Empanadat kasvistäytteella (vegaaniset)

Pidimme jälleen kerran ravintolapäivää, tällä kertaa lattarimeiningillä. Syötäväksi valikoitui empanadapiiraat, joita oli tarjolla useammalla eri täytteellä. Minä valmistin empanadat aika perinteisin latinomauin, sillä täytteessäni oli mustapapuja, paprikaa, tomaattia, chiliä ja korianteria.

Empanadat ovat vähän kuin – tai oikeastaan aika kirjaimellisesti – lattareiden lihapiirakoita, eli suljettuja piiraita, jotka kypsennetään joko uunissa tai uppopaistamalla. Yleensä empanadojen täytteenä on lihaa, mutta ne onnistuvat hyvin kasvistäytteelläkin, ja kuten kokeilumme todisti, myös vegaanisina.

Olen aina tykännyt erilaisista pasteijoista ja suolaisista piirakoista, joten tietenkin tykkään myös empanadoissa. Vuoden takaisella Meksikon reissulla sain maistella argentiinalaisen ravintolan herkkusienillä ja juustolla täytettyjä, uppopaistettuja empanadoja, jotka kaikessa rasvaisuudessaan olivat ihan älyttömän hyviä. Uunissa paistetut piiraat ovat vähän kevyempiä, mutta toisaalta toki myös helpompia valmistaa (onhan siinä uppopaistamisessa aina työnsä). Vastapaistettuina ne ovat vähän kuivia, mutta meheytyvät seuraavaan päivään mennessä.

Empanadat ovat tosiaan hyvin perinteinen juttu Latinalaisessa Amerikassa. Joka maassa on niistä vähän erilaiset versiot, ja ilmeisesti myös aika monella perheenemännällä on se oma bravuurinsa. Joskus piiraat ovat isoja, sellaisia joista leikataan syöjille palat, joskus ihan pikkuisia. Täyte tehdään ilmeisesti usein tähteistä, eli siinä voi olla aikalailla mitä vaan. Sipuli, pavut ja chili ovat ainakin niitä tyypillisimpiä, usein jonkun lihan jatkeena. Jos nyt välttämättä lihaa haluaa, voisi minunkin paputäytteeseeni toki hyvin laittaa mukaan vaikka jauhelihaa tai chorizoa.

Empanadat kasvistäytteellä (n. 20 kpl)

Taikina:

300 g rasvaa margariinia (tai voita)

750 g vehnäjauhoja

1 tl suolaa

¾ dl vettä

Nypi rasva, jauhot ja suola yhteen. Sekoita vesi joukkoon. Laita taikina hetkeksi kylmään.

Täyte:

1 tlk (n. 250 g) mustapapuja

1 paprika

1 sipuli

1 tomaatti

2 chipotlechiliä ja 2 rkl niiden kastiketta (tai chilimaistetta/tuoretta chiliä)

puolikas nippu korianteria varsineen

4 valkosipulinkynttä

suolaa

oreganoa

Silppua kaikki kasvikset ja chili. Paista ensin paprikaa ja sipulia hetki pannulla jotta ne hiukan pehmenevät, ja lisää sitten muut ainekset. Kypsennä viitisen minuuttia. Maista, että täyte on riittävän maukasta – siinä pitää olla kunnolla makua.

Ota taikina pois kylmästä. Jos se tuntuu aivan liian muruiselta, anna sen lämmitä hetki. Kauli sitten taikinasta noin kahden millin paksuinen levy ja ota siitä pyöreitä paloja. Laita jokaiselle palalle hiukan täytettä ja purista reunat kunnolla yhteen niin, että piiraista tulee puolikuita.

Reunojen sulkeminen onnistuu esimerkiksi painamalla niitä haarukalla, mutta perinteisin tapa taitaa olla ”pyörittämällä” taikinaa (tästä yritelmä löytyy kuvan piiraista). Se onnistuu niin, että aloitat toisesta kulmasta, puristat pienen pätkän reunoja yhteen ja taitat sitä noin sentin muun taikinan päälle. Seuraavaan taitokseen otata mukaan pienen pätkän edellistä. Vaikea selittää, mutta oikeastaan aika helppo toteuttaa!

Onneksi netistä löytyy nykyään kaikkeen tarpeelliseen opastusvideo ja tähän tekniikkaan voi katsoa mallia täältä.

Empanadojen sulkeminen on muuten aikamoista taidetta – ja erilaisia tekniikoita käytetään esimerkiksi eri täytteisten piiraiden erottamiseen toisistaan. Aiheesta lisää täällä.

Katkaravut chipotlekastikkeessa

Meksikosta hankkimani keittokirja (Williams-Sonoman Mexicana) on jäänyt harmillisen vähäiselle käytölle, mutta viikonloppuna kaivoin sen taas esiin. Kokeiltavaksi valikoitui annos nimeltä Camarones enchipotlados, eli katkarapuja chipotlekastikkeessa. Ehdin jo pohtia, millä kummalla chipotlechilit korvaan, mutta huomasin onnekseni, että Hakaniemen S-market myi juuri oikeaa chilisäilykettä, chipotles adobados. Jos chipotles en adobo - tai chipotles adobos -nimillä kulkevaa säilykettä ei löydy, voi sen toki korvata tuoreilla chileillä tai chilikastikkeella, mieluiten toki chipotlekastikkeella.

Chipotle-chilihän on siis savustettua chiliä ja chipotles adobados –säilykkeessä savuchilit on säilötty hiukan makeaan, etikkaiseen salsaan, joka on imenyt chileistä ihanaa savun makua. Chilit ovat tulisia, mutta eivät mitenkään järkyttävän voimakkaita, joten niitä uskaltaa kyllä laittaa ruokaansa. Pelkkää salsaakin voi käyttää, jos haluaa vain miedomman maun ruokaan, tai vaikka lisätä vähän lisää makua omaan annokseensa.

Katkarapuannokseen tarvitaan vain kaksi chiliä ja lusikallinen kastiketta, joten säilykepurkista jää yli puolet jäljelle. Lopuista suosittelen tekemään vaikka tomaattista salsakastiketta (siis sellaista, mitä nyt Suomessa yleensä laitetaan tortillojen väliin), sillä siihen chipotlet sopivat täydellisesti.

Katkaravut chipotlekastikkeella

8 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1/2 dl sitruunamehua
suolaa ja pippuria
2 suurta katkarapua, ilman kuoria
½ dl oliiviöljyä
1 sipuli hienonnettuna
4 tomaattia, pilkottuna paloiksi
 2 chipotlechiliä ja 1 rkl niiden kastiketta
1 ¼ dl colajuomaa
1 tl oreganoa

Valmista ensin katkaravuille marinadi: sekoita valkosipuli, sitruunamehu ja ripaus suolaa ja pippuria. Laita ravut marinoitumaan siksi aikaa, että valmistat kastikkeen.

Lämmitä öljy kuumaksi paistinpannussa ja kuullota sipuleita siinä kolmisen minuuttia. Lisää sitten tomaatit ja sekoittele niitä pannulla alle minuutin niin, että ne alkavat kypsiä hiukan. Ota pannu pois liedeltä ja nosta tomaatit ja sipulit tehosekoittimeen tai blenderiin, mieluiten reikäkauhalla (jos et omista kumpaakaan, käytä sauvasekoitinta). Tomaatit eivät saisi alkaa hajota pannulla, ja ylimääräistä öljyä pitäisi jäädä vielä pannuun katkarapujen paistamiseen. Lisää tomaatin ja sipulin joukkoon chilit ja niiden kastike, cola ja oregano. Sekoita tasaisemmaksi – kastikkeen ei kuitenkaan tarvitse olla ihan tasaista, mutta ainakin chilien pitää hienontua.

Ota ravut marinadista ja kuivaa niitä hiukan. Kuumenna paistinpannu uudestaan ja lisää ravut paistumaan. Minä annoin osan valkosipulista mennä mukana, mutta sen kanssa kannattaa olla varovainen, sillä valkosipuli kärähtää nopeasti. Paista katkarapuja noin kaksi minuuttia (rapujen koosta riippuen) ja nosta ne sitten pannulta sivuun odottamaan.

Kaada kastike takaisin pannulle ja keitä sitä keskilämmöllä viitisen minuuttia, jotta se keittyy hiukan kasan. Lisää sitten katkaravut ja kypsennä vielä noin kaksi minuuttia.

Reseptin mukaan katkaravut tarjoillaan riisin kanssa, mutta me kokeilimme niitä myös quesadillan täytteenä Molempina toimivat hyvin.

Jauha lihaa

Kun punaista lihaa viitisentoista vuotta vältellyt ihminen etsii lihanjauhamisohjeita internetistä, siinä on jotain vähän kummallista. Niin kuitenkin pääsi käymään, kun kaverini halusi kokeilla, tulisiko itsejauhetusta lihasta hyvät hampurilaispihvit.

Purilaisohjeita on netti pullollaan, mutta ainakaan suomeksi en löytänyt kovin paljon ohjeita lihan jauhamiseksi. Nyt seuraakin ohjeistukseni hampurilaispihvien tekemiseen ihan itse, ihan alusta.

Mitä välineitä tarvitset?

Jauhamiseen tarvitaan lihamylly – käsikäyttöinen tai sähköllä toimiva kelpaavat molemmat. Toki monitoimikoneellakin voisi kokeilla, mutta en ole ihan varma että se maksaisi vaivan, sillä monitoimikone jauhaa lihan helposti täysin mössöksi.
Lihamyllystä käytetään suht karkeaa terää, omassa Kenwoodissani on kolme vaihtoehtoa, joista valitsin sen keskimmäisen.

Millaista lihaa?

Pihvilihassa tärkeintä on riittävä rasvan määrä, sillä rasvattomasta lihasta tulee kuivaa. Meillä oli kokeilussa lampaanlapaa ja naudanrintaa ja molemmat toimivat oikein hyvin. Jos haluaa hyödyntää jotain kuivempaa osaa, voi sekaan laittaa vaikka pekonia rasvaisuutta tuomaan. Ja tietenkin, kuten jauhelihassa yleensäkin, itse jauhaessakin voi hyödyntää niitä halpoja osia, joista ei mitään pihvejä synny ja vaikka sekoitella erilaisia lihoja. Aloittelijalle on kuitenkin varmasti helpointa ostaa yksi riittävän rasvainen lihapala ja jauhaa se.

Miten se tehdään?

Ennen jauhamista liha kannattaa pilkkoa pieniksi paloiksi, eli sen kokoisiksi, että ne mahtuvat lihamyllyn syöttimestä läpi. Sitten ne kannattaa laittaa suunnilleen puoleksi tunniksi pakastimeen. Liha ei siis saa jäätyä, mutta hyvin kylmä, lähes kohmeinen liha on paras sekä jauhamisen että hygienian kannalta.

Lihamyllyn osat kannattaa myös laittaa hetkeksi pakastimeen, vaikka jääkylmiä metalliosia onkin aika ärsyttävää käsitellä. Kannattaa siis ottaa lihat pakkasesta vasta kun mylly on kasattu, sillä kylmien osien kanssa kasaaminen voi viedä hetken.

Ja sitten jauhamaan, eli lihat vain läpi myllystä. Jos jauhelihan joukkoon haluaa sipulia tai valkosipulia, nekin voi pistää suoraan lihamyllyn läpi.

Jauhelihasta pihveiksi

Mausta liha haluamillasi mausteilla – vähintään suolalla ja pippurilla. Hampurilaiseen tulee usein aika paljon makuja, joten pihvit eivät välttämättä tarvitse hirvittävästi mausteita. Halutessaan sekaan voi toki heittää vaikka juustoa tai maustekastikkeita. Jauhettua lihaa ei kuitenkaan kannata turhaan liikaa sekoitella, jos ei halua pihveistään liian tiiviitä. Pihviin voi lisätä kananmunaa, mutta ei se mitenkään välttämätöntä ole. Kananmunakin tekee pihveistä vähän kovempia, joten jos haluaa pihvin olevan syödessä mureneva, munan voi jättää pois. (Kerrottakoon, että meidän pihveissämme oli kananmunaa, ja ihan hyviä olivat.)

Muotoile lihasta pihvejä puristamalla niistä käsissäsi ensin palloja, jota sitten voi taputella pihveiksi. Ovatko pihvit ohuita vai paksuja, se on makuasia. Jos haluat jättää pihvit sisältä edes vähän raaoiksi, ei tietenkään kannata tehdä niistä ihan ohuita.

Paista pihvit kuumalla pannulla. Rasvaa et pannulle tarvitse, sillä lihan rasva kyllä riittää. Ainakin minun seuralaiseni halusivat pihvinsä mediumina, ja silloin pihvejä ei montaa minuuttia tarvinnut paistaa. Me sulatimme jenkkityyliin osalle pihveistä vielä juustoa, eli laitoimme juuri käännetyn pihvin päälle juustosiivun ja annoimme sen sulaa kun pihvi kypsyi valmiiksi.

Lontoon tärpit alkuvuonna 2015

Oma suosikkijuttuni Lontoossa ovat ehdottomasti museot. Valtavissa museoissa riittää taidetta ja tiedettä nähtäväksi ihan loputtomiin, ja lisäksi näyttelyt on toteutettu upeasti. Kun suuret museot ovat kaiken huipuksi vielä ilmaisia, ei matkalta ajanvietettä puutu.

Tässä pari suositusta, jotka kannattaa kokea juuri nyt - ja mahtuuhan sinne joukkoon yksi musikaalikin.

Imperial War Museumin I maailmansota –näyttely

Lontoon valtava sotamuseo, Imperial War Museum avautui viime kesänä ison remontin jälkeen ja samalla avattiin uusi, todella laaja näyttely ensimmäisestä maailmansodasta. Vaikka sotanäyttely ensi kuulemalta vaikuttaisi tylsältä, tätä ei kannata sivuuttaa ihan helposti. Ensimmäisestä maailmansodasta niin sotilaiden, kotirintaman kuin laajemman historian näkökulmastakin kertovasta näyttelystä ei jäänyt päällimmäisenä mieleen sota-ahdistus, vaan se, miten upeasti näyttely oli toteutettu.

Museo leuhkii sillä olevan maailman laajin kokoelma ensimmäisen maailmansodan aikaista esineistöä, ja se on kyllä aika helppo uskoa. Mutta esineistön lisäksi näyttelyssä on paljon muutakin, muun muassa interaktiivisia karttoja, videoita, äänitteitä ja juoksuhauta. Näyttely avaa hyvin sitä, miten sotaan päädyttiin, miten se laajeni ja miksi se jatkui niin pitkään. Myös sodan tavallisille kansalaisille aiheuttamia seurauksia kuvataan hyvin laajasti.

Tämän näyttelyn perusteella käsitin ensimmäisestä maailmansodasta paljon enemmän kuin koulun historiantunneilla koskaan.

Myönnettäköön, että teksteissä on selkeä brittiläinen näkökulma – ja sen mukaan britit ovat toki aika urheita taistelijoita – mutta kun sen osaa jättää omaan arvoonsa, en löydä paljon parannettavaa.

Sunny Afternoon –musikaali

Tykkäätkö vanhasta kunnon brittimusiikista? Miellyttääkö 1960-luvun tyyli? Haluatko nähdä vähän rokkaavamman musikaalin kuin Mamma Mia? No, The Kinksistä kertova Sunny Afternoon olisi sellainen. Kävimme katsastamassa musikaalin tapaninpäivänä, ja kyllä se hymyilemään pisti.

Veikkaan, että tämä musikaali voi sopia aika monenkin matkaporukan kompromissiksi, jos seurueesta jokainen ei välittömästi innostu kun joku alkaa puhua musikaaleista.

(Ja jos nyt tuntuu, ettet osaa yhtään Kinksin kappaletta, kokeilepa YouTubea. Vähintäänkin Lola, You really got me ja Sunny afternoon ovat taatusti tuttuja.)

Information Age –näyttely Sciense Museumissa

Jos on kiinnostunut tiedonvälityksestä tai viestintäteknologiasta, tämä näyttely on must-kohde. Kun satun itse tekemään työkseni viestintää ja mies on järjestelmäasiantuntija, emme voineet jättää tätä väliin. Ja toki tiedemuseossa muutenkin oli päästävä käymään. 

Näyttely kuvaa, miten yhteiskunta on muuttunut viestintäteknologioiden kehittyessä viimeisten 150 vuoden aikana. Se osoittaa hienosti, kuinka nopeasti muutos on lopulta tapahtunut ja kuinka valtava se on ollut. Esillä on esineistöä aina lennätinkaapeleista tietokoneisiin ja kaikkea siltä väliltä: puhelimia, radioita, televisioita.

Sitä paitsi: Kuningatar Elizabeth twiittasi täältä ekan kerran.

Morsiuspukunäyttely Victoria and Albert Museumissa

Tähän näyttelyyn en oikeastaan edes ehtinyt – ehdin nähdä siitä vain vilauksen ja käydä sen putiikissa, mutta jos saisin vielä päivän Lontoossa, tämä olisi kohteeni. Vilauksenkin perusteella hääpuvut olivat yksinkertaisesti upeita. Näyttely esittelee morsiuspukuja 1700-luvulta nykypäivään ja kertoo erilaisista muodeista ja morsiuspuvun merkityksistä. Esillä on myös tunnttujen henkilöiden mekkoja.

Totesimme matkaseurueen toisen naisen kanssa, että onneksi kummallakaan meistä ei ole häät tulossa, sillä muuten jos näyttelyn putiikki olisi saanut pään aivan totaalisen sekaisin – ja aika ihana se oli nytkin.

Ja vaikka Victoria and Albert muuten jäisikin väliin – meilläkin se sattui olemaan juuri se johon ei enää voimat riittäneet – sen kaupoissa kannattaa silti pistäytyä, jos vierailee aivan vieressä sijaitsevissa Science Museumissa tai Natural History Museumissa.

Lontoon herkut, eli ravintolasuosituksia

Vietin joulun Lontoossa, jossa armottoman shoppailun, nähtävyyksien bongailun, museoiden kiertelyn ja musikaalin lisäksi tuli tietenkin myös herkuteltua. Ruokapaikkojahan Lontoosta löytyy ihan loputtomasti, ja herkuttelua kaipaava löytää helposti oikein erinomaisia paikkoja. Edullisuuden suhteen on sitten toinen juttu. Ja sekin on tietysti reissussa otettava huomioon, ettei joka päivä kenties ole mielekästä suunnitella aikataulua pelkästään ruokapaikkojen perusteella.

Minulla oli jo ennen matkaa tiedossa pari paikkaa, ja muutama ruokalaji, joita halusin kokeilla. Ihan kaikki toiveet eivät toteutuneet, mutta aika hyvin reissussa tuli silti syötyä.

Tässä muuta suositus eri puolilta kaupunkia: ravintoloita, jotka olivat sopivasti reitillä, ja joissa ruoka oli asiallista.

Anchor and Hope

Gastropubit ovat iso juttu Briteissä ja Anchor and Hope on yksi vanhimmista alalla. Tähän pubiin kannattaa mennä nimenomaan syömään, sillä olutvalikoima ei ole mikään erityisen laaja. Mutta lounas oli oikein hyvää ja hintakin oli laatuun nähden kohtuullinen.

Me satuimme paikalle lounasajan lopulla ja pöytä löytyi heti. Söin aivan älyttömän hyvän annoksen, jossa oli muun muassa haudutettua shalottisipulia ja vuohenjuustoa paahdetulla leivällä sekä purjoa ja mangoldia. Seuralaiset söivät muun muassa espanjalaista ilmakuivattua kinkkua salaatin ja päärynöiden kanssa sekä kylmäsavulohta. Kaikki maistui, mutta pienempiin (eli edullisempiin) annoksiin kannattaa kyllä ottaa vaikka lisukeperunat mukaan, jotta varmasti saa vatsansa täyteen.

Anchor and Hope sijaitsee lyhyen kävelymatkan päässä sekä Tate Modernista että Imperial War Museumista, joten jos sattuu vierailemaan näissä, kannattaa harkita myös gastropubireissua – me itse asiassa kävimme siellä matkalla museosta toiseen.

Anchor and Hope
36 The Cut

Energy Café Science Museumissa

Kensingtonin museot – Science Museum, Natural History Museum ja Victoria & Albert Museum – ovat ehdottomasti vierailun arvoisia. Museot ovat sen verran isoja, että nälkähän niitä kierrellessä tulee, ja valitettavasti ihan lähistöltä ei löydy aivan hirveästi ruokapaikkoja. Mutta ei hätää, sillä ainakin Science Museumissa voi syödä varsin siedettävää ruokaa asiallisella hinnalla.

Ravintoloita on parikin, me testasimme heti pääaulasta löytyvän Energy Cafen. Tarjolla on lämpimäisinä erilaisia leipiä, pizzaa, pastaa ja salaattia sekä pienempään nälkään leivoksia, sämpylöitä jne. Iso leipä ruokaisalla salaatilla ja juoma irtosi alle kympillä ja niillä sai kyllä vatsansa täyteen. Hyvääkin ruoka oli ja ravintolan yläkerrassa oli mukavan rauhallista.
 
Science Museumin ravintoloiden sivu

Square Pie

Ruokaisat piirakat ovat varmaankin kalan ja ranskalaisten jälkeen tunnetuinta brittiläistä ruokaa. Pitihän niitä päästä maistamaan. Square Pie on piirakoiden pikaruokaravintola, joka kyllä osaa asiansa, vaikka puitteet ovatkin arkiset. 

Piirakkavalikoimaa löytyy sen verran paljon, että jokaiselle varmaan löytyy jotain. Kun piirakan oheen vielä valitsee pari lisuketta, ei taatusti jää nälkä. Eikä lomakko kamalasti tästä ohene.

Minä maistoin kasvisversion, eli piirakan joka oli täytetty bataatilla, vuohenjuustolla ja pinaatilla. Lisukkeiksi valitsin perunamuussia ja salaattia. Päälle vielä sipulikastiketta ja herran jestas että oli hyvää. Muu seurue valitsi lihaisempia versioita ja oli myös tyytyväinen.

Tarjolla olisi piirakoiden lisäksi muun muassa makkaroita, uuniperunoita erilaisin täyttein sekä pienempiä, välipalaksi sopivia versioita piiraista. Ravintolaan voi siis mennä, vaikkei koko seurue innostuisikaan piirakoista, mutta voin kyllä erittäin lämpimästi suositella niiden maistamista.

Square Piella on useita toimipisteitä Lontoossa, me kävimme ihanan Old Spitafields Marketin ravintolassa, joka sijaitsee Liverpool Streetin metroaseman luona.

Squere Pien sivut

Shake Shack

New Yorkissa reissanneista aika moni on varmaankin käynyt Shake Shackissä, joka aloitti siellä Madison Square Parkissa. Lontoossa Shake Shack aloitti kesällä 2013 ja se oli meille pakollinen vierailukohde. Hampurilaiset olivat edelleen älyttömän hyviä, vaikka viileä Covent Garden ei kyllä ollenkaan vedä vertoja kesäiselle Madison Square Parkille.

Mieheni vannoo tuplana tilatun ShackBurgerin nimiin (ja söi siksi niitä saman tien kaksi), mutta minusta Shake Shackissä upeinta on se, että siellä on yksinkertaisesti paras kasvishampurilainen ikinä. Ja ihmekös tuo, kun kasvishampparin pihvin virkaa toimittaa friteerattu portobellosieni joka on täytetty juustolla.

Jos liikkuu Covent Gardenin suunnalla, kannattaa tehdä visiitti myös Shake Shackiin.
 
Lontoon Shake Shackin sivu

Kreikkalainen lämmitys loppusyksyn flunssaan (kasvismoussaka)

Kun flunssa tekee tuloaan ja väsyttää, ruoan pitää olla lämmintä ja maukasta. Moussaka täyttää vaatimukset hyvin. Siihen voi halutessaan laittaa extramäärän valkosipulia ja vaikka vähän chiliä flunssaa peittoamaan, ja tomaattipohjainen kastike on riittävän vahvan makuinen, jotta sen maistaa vähän nuhaisenakin.

Moussaka ei ole ihan se nopein ruoka ja vähän sen eteen saa nähdä vaivaakin, mutta kerralla syntyy helposti isokin annos. Eikä sitä vaivannäköäkään niin valtavasti ole: tällä kertaa katsoin kellosta aikaa, ja ruoan valmisteluun meni 35 minuuttia. Ei siis mielestäni ihan valtavasti. Toki moussakan pitää tämän jälkeen vielä antaa paistua suunnilleen 45 minuuttia.

Käytin paria kikkaa helpottamaan kokkausta. Ensinnäkin tein molemmat kastikkeet samalla pannulla, jota en pääsyt välillä. Tiskin määrä ei varmaankaan ole kaikille ongelma, mutta koska en omista tiskikonetta, on ihan kiva päästä pesemästä ylimääräistä pannua. Lisäksi käytin moussakaan purkkiherkkusieniä. Ne eivät tietenkään ole yhtä maukkaita kuin tuoreet, mutta säästäähän niitä käyttämällä vähän vaivaa. Kastikkeen raikastukseksi laitoin siihen kaapista löytyneet kirsikkatomaatit. Niitä ilmankin moussaka syntyy, mutta suosittelen silti lämpimästi kokeilemista.

Perinteisesti moussaka tehdään lampaan jauhelihasta, mutta minä tein tietenkin kasvisversion, kun en punaista lihaa syö. Ruokaan voisi kuitenkin soijarouheen ja sienten sijaan laittaa vaikka 250 grammaa jauhelihaa ja paistaa sen sipulin kanssa. Muuten lihaversio onnistuisi varmasti samalla reseptillä.

Moussaka
Munakoiso

Sipuli
Valkosipulia (2-6 kynttä maun mukaan)
1 prk tomaattimurskaa
1 prk herkkusienisiivuja (tai muutama tuore herkkusieni)
1 dl soijarouhetta (+n. 1 dl vettä)
12 kirsikkatomaattia
oreganoa, kanelia (n. ½ tl), suolaa ja pippuria sekä halutessasi chiliä

3 rkl voita
3 rkl vehnäjauhoja
4 dl maitoa
1 dl juustoraastetta (esim. emmentalia)
½ tl muskottipähkinää

Leikkaa munakoiso ohuiksi siivuiksi (pitkittäissuuntaan leikattuja siivuja on ehkä helpompi käsitellä, mutta ei sillä mallilla oikeasti ole väliä). Asettele siivut uunipellille, voitele ne ohuesti öljyllä ja paista 200-asteisessa uunissa parikymmentä minuuttia.

Silppua sipulit. Kuullota niitä öljyllä hetki, lisää pannulle tomaatit, soijarouhe ja vesi ja kypsytä pari minuuttia. Kaada uunivuokaan ja sekoita siinä tomaattimurskan ja herkkusienten kanssa. Mausta seos oreganolla, kanelilla, suolalla ja pippurilla. Lisää myös chiliä, jos haluat potkua ruokaan.
 
Valmista valkokastike: sulata voi pannussa, sekoita sen joukkoon jauhot. Lisää maito vähän kerrassaan joukkoon niin, että sekoitat kastikkeen joka välissä tasaiseksi. Sekoita lopuksi joukkoon vielä juustoraaste ja muskottipähkinä.
 
Lado munakoisosiivut tomaattikastikkeen päälle. Ei haittaa, jos siivuja tulee pari päällekkäin, sillä esikypsytetyistä munakoisosiivuista tulee kyllä kypsiä. Levitä valkokastike munakoisojen päälle niin, että ne peittyvät.
 
Paista 175-asteisessa uunissa noin 40-45 minuuttia. Anna moussakan vetäytyä muutama minuutti ennen tarjoilua.

Niin ysäriä, niin hyvää (banaani-suklaakääretorttu)

Kaakaolla maustetulla kermavaahdolla ja banaanilla täytetty kääretorttu oli yksi äitini vakioleipomuksista kun olin ala-asteella. Siitä tykkäsivät kaikki ja se oli helppo tehdä. Juhliin sen saattoi vielä päällystää suklaakuorrutuksella, jos oikein halusi panostaa.

En ollut tehnyt enkä syönyt kääretorttua aikoihin. Onhan se aika ysäriä, eikä mitenkään kaikista tyylikkäin tai hienostunein leivos millään mittareilla. Mutta herranjestas se on hyvää. Mieheni vetäisi heti alkuun yli puolet tortusta, mikä kertonee riittävästi.

Herkullisuuden lisäksi tämä kääretorttu on myös helppo tehdä ja säilyykin aika hyvin pari päivää. Aika erinomainen leivonnainen, siis.

Banaani-suklaakääretorttu

Torttulevy
3 kananmunaa
1 ½ dl sokeria
2 rkl maitoa
1 tl leivinjauhetta
2 dl vehnäjauhoja

Vatkaa kanamunat ja sokeri paksuksi, vaaleaksi vaahdoksi sähkövatkaimella. Sekoita varovasti joukkoon maito. Kääntele jauhot ja leivinjauhe taikinan joukkoon. Jos haluat varmistaa, ettei taikinaan jää jauhomöykkyjä, voit siivilöidä jauhot, mutta minä aina oikaisen tässä kohtaa, ja koetan vain sekoittaa taikinasta tasaisen. Koeta kuitenkin sekoittaa taikinaa mahdollisimman vähän.
Levitä taikina uunipellille leivinpaperin päälle tasaiseksi levyksi. Taikinasta pitäisi tulla kokonainen keskikokoisen uunin pellillinen. Paista 250 asteessa 5 minuuttia.
Ripottele sokeria toisen leivinpaperiarkin päälle – sokeri estää torttulevyä tarttumasta paperiin. Käännä kypsä taikinalevy sokeroidulle leivinpaperille mahdollisimman pian uunista ottamisen jälkeen (eli heti kun se on jäähtynyt sen verran, että pystyt nostamaan sitä). Irrota leivinpaperi torttulevyn pohjasta. Anna pohjan jäähtyä.

Täytteet
2 dl kuohukermaa
3 rkl kaakaojauhetta
1 rkl sokeria
2 banaania

Laita kaakaojauhe, sokeri ja kerma kulhoon ja vatkaa vaahdoksi. Levitä vaahtoa pohjan päälle. Laita banaanit levyn yhteen reunaan. Rullaa torttu leivinpaperia apuna käyttäen banaanien ympärille. Laita torttu leivinpaperiin käärittynä jääkaappiin tekeytymään. Ennen tarjoilua päädyt kannattaa leikata siisteiksi.