Heinäkuun kirjoista yksi on niin yli muiden, ettei tunnu fiksulta edes vertailla kirjoja. Jeffrey Eugenideen Middlesexissä on sivujakin enemmän kuin tuplasti kahdessa muussa lukemassani kirjassa, ettei lukukokemustenkaan vertailu tunnu mielekkäältä. Middlesex oli iso ja vaikuttava kokemus ja sen rinnalla kaikki muu taitaa vain hetken tuntua olemattomalta - vaikka ihan kivoja luettavia myös muut heinäkuussa käsiini sattuneet teokset olivat. Nyt arviointikin on varsin epätasa-arvoista - sille ei vain voi mitään, Middlesex on iso juttu.
Jeffrey Eugenides: Middlesex
Valitsin Middlesexin matkalukemiseksi kahdesta syystä: reilu 700 sivuinen romaani riitti varmasti pitkien lentojen viihdykkeeksi, ja Hesarissa oli siitä keväällä pitkä, ylistävä kirjoitus (tuo ihan hyvä arvio on luettavissa täällä). Molemmat osoittautuivat hyviksi syiksi. Luettavaa riitti, ja kyllä, se oli aivan mahtavaa luettavaa.
Tarina Calliopesta, suvun geenimutaation perivästä kaksisukupuolisesta tytöstä ja miehestä, sekä hänen suvustaan, siirtolaisperheestä Yhdysvalloissa, on pitkä ja mutkikas. Se hyppii hahmosta toiseen, pienistä sattumuksista isoihin kaariin ja nykyhetkestä 1900-luvun alkupuolelle. Suvun sisäsiittoista tarinaa lukiessa on joskus muisteltava, että kuka nyt oikeastaan onkaan kenenkin mummo, äiti tai täti ja kuka minkäkin asian oikeastaan kokikaan. Romaani ehtii kerrata kreikkalaisen taruston, silkinviljelyn perusteet, välimerelliset herkut, Detroitin tuhon ja amerikkalaisen perhe-ihanteen muutokset. Ja samalla se on koskettava tarina ihmisistä, joita kohtaan on helppo tuntea sympatiaa.
Kaikesta tästä huolimatta Middlesex oli mielestäni helppoa luettavaa. Sen tarina oli niin kiinnostava, että halusin tietää, miten kenellekin käy. Jännitin, saavatko rakastuneet toisensa, selviävätkö salaisuudet ja uskaltaako Calliope olla oma itsensä. Vaikka romaani oli tosi pitkä, toivoin vain ettei se loppuisi liian pian. Yksikään luku ei tuntunut liian pitkältä, mikä sivujuoni ei tuntunut turhalta jaarittelulta.
Anna Gavalda: Viiniä keittiössä
Noukin Gavaldan romaanin äidin kirjahyllystä kaivatessani jotain helppoa ja nopeaa luettavaa viikonloppuvierailulle. Viiniä keittiössä täytti molemmat vaatimukset erinomaisesti. Sen lukaisi päivässä, eikä sen parissa tarvinnut ahdistua.
Gavaldaa sanotaan joskus chick litiksi. Mielestäni se on aika väheksyvä tapa ilmaista, että romaanit kertovat ihmissuhteista. En kutsuisi tätä teosta samanlaiseksi mestariteokseksi kuin Middlesexiä, mutta Viiniä keittiössä on silti ihan kelpo luettavaa. Se kuvaa hyvin miehensä jättämän nuoren äidin ja mennyttä rakkautta haikailevan appiukon mökkiviikonlopun. Hahmot tunteineen ja heidän keskustelunsa ovat uskottavia ja tuntuvat aika aidoilta.
Amelie Nothomb: Nöyrin palvelijanne
Noyrin palvelijanne kertoo Ameliestä (epäselväksi jää, tulisiko häntä pitää kirjailijan alter egona tai tarinaa totena, itse en halunnut vaivata päätäni tällaisilla kysymyksillä), joka lähtee töihin Japaniin, maahan josta on haaveillut lapsesta saakka. Nuori nainen pääsee töihin suureen japanilaiseen firmaan ja ajattelee edessään olevan menestyksekkään tulevaisuuden. Käy kuitenkin aivan päin vastoin: Amelie ei yksinkertaisesti ymmärrä pomojensa logiikkaa eikä osaa miellyttää heitä. Hän päätyykin nöyryytetyksi ja alennetuksi kerta toisensa jälkeen. Hän ei silti masennu täysin, vaan tarkkailee tilannetta kiinnostuneena. Tämä tarkkailu on hauskaa luettavaa.
Kirjan kansitekstin mukaan teoksesta voivat myös länsimaissa työskennelleet nuoret naiset löytää itselleen tuttuja kokemuksia. En tiedä siitä, ainakaan itse en lukenut tätä teosta minkäänlaisena kannanottona naisen asemaan työelämässä. Mutta ehkä sellaisestakin näkökulmasta voi löytää jotain kiinnostavaa. Kannanotto tai ei, Nöyrin palvelijanne oli ihan kiinnostava pieni makupala.
4 kommenttia:
Luin Middlesexiä viime kesänä Kreikassa (kumma sattuma, sillä en tiennyt kirjasta yhtään mitään, kun nappasin sen matkalukemiseksi kirjastosta) ja Suomessa mökillä, ja voi millaiset muistot siihen liittyy! Ei ole mitään parempaa kuin lomailu ja koukuttava, upea kirja. En ole vielä uskaltanut lukea Eugenidesin uusinta, sillä Middlesexin jälkeensä jättämä voimakas lukukokemus on vieläkin mielessäni, ja pelkään pettyväni. Minunkin oli todella vaikea laskea sitä käsistäni, vaikka samalla halusin kirjan kestävän piiiiitkään :)
Joo, se on mahtavaa kun kirjaan liittyy muistot jostain reissusta. Mulla Middlesexistä tulee nyt pysyvästi mieleen Kalifornia ja Chicago - ei paha! Kaikki isäni hotellit tuo taas aina mieleen junamatkan Milanosta Montpellieriin eteläiseen Ranskaan, eli pääosin maisemat Välimeren rantaa kulkevan junaradan varrelta, mikä on sekin aika idyllistä.
Voin todella kuvitella, että tuo Middlesex toimisi Kreikassa - ainakin voi kuvitella ruoat ja muut vastaavat jutut helposti.
Mulla on muuten hiukan tuo sama tilanne Irvingin suhteen: löysin upouuden Irvingin (!!) San Franciscon lentokentältä, ja melkein pelottaa tarttua siihen, jos se ei olekaan yhtä hyvä kuin aiemmat.
Ja Riina hei mun on pitänyt ehtiä tutustua sun blogiin, mutta jotenkin se on jäänyt aina. Koetan muistaa, se vaikutti kivalta kun kävin vilkaisemassa!
Ah kuulostaa niin unelmien junamatkalta! Mulla on ollut kaipuu takaisin Etelä-Ranskaan jo muutaman vuoden, mutta ikinä en saa säästettyä tarpeeksi rahaa lähteäkseni taas. Sitten kun saan aikaiseksi, täytyy valita kirjat huolella, jotta lomasta tulee mahdollisimman nautinnollinen.
Pitäisiköhän munkin lukea John Irvingiä? Jotenkin näiden kirjallisuuden suurnimien tuotanto on häpeällisen usein tuntematonta mulle.
Haha, tuppaan unohtamaan, että mulla on omakin blogi :D Tervetuloa jos satut sinne eksymään, mutta ei mitään velvollisuuksia!
No, mä en voi muuta kuin suositella Irvingiä. Itsekin tutustuin siihen vasta pari vuotta sitten, mutta sittemmin olen aika faniutunut. Jos luet, suosittelen ekaksi kirjaksi joko Kaikki isäni hotellit - tai Viimeinen yö Twisted Riverillä -kirjaa, ehkä hotelleja kuitenkin mieluiten, sillä se ei ole ihan niin kamalan pitkä kuin Twisted River.
Lähetä kommentti