keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Ateria vartissa, totta vai tarua? (Kikherne-fetapaistos filotaikinassa ja kreikkalainen salaatti)




Sain synttärilahjaksi Jamie Oliverin 15 minuutin ateriat –kirjan. Siinä on älytön määrä houkuttelevia ja kohtalaisen helpon oloisia reseptejä, mutta heti kyllä alkoi epäilyttää, että syntyvätkö ne ateriat ihan oikeasti 15 minuutissa. Eihän esimerkiksi riisi kypsykään siinä ajassa.

No, eiväthän ne synny. Ensinnäkin lähtöoletuksena on, että jokaisella on kaikki mahdolliset monitoimikoneet, tehokkaat blenderit, uuninkestävät paistinpannut ja niin edelleen. Lisäksi reseptit on tehty brittiläisten ruokakauppojen varustuksen mukaan ja siellä käytetään ilmeisesti esimerkiksi esikeitettyä riisiä. En edes halua tutkia, saako sellaista Suomesta. Ja kyllähän Jamie kirjassaan vielä tarkentaa: ateria syntyy vartissa, jos ensin tekee valmistelut.Eli aterian valmistukseen ei lasketa sitä, että ottaa esiin astiat, laittaa uunin lämpiämään ja veden kiehumaan, valitsee ja asentaa monitoimikoneeseen oikeat terät, huuhtelee vihannekset ja usein kuoriikin ne ja mitä näitä pieniä yksityiskohtia nyt on.

Kaiken tämän voin jotenkin hyväksyä. Eipä sitäkään yleensä reseptiikassa huomioida, että usein pitää kesken kokkauksen siivota, pestä joku väline tai jotain muuta vastaavaa. Se on ihan ok. Mutta onko tosiaan niin, että jos kaikki tarvikkeet löytyy ja välineet on valmiina, ateria on vartissa valmis? Piti kokeilla.

Valitsin kohtalaisen yksinkertaisen aterian, vain kaksi osaa. Filotaikinanyytit ja salaatti, eihän se nyt tosiaan ole kovin monimutkaista. Eikä ollutkaan. Nyyttien täyte valmistuu monitoimikoneessa hetkessä, taittelu on helppoa ja nyytit paistuvat ihan hetkessä. Ihanan IsoAhkerani avustuksella salaattikin valmistui pikavauhtia, sehän pilkkoo kurkunkin parissa sekunnissa.

Vartti on silti aika optimistinen ajatus. Minä tein pelkkiä nyyttejä yli vartin, siis ennen kuin ne menivät uuniin. Salaattiin meni ehkä reilut kymmenen minuuttia (siinä välissä toki piti ottaa nyytit uunista ja poltin sormeni…). Kyllä se nyt vaan hetken kestää, kun pilkkoo kasan tomaatteja ja repii salaatin, puristaa sitruunamehun ja sekoittelee kaikki ainekset. Ja varmaan minuutti meni siihenkin, kun ongin oliiveja purkista. Minkäs teet, esivalmisteluissa ei sanottu, että kaikki pitäisi olla valmiina annosteltuna jossain, jottei niiden ottamiseen purkeista menisi sekuntiakaan. Ja sitten piti vielä laittaa tarjolle jogurtti ja annostella hunajaa.
Aika monta rautaa tulessa. Ei siinä pysy kuvatkaan skarppeina.
Pienen liioittelun voi toki antaa anteeksi. Mutta se on kyllä aika tyhmää, että ainesluettelossa puhutaan vain sitruunasta, ja itse ohjeessa sitten mainitaan vain että sitruunankuoriraaste lisätään täytteeseen. Tai se, ettei mainita että filotaikinanyytti täytyy laittaa paistumaan heti, kun sen on käärinyt, tai täyte kostuttaa taikinan niin että se hajoaa nostettaessa (kyllä, hajoilevat filotaikinanyytit veivät pari minuuttia extraa). Muutenkin ohjeessa oli kaikenlaista epämääräisyyttä ja sekavuutta. Oliivit ja mantelit esimerkiksi vain käskettiin laittaa pannulle ilman mitään mainintaa paistamisessa. Toisaalla taas sipuli-kurkkusekoitusta sanotaan salaatiksi, ja välillä salaatti tarkoittaa salaatinlehtiä. On lautasta ja tarjoilukulhoa, ja niistä ilmeisesti lautanen on se, jolta salaatti tarjotaan… Ärsyttävää.

Mutta lopputulos, se oli hyvä. Keittiössä vallitsi kaaos, mutta ruoka oli kyllä hyvää.

Ja se resepti:


Kääröt:
400 g kikherneitä
100 g fetajuustoa
100 g pinaattia (pakastettukin menee)
1 sitruunan kuori raastettuna
½ tl paprikajauhetta
4 suurta filotaikinalevyä (n. 270 g)
oliiviöljyä

Hienonna valutetut kikherneet, feta, pinaatti, sitruunan kuori ja paprikajauhe monitoimikoneessa tasaiseksi (tai ei niitä varmaan pakko olisi edes jauhaa, voi vaan sekoittaa, ainakin jos käyttää pakastepinaattia). Laita paistinpannulle oliiviöljyä lämpenemään. Taita suuri filotaikinalevy kaksinkerroin, nosta keskellä ¼ täytteestä ja kokoa taikinasta löyhä paketti. Nosta nyytti pannulle paistumaan. Tee muut nyytit ja nosta ne sitä mukaa paistinpannulta pois, kun pohja on paistunut rapeaksi. Voit tietysti tehdä vaikka kaksi nyyttiä kerrallaan, mutta jos et ole supernopea, ei kannata tehdä ensin kaikki ja sitten vasta paistaa niitä, sillä pohja voi vettyä ja hajota. (Pieni hajoaminen pannulla ei ole katastrofaalista.) Paista sitten nyyttejä 220 asteessa kunnes ne ovat kauniin ruskeita ja rapeita – 5-10 minuuttia riittää.

Lisäksi: luonnonjogurttia ja hunajaa – kannattaa pirskotella reilusti hunajaa nyyttien päälle. Jogurtti sopii myös salaatin kaveriksi.

Salaatti
1 kurkku
1 pieni punasipuli
puolikas nippu korianterin ja mintun sekoitusta
20 g kuorittuja manteleita (kuten kuvat osoittavat, minulla oli enemmän)
kourallinen oliiveja
650 g tomaatteja
1 roomansalaatti
oliiviöljyä

Raavi halutessasi kurkun pinta pituussuunnassa haarukalla. Viipaloi kurkku ja sipuli (monitoimikoneella). Purista sitruunan mehu kurkun ja sipulin päälle ja mausta niitä hiukan suolalla. Anna maustua hetki (vaikka monitoimikoneen kulhossa, nestettähän tuossa irtoaa). Paista oliiveja ja manteleita paistinpannulla öljytilkassa muutama minuutti, niin että mantelit hieman ruskistuvat, mutta eivät pala. Pilko tomaatit ja revi salaatti, silppua yrtit. Sekoita kaikki salaatin aineet ja lisää vielä halutessasi oliiviöljyä.

Ei kommentteja: