Kuukauden kirjat, marraskuu 2012

Patti Smith: Ihan kakaroita

En lue kovinkaan paljon elämänkertoja, sillä ne ovat mielestäni usein aika tylsästi kirjoitettuja. Usein kiinnostavastakin ihmisestä saadaan elämänkerta, jota ei juuri lukuelämykseksi voi kutsua. Mutta Patti Smithin muistelmat on ihan toinen juttu. Ihan kakaroita on elämänkerta sellaisena kuin sen pitäisi olla.

Ihan kakaroita on kertomus paitsi Patti Smithin nuoruudesta, myös ja erityisesti hänen suhteestaan Robert Mapplethorniin ja kahden nuoren taiteilijan kokemuksista 1960- 70-luvun New Yorkista.  Se on myös Smithin muistopuhe rakkaalle ystävälleen, jolle hän oli luvannut kirjoittavansa heidän tarinansa.

Smithin tapa kirjoittaa on äärimmäisen kaunis ja runollinen. Hänen tekstinsä on täynnä tunnelmia ja tunteita, ja juuri siksi hänen muistelmansa ovatkin ihanaa luettavaa. Hän ei vain listaa tapahtumia, vaan kertoo tunteista. Hänen tekstistään syntyy maailma, joka on niin kiinnostava ja viehättävä, että välillä tuntui kuin olisin lukenut romaania.

Ihan kakaroita vilisee mainintoja 1960- ja -70-lukujen taiteilijoista, rokkareista, kuvataiteilijoista, näyttelijöistä ja ihmisistä heidän ympärillään. Lukija pääsee sukeltamaan Patti Smithin nuoruuden maailmaan, jossa asutaan toisinaan puistossa ja toisinaan Hotelli Chelseassa, törmätään vuoroin Salvador Daliin ja Janis Jopliniin, jossa tehdään taidetta uusilla tavoilla ja rikotaan rajoja. Tämä maailma on sekasortoinen, mutta hurmaava.

En voi muuta kuin ylistää Smithin teosta. Se on aivan upea.

Kurt Vonnegut: Teurastamo 5

Teurastamo 5 on lähtökohtaisesti vähän hankala kirja: se yhdistää toisen maailmansodan kuvauksen jonkinlaiseen humoristiseen scifiin ja sekoittaa sodan kuvauksen, pasifismin ja aikamatkailun. Sitä on vaikea sijoittaa mihinkään kategoriaan, sillä sotakuvausta toivova pettynee sen äärellä yhtä varmasti kuin scififanikin. Vaikka kirja nimellisesti kuvaakin Dresdenin pommituksia, jää varsinainen sotakuvaus melko vähiin.

Minulle tämä muoto kuitenkin sopi hyvin. Aikamatkailun mukanaan tuoma epärealistisuus ja sekavuus korostaa hienosti sodan mielettömyyttä ja ihmismielen kykenemättömyyttä sopeutua sen kauhuihin. Se näyttää sodan välähdyksenomaisina käsittämättömyyksinä, joita ne näkevä ihminen jää seuraamaan ymmärtämättä oikeastaan, mitä on tekeillä.

Alaotsikolla ”Lasten ristiretki” varustettu romaani kertoo Billy Pilgrimistä, hänen koko elämästään, mutta erityisesti hänen kokemuksistaan toisessa maailmansodassa, johon hän päätyi sotilaaksi valmistumautumattomana. Billy jää ensin sotavangiksi ja sattuu sitten Dresdeniin, joka tuhotaan täysin. Sodan lisäksi Billyn elämää määrittää aikamatkailu: hän hyppelee pitkin elämänsä eri vaiheita, jotka tuntuvat olevan kaikki yhtä aikaa läsnä.

Teurastamo 5 on sodanvastainen kertomus ja ainakin itse luin sen kertomuksena ihmisen mielen hajoamisesta vaikeiden kokemusten takia. Se on parhaita lukemiani kuvauksia sodasta, kenties siksi, ettei se kuvaa juurikaan itse sotaa, vaan ihmistä sodan armoilla.