy tietysti käydä syömässä päätuomari Tom Collicchion ’Witchcraft-ravintolassa, joka tarjoilee täytettyjä leipiä, salaatteja ja keittoja. Parin vuoden takaisella New Yorkin matkallamme ’Witchcraftin kahvikioski sijaitsi aivan hotellimme lähellä, joten nappasimme siitä usein kahvit, jotka olivat kyllä erinomaisia. Nyt pistäydyimme maistamassa leipiä. Toimivat nekin.

San Franciscon ainoa ’Witchcraft sijaitsee Westfieldin kauppakeskuksessa, mutta kahvilaan sisälle pääsee vain Mission Streetiltä. Kauppakeskus muuten kannattaa kuitenkin huomata, jos nyt yhtään haluaa shoppailla.

Los Angelesin ihmeet: rannoilta studioille

Los Angeles oli itsestään selvästi osa Kalifornian road tripiämme, mutta osasin jo etukäteen ennustaa, ettei siitä ehkä tulisi uutta suosikkikaupunkiani. Ja niinhän siinä kävi. Oli hienoa nähdä kymmenistä tv-sarjoista ja elokuvista tuttu kaupunki, mutta loputon autossa istuminen ja suoraan sanottuna järjetön kaupunkirakenne eivät ole minun juttuni. Pidän kaupungeista, joissa voi liikkua kävellen ja tykkään ihailla arkkitehtuurin ihmeitä, eikä Los Angeles oikein vastaa näitä toiveita.

Oli siellä silti hienojakin juttuja. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisin esimerkiksi halunnut viettää enemmän aikaa Pueblo de los angelesissa eli vanhassa Los Angelesissa, meksikolaisessa korttelissa. Olisin myös mielelläni tutkaillut kaupungin museot, joista kyllä löytyy aika hienoja juttuja. Nyt meillä oli vain pari päivää aikaa, josta aika suuri osa meni autossa kaupunginosasta toiseen ajellessa. Parasta mitä ehdin nähdä, olivat rannat ja Warner Brosin studiot.

Venice Beach

Venice Beach sopii rentoon rantahengailuun – toki moni pienempikin ranta taatusti sopii, mutta jos haluaa päästä Baywatch-tunnelmiin, kastella jalkansa aalloista ja saada takuuvarmasti naposteltavaa sopuhintaan, Venice Beach lienee varmin vaihtoehto. Rantakadulta löytyy kymmenittäin ruokakojuja ja krääsäputiikkeja, lähempää merta mm. kuuluisa skeittauspaikka ja tutunnäköiset hengenpelastajien kopit. 

 

Uimista en välttämättä suosittele, sillä vesi ei ole mitenkään lämmintä ja aallot ovat usein isoja. Uimapuku voi silti olla ihan hyvä valinta, sillä rannassakin kastelee helposti vaatteensa.

Venice ei ole mikään tiukkapipojen paikka. Rannalla ja rantakadulla hengailee monenlaista porukkaa lapsiperheistä ja skeittareista pummeihin ja huumekauppiaisiin, ja meno on sen mukaista – ei pelottavaa, mutta ei aina ihan siistiäkään. 

Warner Brosin studiot

Tiesin, että haluan jonnekin filmistudioille, kun kerran Los Angelesissa oltiin. Warner Bros valikoitui kohteeksi, koska siellä pääsee kenties parhaiten näkemään, miten elokuvia ja tv-sarjoja tehdään. Matkaseuralaiseni oli pari viikkoa aiemmin vieraillut Universalin studioilla, ja kehui niitä hauskaksi kokemukseksi, mutta enemmän huvipuistomielessä, kuin varsinaisesti studiona. 

Studioilla vieraileminen ei ole ihan ilmaista huvia. Kierros WB:n studioilla maksoi noin 40 euroa, Universal-vierailun hinta olisi ollut suunnilleen kaksinkertainen. Mielestäni WB tarjosi kuitenkin aika hyvin vastinetta rahoille. Kierroksen aluksi saimme nähdä videon studion historiasta ja sen jälkeen kiersimme studioiden aluetta katujunalla. Meidän kierroksellemme osallistui vähän yli kymmenen henkeä, joten oppaallamme oli hyvin aikaa vastailla kysymyksiin ja huomioida jokainen osallistuja. Kierros kesti yli kaksi tuntia, ja opas oli koko ajan mukanamme, selosti näkemäämme ja keskusteli kanssamme. Ja tietenkin opas oli jenkkityyliin erinomainen esiintyjä, joka vitsaili, kiusoitteli ja piti yllä showta. Kiersimme erilaisia kuvauspaikkoja – viidakon/metsän, suurkaupungin ja pikkukaupungin, käväisimme lavastevarastoissa ja vierailimme sekä talk shown että sit comin studioissa.

Frendien studio oli jo purettu, mutta Central Perk on säilytetty vierailijoiden iloksi.

Lavaste, joka voi oppaamme mukaan olla mikä tahansa amerikkalainen pikkukaupunki.

Studiovierailu kannattaa varata etukäteen, vaikka paikan päältäkin saa lippuja. Me olimme paikalla ajoissa ja päädyimmekin kierrokselle varttia ennen varaustamme, eli vapaita paikkoja löytyi. Siihen ei kuitenkaan kannata luottaa. Kannattaa myös tarkistaa reitti kunnolla etukäteen, sillä ainakin meidän navigaattorillamme oli hiukan vaikeuksia tunnistaa osoite.

Kierroksista lisää studion sivuilta.

Valtatie numero 1:n varrelta

Varmaankin yksi kuuluisimmista road trip –reiteistä Yhdysvalloissa on Valtatie numero 1 Kaliforniassa, Tyynenmeren rannalla. Matka San Franciscosta Los Angelesiin oli ensimmäisenä meidänkin listallamme, kun aloimme miettiä, mitä Kalifornian matkalla ainakin pitäisi saada tehdä. Halusimme ajaa pitkin mutkittelevaa tietä, Tyynenmeren rantaa, ja ihastella merta ja rantakallioita.

Reitti ei ole kuuluisa syyttä, sillä onhan se aivan upea. Meille sattui ajopäiväksi aika pilvinen sää – kuten ilmeisesti aika usein noilla seuduilla – mutta silti rantatien ajaminen oli juuri niin hienoa, kuin olin aina ajatellutkin sen olevan. Jyrkkiä rantakallioita, mutkitteleva tie aivan kallion reunalla ja vuorotelle aurinkoa ja sumua. Ihan mahtavaa.

Lähdimme San Franciscosta kohti Palo Altoa, ja ajoimme Santa Cruziin pieniä teitä, kukkuloiden kautta. Pysähdyimme ensimmäisen kerran kunnolla vasta Montereyssä, joka oli ihan kiva paikka jaloitella, mutta ei nyt mitenkään äärimmäisen kaunis paikka. Montereyn laiturilta löytyisi kyllä monenlaisia ruokapaikkoja, mutta niiden äärimmäinen turistirysäfiilis ei innostanut meitä, joten emme jääneet syömään. Katsastimme vain merileijonat ja jatkoimme matkaa. Muihin rannikon kaupunkeihin emme ehtineetkään tutustua. Vähän se jäi harmittamaan, mutta kaikkeahan ei voi ehtiä. Yön vietimme Venturassa, vähän Santa Barbarasta etelään.

Valtatie numero 1:n varrelta löytyy loputtomasti upeita näköalapaikkoja. Koska tiellä täytyy ajaa hitaasti, on etenkin pohjoisesta etelään ajavan helppo pysähtyä ihailemaan näköaloja. Kuten jo aiemmin mainitsinkin, jos autosta haluaa nousta lyhyelle kävelylle ja katsella aivan upeita maisemia, yksi hyvä paikka sen tekemiseen on Julia Pfeiffer Burns State Park vähän San Simeonin pohjoispuolella. Vajaan kilometrin kävelyllä pääsee katselemaan aivan upeaa näköalaa, joka muuten kuului ennen yksityiseen pihapiiriin – vesiputouksen näki kuulemma rantakalliolla sijainneen talon olohuoneesta.

Vinkkini matkaan:

- Varaa riittävästi aikaa. Mutkittelevan kaksikaistaisen tien ajaminen on hidasta ja pienetkin visiitit kaupunkeihin voivat viedä yllättävän kauan aikaa ruuhkien ja parkkipaikkojen etsimisen takia. Erityisesti rannalla tulee todennäköisesti myös pysähdeltyä useamman kerran ihastelemaan upeita maisemia. Jos aiot selvitä koko matkasta San Franciscosta Los Angelesiin päivässä, ei kannata olettaa että ehtisit tutustua matkan varrella oleviin kaupunkeihin.

- Ota mukaan eväitä ja ainakin vettä. Tien varressa on pikkukaupunkeja ja ravintoloita, mutta ei mitenkään jatkuvasti. Jos et halua syödä mitä tahansa ruokaa mihin tahansa hintaan, varaa eväät jotta varmasti jaksat juuri siihen kaupunkiin, jossa haluat syödä.

- Tutki etukäteen, missä oikeasti haluat pysähtyä ja valitse vain pari paikkaa, jos aikaa ei ole päiväkaupalla. Kaikki rannikon kaupungit eivät ole sellaisia, mistä matkailija välttämättä saisi kamalasti irti lyhyellä pysähdyksellä. Tieltä poistuminen vie kuitenkin aina aikaa, joten sitä kannattaa harrastaa vain silloin kun oikeasti haluaa pysähtyä.