Kuukauden kirjat, heinäkuu 2013

Monika Fagerlund: Amerikkalainen tyttö

En tiedä miksi, mutta Fagerlund ei nyt ihan täysillä napannut. Amerikkalainen tyttö oli eittämättä hienosti kirjoitettu ja kyllähän se uteliaisuuden herätti, mutta en jotenkin jaksanut innostua ihan valtavasti. Voi olla,että kyse oli omasta mielentilasta, en tiedä.

Fagerlundin romaani on sen verran monimutkainen, että juonen selittäminen tuntuu mahdottomalta. On se amerikkalainen tyttö, joka hukkuu - tai katoaa - mystisesti, on alppitalossa asuva perhe, jonka koko tarina ei ole oikeastaan kenenkään tiedossa, on serkkutalo, sen kaksoset, Bengt ja kasvattitytär Doris. Niin hahmot, kuin nimeään myöten epämääräinen tapahtumapaikka, Seutu, jäävät alusta loppuun hämmentävän vieraiksi, vaikka toisaalta niiden kaikkien sisälle sukelletaan ajoittain viiltävän tarkasti. Kaikki kiertyy amerikkalaisen tytön kohtalon ympärille, eikä sitten oikeastaan kuitenkaan: tyttöhän oli paikalla vain hetken, jäi useimmille vieraaksi. Ja silti hänen sanansa, laulunsa ja vaatteensa tuntuvat olevan aina jotenkin läsnä.

Amerikkalainen tyttö on hämmentävä kirja. Se vaatisi aika paljon enemmän ajattelua, kuin mitä minä sille lomatunnelmissani jaksoin antaa. Siinä varmaan onkin syy, miksi minulle jäi kirjasta pääosin hämmentynyt tunne.

Ildefonso Falcones: Meren katedraali

Keskikesän Barcelonan reissulla tuli mieleen, että enpä ole tätäkään kirjaa vielä lukenut. siihen oli siis pakko tarttua, ja kirja toimikin hyvin Barca-fiilistelyna. Goottikortteleissa on ollut paljon samaa jo keskiajalla, joten kaupungissa vieraillut voi kyllä löytää tuttuja juttuja kirjasta.

Meren katedraali vie keskiaikaiseen maailmaan, joka on monella tapaa epäreilu ja ahdistava. Kirja seuraa katalonialaisen maaorjan ja hänen poikansa tarinaa, joka näyttää monin paikoin täysin epätoivoiselta. Mitä voi odottaa, kun syntyy asemaan, jossa maanomistaja saa viedä vaimon, eikä leipääkään saa paistaa omassa uunissa? Päähenkilö Arnau kuitenkin ponnistaa mitättömästä asemastaan kohti parempaa elämää ja saa kokea sodat ja kaupankäynnin, kirkon vallan ja avunannon, ystävyyttä, juonitteluja, rakkauksia ja pettymyksiä. Kaikkea tätä kehystää Santa Maria del Marin katedraalin vuosikymmennestä toiseen jatkuva rakennustyö ja Barcelonan kaupungin kehitys.

Meren katedraali oli mielestäni ihan kelpo kirja, mutta ei se aivan suosikikseni noussut. Vanhan Barcelonan kuvaus oli ainakin tällaiselle Barcelonan fanille kiehtovaa, ja tarinakin jaksoi kiinnostaa. On varmasti ihan totuudenmukaista, että aika oli synkkä ja pienen ihmisen mahdollisuudet rajalliset. Jatkuvat pettymykset, juonittelu ja epäoikeudenmukaisuus olivat kuitenkin mielestäni jo hiukan masentavia. Dramaattistahan se on, kun vaimo viedään, rutto tappaa rakkaat ja ilkeät rikkaat vievät viimeisenkin mahdollisuuden parempaan toimeentuloon, mutta olisin kyllä toivonut, että edes joku vastoinkäyminen olisi jätetty pois tarinasta. 

No, Meren katedraali on selkeästi suurromaani massoille. Sen yhden hahmon elämään on tungettu lähes kaikki mahdollinen keskiajan elämästä, ja pakostihan se on hiukan epäuskottavaa tai vähintäänkin hämmentävää. Jos tältä seikalta pystyy ummistamaan silmänsä, kyllä tämän romaanin ihan ilokseen lukee, on tullut surkeampiinkin hukattua aikaa.