Kuukauden kirjat, helmikuu 2013

Javier Marias: Valkoinen sydän

Javier Mariasin kirja oli aika kummallinen tapaus. Tavallaan pidin siitä tosi paljon, mutta en sitten kuitenkaan meinannut jaksaa lukea sitä. Pitkät, polveilevat lauseet ja hämmentävät ajatuksenvirrat keskellä keskusteluja olivat samaan aikaan pitkästyttäviä ja kauniita. (No, mahdollista toki on, että en nyt vaan osannut keskittyä tähän kirjaan, ja joskus muulloin olisin siihen aivan ihastunut.)

Valkoinen sydän alkaa pysäyttävällä kuvauksella nuoresta naisesta, joka ampuu itsensä kesken päivälliskutsujen. Tästä hämmentävästi tapauksesta alkaa tarina vastavihitystä miehestä, jonka mielen täyttävät epäilyt ja epävarmuus, pysyvä tunne siitä, että jotain olennaista on salattu häneltä. Salaperäisyydestä syntyy jännitys, joka säilyy kyllä hienosti koko kirjan ajan. Lukijakin odottaa vastausta kysymyksiin ja epäilyihin, jotain ratkaisua ja vapautusta. 

Mariasin todella hienovarainen tyyli on jollain tapaa aika lumoava. Kirjan jännite on aivan käsinkosketeltava, ja pitkien lauseiden jaaritteleva sävy on helppo antaa anteeksi kun käy selväksi, miten täynnä merkityksiä ne oikeastaan ovatkin. 

Valkoisen sydämen pääosassa on kääntäjä, mies, jonka elämässä eri kielet ja sanat ovat pääosassa. Siksi onkin erityisen osuvaa, että sanoilla ja lauseilla on romaanissa suuri osa. Läpi tarinan mukana kulkee Macbethin tarina ja näytelmän lause ”I have done the deed”. Se pyörii päähenkilön – ja sen myötä myös lukijan – mielessä alusta loppuun, kasvattaen merkitystään koko ajan. Voisin suositella Mariasin romaania pelkästään tämän hienon elementin takia.

Lionel Shriver: Jonnekin pois

Shepherd Knacker on mies, joka on aina tehnyt niin kuin pitää, auttanut kaikkia, huolehtinut läheisistään, ollut kiltti ja vaatimaton. Hän on tehnyt sen säästääkseen suurinta haavettaan varten, elääkseen vielä joskus huoletonta elämää jossakin paratiisimaisessa paikassa, kaukana tavallisen länsimaiden asukkaan huolista. Kun kohtalo sitten heittää Shepherdin eteen vaimon vakavan sairauden, isän vanhuuden ja parhaan ystävän ongelmat, tulee elämästä yhtä katkeruutta, epätoivoa ja selviytymistaistelua. Jonnekin pois onkin tarina siitä, miten siitä kaikesta voi selvitä, jos voi.

Shiver käsittelee kirjassaan vaikeita aiheita. On vakavia sairauksia, vanhenevaa vanhempaa, lapsia joista vanhemmat ovat vieraantuneet, hankalia ihmissuhteita, vääriä uravalintoja ja omien väärien valintojen hyväksymistä. Lisäksi on vielä yhdysvaltalainen yhteiskunta, jolla ei ole paljon tarjota ihmiselle, jolla menee heikosti. Siinä ihminen jää ongelmiensa kanssa yksin, minkä Shepherd Knackerkin huomaa.

Jonnekin pois oli hyvä kirja, mutta olisi siitä kyllä ainakin sata sivua voinut jättää pois. Pituus ei ole hyve, ja olisin kyllä nauttinut tästä romaanista paljon enemmän, jos se olisi ollut hiukan lyhyempi. Ymmärrän kyllä, että lopun katharttinen meininki olisi voinut hiukan kärsiä siitä, jos ahdistusta ei olisi kasvatettu antaumuksella, mutta rajansa kaikella. Kyllä se päähenkilön elämän tuskaisuus olisi käynyt ilmi hiukan vähemmälläkin.