Lontoon tärpit alkuvuonna 2015

Oma suosikkijuttuni Lontoossa ovat ehdottomasti museot. Valtavissa museoissa riittää taidetta ja tiedettä nähtäväksi ihan loputtomiin, ja lisäksi näyttelyt on toteutettu upeasti. Kun suuret museot ovat kaiken huipuksi vielä ilmaisia, ei matkalta ajanvietettä puutu.

Tässä pari suositusta, jotka kannattaa kokea juuri nyt - ja mahtuuhan sinne joukkoon yksi musikaalikin.

Imperial War Museumin I maailmansota –näyttely

Lontoon valtava sotamuseo, Imperial War Museum avautui viime kesänä ison remontin jälkeen ja samalla avattiin uusi, todella laaja näyttely ensimmäisestä maailmansodasta. Vaikka sotanäyttely ensi kuulemalta vaikuttaisi tylsältä, tätä ei kannata sivuuttaa ihan helposti. Ensimmäisestä maailmansodasta niin sotilaiden, kotirintaman kuin laajemman historian näkökulmastakin kertovasta näyttelystä ei jäänyt päällimmäisenä mieleen sota-ahdistus, vaan se, miten upeasti näyttely oli toteutettu.

Museo leuhkii sillä olevan maailman laajin kokoelma ensimmäisen maailmansodan aikaista esineistöä, ja se on kyllä aika helppo uskoa. Mutta esineistön lisäksi näyttelyssä on paljon muutakin, muun muassa interaktiivisia karttoja, videoita, äänitteitä ja juoksuhauta. Näyttely avaa hyvin sitä, miten sotaan päädyttiin, miten se laajeni ja miksi se jatkui niin pitkään. Myös sodan tavallisille kansalaisille aiheuttamia seurauksia kuvataan hyvin laajasti.

Tämän näyttelyn perusteella käsitin ensimmäisestä maailmansodasta paljon enemmän kuin koulun historiantunneilla koskaan.

Myönnettäköön, että teksteissä on selkeä brittiläinen näkökulma – ja sen mukaan britit ovat toki aika urheita taistelijoita – mutta kun sen osaa jättää omaan arvoonsa, en löydä paljon parannettavaa.

Sunny Afternoon –musikaali

Tykkäätkö vanhasta kunnon brittimusiikista? Miellyttääkö 1960-luvun tyyli? Haluatko nähdä vähän rokkaavamman musikaalin kuin Mamma Mia? No, The Kinksistä kertova Sunny Afternoon olisi sellainen. Kävimme katsastamassa musikaalin tapaninpäivänä, ja kyllä se hymyilemään pisti.

Veikkaan, että tämä musikaali voi sopia aika monenkin matkaporukan kompromissiksi, jos seurueesta jokainen ei välittömästi innostu kun joku alkaa puhua musikaaleista.

(Ja jos nyt tuntuu, ettet osaa yhtään Kinksin kappaletta, kokeilepa YouTubea. Vähintäänkin Lola, You really got me ja Sunny afternoon ovat taatusti tuttuja.)

Information Age –näyttely Sciense Museumissa

Jos on kiinnostunut tiedonvälityksestä tai viestintäteknologiasta, tämä näyttely on must-kohde. Kun satun itse tekemään työkseni viestintää ja mies on järjestelmäasiantuntija, emme voineet jättää tätä väliin. Ja toki tiedemuseossa muutenkin oli päästävä käymään. 

Näyttely kuvaa, miten yhteiskunta on muuttunut viestintäteknologioiden kehittyessä viimeisten 150 vuoden aikana. Se osoittaa hienosti, kuinka nopeasti muutos on lopulta tapahtunut ja kuinka valtava se on ollut. Esillä on esineistöä aina lennätinkaapeleista tietokoneisiin ja kaikkea siltä väliltä: puhelimia, radioita, televisioita.

Sitä paitsi: Kuningatar Elizabeth twiittasi täältä ekan kerran.

Morsiuspukunäyttely Victoria and Albert Museumissa

Tähän näyttelyyn en oikeastaan edes ehtinyt – ehdin nähdä siitä vain vilauksen ja käydä sen putiikissa, mutta jos saisin vielä päivän Lontoossa, tämä olisi kohteeni. Vilauksenkin perusteella hääpuvut olivat yksinkertaisesti upeita. Näyttely esittelee morsiuspukuja 1700-luvulta nykypäivään ja kertoo erilaisista muodeista ja morsiuspuvun merkityksistä. Esillä on myös tunnttujen henkilöiden mekkoja.

Totesimme matkaseurueen toisen naisen kanssa, että onneksi kummallakaan meistä ei ole häät tulossa, sillä muuten jos näyttelyn putiikki olisi saanut pään aivan totaalisen sekaisin – ja aika ihana se oli nytkin.

Ja vaikka Victoria and Albert muuten jäisikin väliin – meilläkin se sattui olemaan juuri se johon ei enää voimat riittäneet – sen kaupoissa kannattaa silti pistäytyä, jos vierailee aivan vieressä sijaitsevissa Science Museumissa tai Natural History Museumissa.

Lontoon herkut, eli ravintolasuosituksia

Vietin joulun Lontoossa, jossa armottoman shoppailun, nähtävyyksien bongailun, museoiden kiertelyn ja musikaalin lisäksi tuli tietenkin myös herkuteltua. Ruokapaikkojahan Lontoosta löytyy ihan loputtomasti, ja herkuttelua kaipaava löytää helposti oikein erinomaisia paikkoja. Edullisuuden suhteen on sitten toinen juttu. Ja sekin on tietysti reissussa otettava huomioon, ettei joka päivä kenties ole mielekästä suunnitella aikataulua pelkästään ruokapaikkojen perusteella.

Minulla oli jo ennen matkaa tiedossa pari paikkaa, ja muutama ruokalaji, joita halusin kokeilla. Ihan kaikki toiveet eivät toteutuneet, mutta aika hyvin reissussa tuli silti syötyä.

Tässä muuta suositus eri puolilta kaupunkia: ravintoloita, jotka olivat sopivasti reitillä, ja joissa ruoka oli asiallista.

Anchor and Hope

Gastropubit ovat iso juttu Briteissä ja Anchor and Hope on yksi vanhimmista alalla. Tähän pubiin kannattaa mennä nimenomaan syömään, sillä olutvalikoima ei ole mikään erityisen laaja. Mutta lounas oli oikein hyvää ja hintakin oli laatuun nähden kohtuullinen.

Me satuimme paikalle lounasajan lopulla ja pöytä löytyi heti. Söin aivan älyttömän hyvän annoksen, jossa oli muun muassa haudutettua shalottisipulia ja vuohenjuustoa paahdetulla leivällä sekä purjoa ja mangoldia. Seuralaiset söivät muun muassa espanjalaista ilmakuivattua kinkkua salaatin ja päärynöiden kanssa sekä kylmäsavulohta. Kaikki maistui, mutta pienempiin (eli edullisempiin) annoksiin kannattaa kyllä ottaa vaikka lisukeperunat mukaan, jotta varmasti saa vatsansa täyteen.

Anchor and Hope sijaitsee lyhyen kävelymatkan päässä sekä Tate Modernista että Imperial War Museumista, joten jos sattuu vierailemaan näissä, kannattaa harkita myös gastropubireissua – me itse asiassa kävimme siellä matkalla museosta toiseen.

Anchor and Hope
36 The Cut

Energy Café Science Museumissa

Kensingtonin museot – Science Museum, Natural History Museum ja Victoria & Albert Museum – ovat ehdottomasti vierailun arvoisia. Museot ovat sen verran isoja, että nälkähän niitä kierrellessä tulee, ja valitettavasti ihan lähistöltä ei löydy aivan hirveästi ruokapaikkoja. Mutta ei hätää, sillä ainakin Science Museumissa voi syödä varsin siedettävää ruokaa asiallisella hinnalla.

Ravintoloita on parikin, me testasimme heti pääaulasta löytyvän Energy Cafen. Tarjolla on lämpimäisinä erilaisia leipiä, pizzaa, pastaa ja salaattia sekä pienempään nälkään leivoksia, sämpylöitä jne. Iso leipä ruokaisalla salaatilla ja juoma irtosi alle kympillä ja niillä sai kyllä vatsansa täyteen. Hyvääkin ruoka oli ja ravintolan yläkerrassa oli mukavan rauhallista.
 
Science Museumin ravintoloiden sivu

Square Pie

Ruokaisat piirakat ovat varmaankin kalan ja ranskalaisten jälkeen tunnetuinta brittiläistä ruokaa. Pitihän niitä päästä maistamaan. Square Pie on piirakoiden pikaruokaravintola, joka kyllä osaa asiansa, vaikka puitteet ovatkin arkiset. 

Piirakkavalikoimaa löytyy sen verran paljon, että jokaiselle varmaan löytyy jotain. Kun piirakan oheen vielä valitsee pari lisuketta, ei taatusti jää nälkä. Eikä lomakko kamalasti tästä ohene.

Minä maistoin kasvisversion, eli piirakan joka oli täytetty bataatilla, vuohenjuustolla ja pinaatilla. Lisukkeiksi valitsin perunamuussia ja salaattia. Päälle vielä sipulikastiketta ja herran jestas että oli hyvää. Muu seurue valitsi lihaisempia versioita ja oli myös tyytyväinen.

Tarjolla olisi piirakoiden lisäksi muun muassa makkaroita, uuniperunoita erilaisin täyttein sekä pienempiä, välipalaksi sopivia versioita piiraista. Ravintolaan voi siis mennä, vaikkei koko seurue innostuisikaan piirakoista, mutta voin kyllä erittäin lämpimästi suositella niiden maistamista.

Square Piella on useita toimipisteitä Lontoossa, me kävimme ihanan Old Spitafields Marketin ravintolassa, joka sijaitsee Liverpool Streetin metroaseman luona.

Squere Pien sivut

Shake Shack

New Yorkissa reissanneista aika moni on varmaankin käynyt Shake Shackissä, joka aloitti siellä Madison Square Parkissa. Lontoossa Shake Shack aloitti kesällä 2013 ja se oli meille pakollinen vierailukohde. Hampurilaiset olivat edelleen älyttömän hyviä, vaikka viileä Covent Garden ei kyllä ollenkaan vedä vertoja kesäiselle Madison Square Parkille.

Mieheni vannoo tuplana tilatun ShackBurgerin nimiin (ja söi siksi niitä saman tien kaksi), mutta minusta Shake Shackissä upeinta on se, että siellä on yksinkertaisesti paras kasvishampurilainen ikinä. Ja ihmekös tuo, kun kasvishampparin pihvin virkaa toimittaa friteerattu portobellosieni joka on täytetty juustolla.

Jos liikkuu Covent Gardenin suunnalla, kannattaa tehdä visiitti myös Shake Shackiin.
 
Lontoon Shake Shackin sivu

Kreikkalainen lämmitys loppusyksyn flunssaan (kasvismoussaka)

Kun flunssa tekee tuloaan ja väsyttää, ruoan pitää olla lämmintä ja maukasta. Moussaka täyttää vaatimukset hyvin. Siihen voi halutessaan laittaa extramäärän valkosipulia ja vaikka vähän chiliä flunssaa peittoamaan, ja tomaattipohjainen kastike on riittävän vahvan makuinen, jotta sen maistaa vähän nuhaisenakin.

Moussaka ei ole ihan se nopein ruoka ja vähän sen eteen saa nähdä vaivaakin, mutta kerralla syntyy helposti isokin annos. Eikä sitä vaivannäköäkään niin valtavasti ole: tällä kertaa katsoin kellosta aikaa, ja ruoan valmisteluun meni 35 minuuttia. Ei siis mielestäni ihan valtavasti. Toki moussakan pitää tämän jälkeen vielä antaa paistua suunnilleen 45 minuuttia.

Käytin paria kikkaa helpottamaan kokkausta. Ensinnäkin tein molemmat kastikkeet samalla pannulla, jota en pääsyt välillä. Tiskin määrä ei varmaankaan ole kaikille ongelma, mutta koska en omista tiskikonetta, on ihan kiva päästä pesemästä ylimääräistä pannua. Lisäksi käytin moussakaan purkkiherkkusieniä. Ne eivät tietenkään ole yhtä maukkaita kuin tuoreet, mutta säästäähän niitä käyttämällä vähän vaivaa. Kastikkeen raikastukseksi laitoin siihen kaapista löytyneet kirsikkatomaatit. Niitä ilmankin moussaka syntyy, mutta suosittelen silti lämpimästi kokeilemista.

Perinteisesti moussaka tehdään lampaan jauhelihasta, mutta minä tein tietenkin kasvisversion, kun en punaista lihaa syö. Ruokaan voisi kuitenkin soijarouheen ja sienten sijaan laittaa vaikka 250 grammaa jauhelihaa ja paistaa sen sipulin kanssa. Muuten lihaversio onnistuisi varmasti samalla reseptillä.

Moussaka
Munakoiso

Sipuli
Valkosipulia (2-6 kynttä maun mukaan)
1 prk tomaattimurskaa
1 prk herkkusienisiivuja (tai muutama tuore herkkusieni)
1 dl soijarouhetta (+n. 1 dl vettä)
12 kirsikkatomaattia
oreganoa, kanelia (n. ½ tl), suolaa ja pippuria sekä halutessasi chiliä

3 rkl voita
3 rkl vehnäjauhoja
4 dl maitoa
1 dl juustoraastetta (esim. emmentalia)
½ tl muskottipähkinää

Leikkaa munakoiso ohuiksi siivuiksi (pitkittäissuuntaan leikattuja siivuja on ehkä helpompi käsitellä, mutta ei sillä mallilla oikeasti ole väliä). Asettele siivut uunipellille, voitele ne ohuesti öljyllä ja paista 200-asteisessa uunissa parikymmentä minuuttia.

Silppua sipulit. Kuullota niitä öljyllä hetki, lisää pannulle tomaatit, soijarouhe ja vesi ja kypsytä pari minuuttia. Kaada uunivuokaan ja sekoita siinä tomaattimurskan ja herkkusienten kanssa. Mausta seos oreganolla, kanelilla, suolalla ja pippurilla. Lisää myös chiliä, jos haluat potkua ruokaan.
 
Valmista valkokastike: sulata voi pannussa, sekoita sen joukkoon jauhot. Lisää maito vähän kerrassaan joukkoon niin, että sekoitat kastikkeen joka välissä tasaiseksi. Sekoita lopuksi joukkoon vielä juustoraaste ja muskottipähkinä.
 
Lado munakoisosiivut tomaattikastikkeen päälle. Ei haittaa, jos siivuja tulee pari päällekkäin, sillä esikypsytetyistä munakoisosiivuista tulee kyllä kypsiä. Levitä valkokastike munakoisojen päälle niin, että ne peittyvät.
 
Paista 175-asteisessa uunissa noin 40-45 minuuttia. Anna moussakan vetäytyä muutama minuutti ennen tarjoilua.

Niin ysäriä, niin hyvää (banaani-suklaakääretorttu)

Kaakaolla maustetulla kermavaahdolla ja banaanilla täytetty kääretorttu oli yksi äitini vakioleipomuksista kun olin ala-asteella. Siitä tykkäsivät kaikki ja se oli helppo tehdä. Juhliin sen saattoi vielä päällystää suklaakuorrutuksella, jos oikein halusi panostaa.

En ollut tehnyt enkä syönyt kääretorttua aikoihin. Onhan se aika ysäriä, eikä mitenkään kaikista tyylikkäin tai hienostunein leivos millään mittareilla. Mutta herranjestas se on hyvää. Mieheni vetäisi heti alkuun yli puolet tortusta, mikä kertonee riittävästi.

Herkullisuuden lisäksi tämä kääretorttu on myös helppo tehdä ja säilyykin aika hyvin pari päivää. Aika erinomainen leivonnainen, siis.

Banaani-suklaakääretorttu

Torttulevy
3 kananmunaa
1 ½ dl sokeria
2 rkl maitoa
1 tl leivinjauhetta
2 dl vehnäjauhoja

Vatkaa kanamunat ja sokeri paksuksi, vaaleaksi vaahdoksi sähkövatkaimella. Sekoita varovasti joukkoon maito. Kääntele jauhot ja leivinjauhe taikinan joukkoon. Jos haluat varmistaa, ettei taikinaan jää jauhomöykkyjä, voit siivilöidä jauhot, mutta minä aina oikaisen tässä kohtaa, ja koetan vain sekoittaa taikinasta tasaisen. Koeta kuitenkin sekoittaa taikinaa mahdollisimman vähän.
Levitä taikina uunipellille leivinpaperin päälle tasaiseksi levyksi. Taikinasta pitäisi tulla kokonainen keskikokoisen uunin pellillinen. Paista 250 asteessa 5 minuuttia.
Ripottele sokeria toisen leivinpaperiarkin päälle – sokeri estää torttulevyä tarttumasta paperiin. Käännä kypsä taikinalevy sokeroidulle leivinpaperille mahdollisimman pian uunista ottamisen jälkeen (eli heti kun se on jäähtynyt sen verran, että pystyt nostamaan sitä). Irrota leivinpaperi torttulevyn pohjasta. Anna pohjan jäähtyä.

Täytteet
2 dl kuohukermaa
3 rkl kaakaojauhetta
1 rkl sokeria
2 banaania

Laita kaakaojauhe, sokeri ja kerma kulhoon ja vatkaa vaahdoksi. Levitä vaahtoa pohjan päälle. Laita banaanit levyn yhteen reunaan. Rullaa torttu leivinpaperia apuna käyttäen banaanien ympärille. Laita torttu leivinpaperiin käärittynä jääkaappiin tekeytymään. Ennen tarjoilua päädyt kannattaa leikata siisteiksi.

Lihattoman lokakuun munakoisopaistos

Lihattoman lokakuun kunniaksi halusin tehdä äidilleni herkullisen kasvisaterian (tai no, lienee rehellisempää sanoa, että äitini kanssa, sillä äiti kyllä teki vähintään puolet ruoasta).  Päädyimme tekemään jossain määrin Lähi-itään päin viittaavan aterian, joka koostui munakoisopaistoksesta, punajuuritsatsikista, viinirypäle-vuohenjuustosalaatista ja foccacia-leivästä. Ateriasta tuli aika hyvä ja kaikki sopi yhteen.

Tämä munakoisopaistos vaati jonkun verran aikaa, mutta jos vain paistaa riittävän pitkään, tätä ruokaa on vaikea mokata. Munakoiso maistuu aivan kamalalta raakana, joten jos on epävarma kypsyydestä, kannattaa maistaa munakoison palasta ennen tarjoilua. Jos haluaa nopeuttaa ruoan valmistumista, munakoisoa ja sipulia voi toki paistaa hetken pannulla ensin – mutta silloin ruoka on toki hiukan työläämpi.

Munakoisopaistos
Munakoiso
2 sipulia
3 tomaattia
4 valkosipulinkynttä
tölkki kikherneitä
oreganoa, suolaa ja pippuria
oliiviöljyä

Leikkaa munakoisot ja tomaatit puolen sentin paksuisiksi siivuiksi ja sipuli ohuiksi renkaiksi tai suikaleiksi. Silppua valkosipuli ja valuta kikherneet. Lado kasvikset vuokaan limittäin, kaada kikherneet joukkoon ja laita valkosipulia väleihin ja päälle. Ripottele reilusti mausteita kasvisten päälle. Kaada päälle vielä reilusti oliiviöljyä. Paista 225 asteessa noin tunti. Jos paistoksen pinta alkaa tummua, sitä voi sekoittaa tai sen voi peittää foliolla.

Alkupala ravintola Pastisin inspiroimana: lampaankääpää ja viinirypäleitä

Pääsin onnekseni taas pari viikkoa sitten syömään ihanaan ravintola Pastisiin. Listan ulkopuolisena alkuruokana oli tarjolla lampaankääpää ja viinirypäleitä ja sitähän oli pakko kokeilla. Annos oli yksinkertaisuudessaan erinomainen, sienen ja viinirypäleiden maut toimivat hienosti yhdessä.

Kun seuraavana viikonloppuna suppilovahveroita metsästäessäni törmäsin metsässä lampaankääpiä, oli ne pakko poimia mukaan. Sieniä ei ollut paljon, mutta kyllä niistä kahdelle alkuruoka syntyi. En tiedä tarkalleen, miten sienet Pastisin keittiössä valmistettiin, mutta oma versioni maistui melkein samalta – eli aikasen hyvältä. Visuaalisesti se ei kylläkään ole mitenkään näyttävä.

Jos syö sienet alkuruokana tai lisukkeena, suunnilleen desi kypsiä sienenpaloja riittää hyvin ruokailijaa kohden. Samalla reseptillä voisi varmaankin tehdä myös kanttarelleja.

Lampaankääpää ja viinirypäleitä

4 dl lampaankäävän palasia
kourallinen viinirypäleitä puolikkaiksi leikattuina
3 rkl balsamiviinietikkaa
suolaa ja pippuria
voita paistamiseen

Paista sienipalat voissa kypsiksi. Lisää pannulle viinirypäleet ja mausteet ja sekoittele sen aikaa, että viinirypäleet lämpenevät. Lisää vielä viinietikka ja ota pannu pois liedeltä. Sekoita etikka sienten ja viinirypäleiden joukkoon. Tarjoile lämpimänä.

Parempi foccacia

No nyt on aika täydellistä leipää!

Olen aiemminkin tehnyt foccacia, ja ihan hyvää se on ollut. Reilu viikko sitten päätin kuitenkin kokeilla, jos vielä vähän parempi onnistuisi. Vähän googlailua, tuoretta rosmariinia parvekkeelta ja reilusti oliiviöljyä, ja onnistuihan se. Tästä leivästä sekosi jopa kissamme, mutta se taisi johtua lähinnä öljyllä lotraamisesta.

Nyt olen kokeillut leipää jo toisenkin kerran, ja resepti tuntuu toimivan vaikkei olisi ihan niin hirveän tarkkana mittasuhteista (eli sopii minulle). Öljyn suhteen kannattaa kuitenkin olla vähän enemmän tarkkana, sillä öljyhän tässä leivässä maistuu. Kannattaa siis käyttää hyvää oliiviöljyä ainakin leivän päällä. Taikinaan laitoin itse ekalla kerralla vähän rypsiöljyä, koska oliiviöljyni oli aika lopussa, eikä se mitään pilannut.

Foccacia on helppo ja nopea leipä. Sitä ei tarvitse vaivata pitkään ja se paistuukin nopeasti. Kohotella tietysti pitää, mutta ei mitenkään loputtoman pitkään. Viikko sitten leipä syntyikin ihan kätevästi brunssille.
 
Resepti on Liemessä-blogista, muutin tällä kertaa vain sen verran, että käytin kuivahiivaa. Koska verenpaineeni on ollut koholla, käytin suolaa aika niukasti sekä taikinaan että leivän päälle. Leivän päällä suola kyllä maistuu tajuttoman hyvältä, mutta menee tämä ilmankin. Kompensoidakseni suolan puutetta laitoin vähän reilummin valkosipulia. Jätin myös vaivaamisen vähemmälle ja sekoitin yleiskoneella vain sen verran, että ainekset menivät kunnolla sekaisin.

Tämä leipä ei kaipaa päälleen yhtään mitään, ja se sopii siksi meidän kotitalouteemme hyvin, sillä meillä ei mitenkään jatkuvasti ole juustoja tai makkaroita kotona. Jos foccaciasta haluaa ruokaisampaa, päälle voi toki tunkea melkein mitä vain – esimerkiksi oliivit ja aurinkokuivatut tomaatit ovat niitä klassisia päällysteitä, mutta hyvin tähän voisi laittaa vaikka kirsikkatomaatteja tai salamia. Italian reissuilla olen joskus syönyt myös ihan älyttömän hyvää foccaciaa, jonka päällä oli ohuita perunasiivuja.

Foccacia
 
3 ½ dl lämmintä vettä
1 ps kuivahiivaa
7 dl jauhoja
1 tl suolaa
1 rkl hunajaa
½ dl oliiviöljyä

päälle:
3 valkosipulinkynttä
½ dl öljyä + hiukan voiteluun paiston jälkeen + leivinpaperiin
rosmariinia
sormisuolaa

Laita aineet yleiskoneen kulhoon tai tavalliseen taikinakulhoon ja sekoita joko käellä tai koneella niin, että aineet sekoittuvat kunnolla. Jos et käytä konetta, vaivaa taikinaa vielä pari minuuttia. Anna kohota puolisen tuntia liinan alla.
Vuoraa uunipelti leivinpaperilla ja öljyä paperi kevyesti (tähän voi käyttää rypsiöljyäkin). Kaada taikina paperille ja levittele se käsin koko pellin kokoiseksi. Peitä liinalla ja anna kohota vielä puoli tuntia.
Purista valkosipulinkynnet öljyyn. Painele sormilla kohonneeseen leipään koloja ja levitä öljy ja valkosipuli leivän päälle. Ripottele päälle rosmariinia ja sormisuolaa.
Paista 250 asteessa noin 15 minuuttia. Voitele kuuman leivän pinta vielä öljyllä.