Palautin graduni syyskuun lopulla, ja koska töitä ei ole vielä löytynyt, minulla on ollut vaihteeksi paljon aikaa lukemiseen. Saattaa kuulostaa oudolta, mutta kirjallisuustieteen opinnot oikeastaan vähensivät lukemieni romaanien määrää. Kun opintojen takia oli lähes aina jotain luettavaa, kaunokirjallisuutta tai teoriaa, en sitten enää jaksanut käydä kirjastossa etsimässä luettavaa.
Viimeiset puoli vuotta vietin aika tiiviisti gradukirjojeni parissa – niitä oli muuten 11 romaania, ja luin vain muutaman muun kirjan itse itselleni ottamani kesäloman aikana. Kun gradu vihdoin oli palautettu, suuntasin kirjastoon. Lähtiessäni sain oivalluksen, joka sai minut hymyilemään leveästi: nythän minulla on aikaa ja energiaa lukea kaikki ne hieman hankalammat ja/tai pitkät kirjat, joihin en opiskeluaikoina jaksanut perehtyä. Ainakin nämä ensimmäiset kuukaudet taitavat mennä pitkälti väliin jääneiden klassikkojen lukemiseen.
Tässä kuussa olen siis lukenut sivumääräisesti aika paljon. Ajattelin, että kenties mielekkäin tapa kertoa lukemisistani olisi listata jokaisen kuukauden luetut. En halua niinkään arvostella kirjoja, vaan kertoa lukukokemuksistani ja ehkä samalla auttaa muita keksimään kivaa luettavaa. Eli tässä lista lokakuulta 2010:
Charlotte Brontë: Jane Eyre (eli Kotiopettajattaren romaani)
Irvingin Oman elämänsä sankarissa luetaan kovasti Kotiopettajattaren tarinaa, joten siihen oli pakko tarttua Irvingin jälkeen. Omasta hyllystä kirja sattui löytymään englanninkielisenä. En ole ihan varma, olenko lukenut romaanin aiemminkin. Brontën klassikko nimittäin kuuluu siihen sarjaan teoksia, joista on puhuttu kirjallisuustieteen kursseilla niin monesti, että tunsin kyllä tarinan taustoineen melko perusteellisesti. Ainakin osia siitä olen siitä lukenut, mutta ilmeisesti en koskaan aiemmin koko romaania. Nyt romaani tuli luettua hetkessä, mutta ei se nyt mikään elämäni mahtavin lukukokemus ole.
John Irving: Oman elämänsä sankari
Luin vasta kesällä ensimmäisen Irvingini. Tuolloin tykästyin Kaikki isäni hotellit –romaaniin tosi kovasti. Olen joskus vuosia sitten nähnyt Oman elämänsä sankari –elokuvan, joten pääpiirteissään tiesin jutun juonen. Onneksi elokuvan katsomisesta oli kuitenkin useita vuosia, joten en liikaa alkanut vertailla elokuvaa ja kirjaa. Tykkään Irvingin tyylistä aloittaa tarina kaukaa ja piirtää romaanissa iso tapahtumien kaari. Tätä kirjaa oli aivan ihana lukea, se teki minut iloiseksi. Orpopoika Homer Wellsin tarinassa on jotain uskomattoman vetoavaa. Sen verran elokuvasta oli jäänyt mieleeni, että näin Homerin mielessäni Tobey Maguirena, ja sellaisena Homer oli symppis, jolle oli pakko toivoa parasta.
James Joyce: Taiteilijan omakuva nuoruusvuosilta
Joyce on niitä kirjailijoita, jotka kirjallisuustieteilijän pitäisi tuntea. Olenhan minäkin hänestä paljon kuullut, mutta kun millään kurssilla ei ollut pakko lukea, jäi sitten muutamia katkelmia lukuun ottamatta lukematta. No, Joyce ei varmastikaan sovi kaikille, eikä ole minullekaan ihan se omin juttu.
Toni Morrison: Rakkaus
En muista sitäkään, olenko lukenut aiemmin Morrisonin kirjoja. Joskus olen ainakin jotakin alkua vilkuillut ja saanut kuvan hankaluudesta. No, tämänkin kirjan alku oli kieltämättä aika vaikea. Sitten tilanne kuitenkin helpotti ja ymmärsin, miksi Morrisonista pidetään. Seuraavalla kirjastoreissulla otan taatusti lisää hänen kirjojaan luettavaksi. Rakkaus-romaanin tarina on arvoitus, joka vaatii tarkkaavaisuutta ja aukenee lukijalle vähitellen. Se on paikoitellen ahdistava, ja ainakin minua hahmot suurimman osan romaanista vain ärsyttivät. Loppuun asti lukeminen kuitenkin palkitsee.
Bárbara Mujica: Frida
Tästä romaanista olenkin jo avautunut. Mujican romaani on ihanan runsas ja todella kiinnostava. Jos on pitänyt esimerkiksi Isabel Allenden teoksista, pitää luultavasti tästäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti