Berliinin munkit ja muut

Pistäydyin joulukuun alussa Berliinissä. Se on kyllä herkkusuulle aika kiva kohde, sillä ruoka on halpaa ja ravintoloita riittää. En ollut ehtinyt suuremmin valmistautua matkaan, joten ravintolat valikoituivat pitkälti sattumalta, sen mukaan mitä eteen sattui silloin kuin jalat alkoivat väsyä liikaa tai lumipyry yltyä. Sain silti syödäkseni aika erinomaisia aterioita.

Ehkä kivointa oli se, että pikkunaposteltavaa löytyi ihan joka kulmasta, ja yleensä se sekä hyvää että halpaa. Kolmen euron annoksella sai hyvin vatsansa täyteen ja parilla sellaisella selvisi helposti koko päivän.

Joulukuun alussa on kun oltiin, kaupungin täyttivät tietenkin saksalaiseen tyyliin joulutorit, ja niidenkin herkkuja tuli toki maisteltua. Niistä kuitenkin toinen postaus vähän myöhemmin. Tässä hieman listaa siitä, mitä mielestäni Berliinissä ainakin kannattaisi maistella, ja pari vinkkiä, missä.

Döneriä

Turkkilaisia on tunnetusti Saksassa todella paljon, ja turkkilaisia ruokapaikkoja joka paikassa. Saksassa ei puhuta niinkään kebabista vaan döneristä, ja turkkilaisista paikoista saa aina myös kasvisversioita, usein kanadöneriäkin. Mielestäni döneriä vaan täytyy syödä Saksassa. Pitaleivan kasvistäyttein saa an alle neljän euron, ja annos on kyllä hyvinkin täyttävä. Eli siitä vaan valitsemaan, saisiko olla leipä falafelilla, fetalla vai halloumilla.

Hassua muuten oli, että kun tilasin kasvisleivän, sain erikseen pyytää tulista kastiketta, ja myyjä vielä kovasti varoitteli ja varmisteli, että ymmärränhän, että se on voimakasta. Tiedä sitten, johtuiko se kiltistä ulkonäöstä, sukupuolesta vai mistä. Samapa tuo, kastiketta sain ja se oli erinomaista. Ja sekin miellytti, että tulisen ruoan seurana sai pikaravintolassakin nauttia tulisen annoksen lisukkeeksi erinomaisesti sopivaa desperados-olutta (joka on siis ranskalaista, tequilalla maustettua olutta, jota vertaisin lähinnä sitruunalla maustettiin soliin).

Munkit ja muut makeat

Berliinissä syödään tietysti myös berliiniinmunkkeja. Tai minä en syönyt, mutta aika moni muu kyllä taitaa syödä (ainakin seuralaiseni söi). Niitä, ja muita leivoksia saa ihan joka nurkalla olevista leipomo-kahviloista. Leivoksissa riittää valinnanvaraa, on pullaa, viineriä ja munkkia, ja niiden lisäksi tietenkin vielä kakkuja. Saksalaiset tykkää kovasti kirsikasta ja pähkinästä, joten niitä löytyy suuresta osasta leivonnaisia. Kakkukahvit kolmella eurolla, se tuntuu kyllä aika mukavalta. Ja kyllä niistä kahviloista aina suolaistakin saa, eli ei tarvitse huolestua, vaikkei olisikaan mikään intohimoisin makean ystävä.

Keittoa!

Ihanassa Prenzlauer Bergin kaupunginosassa riittää shopattavaa, pieniä putiikkeja, vintagea ja söpöjä pikkukatuja. Lisäksi siellä riittää ravintoloita. Kylmän shoppailun ohessa toimi erinomaisesti iso kulhollinen keittoa.

Ihan Eberswalder Straβen aseman luona sijaitseva Suppe &Salat tarjoaa päivittäin erilaisia keittoja ja salaatteja – valikoimaa riittää enemmän kuin ravintolaan mahtuu sisään asiakkaita. Ja hyvää on, eikä tarvitse kasvissyöjänkään valittaa vaihtoehtojen puutetta. Minä maistelin punakaalikeittoa, jossa oli muun muassa kastanjoita. Toimi. Näkäisinä otimme keittojen lisäksi vielä yhteisen salaatin, mikä oli kyllä täysin turhaa. Salaatti oli hyvää, mutta eipä sitä keiton jälkeen enää kamalasti jaksanut syödä.

…Ja ainahan yhden meksikolaisenkin voi kokeilla

Prenzlauer Bergistä löytyi myös Frida Kahlo. Kun alle kolmen kympin saa lounaan viineineen kahdelle, vieläpä mukavassa ympäristössä, on helppo olla tyytyväinen. Kasvistacot oli yksinkertainen, mutta tosi maukas annos. Muuten listalta löytyy aika perinteisiä meksikolaisen ravintolan herkkuja, mutta mitäpä pienestä tylsyydestä, jos ruoka toimii.