Perinteinen brittiläinen piirakka

Tammikuisella Lontoon reissulla tuli taas herkuteltua brittiläisillä piirailla, ja kun koko reissuporukka tykkäsi niistä, päätimme pääsiäisenä kokeilla, kuinka piirakat onnistuisivat kotioloissa. Paljastan heti: hyvin onnistuivat.

Teimme piirakkaa sekä liha- että kasvistäytteellä. Lisäksi piti tietenkin saada lisukkeet: perunamuussia, salaattia ja kastiketta, jota syödä sekä muussin että piirakan kanssa. Kastike osoittautuikin suurimmaksi haasteeksi, sillä perinteinen brittiläinen kastike, gravy, tehdään lihan paistinliemestä, mutta se nyt ei tietenkään kasvisateriaamme sopinut. Kun porukassa oli myös pari sellaista, jotka eivät syö sieniä, olivat sienikastikkeetkin poissa laskuista. Sain siis soveltaa.

Piiraiden ohjeita löytyy netistä pilvin pimein esimerkiksi "traditional british pie"-hakusanoilla. Selailin jonkin verran ohjeita, mutta sovelsin piiraat kuitenkin pitkälti omasta päästäni, muistellen Lontoon parhaita makuelämyksiä.

Lihapiirakan täytteeksi paistoimme pilkottua palapaistia ja sipulia ja haudutimme ne vesi-punaviiniliemessä kypsiksi. Mausteina käytimme valkosipulia, mustapippuria ja suolaa. Lihan päälle piirakkaan höylättiin vielä siivut cheddaria.

Kasvispiirakan täytteessä oli sipulia, bataattia, parsakaalia ja vuohenjuustoa. Jättämällä juuston ja voiteluun käytetyn kananmunan pois, ruoasta saisi helposti vegaanisen. Taikinoiden kohdalla käytimme laiskasti kaupan piirakkataikinaa ja lehtitaikinaa (huom! kaupan lehtitaikina on vegaanista, voitaikina ei). Itse tykkäsin lehtitaikinasta enemmän

Brittityylinen kasvispiirakka

1 iso levy lehtitaikinaa
4 dl bataattilohkoja
1 parsakaali
1 iso sipuli
200 g vuohenjuustoa
suolaa ja pippuria
kananmuna voiteluun

Leikkaa irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi ja voitele vuoan reunat.

Keitä bataattilohkot kypsiksi (noin 15 min, riippuen lohkojen koosta). Parsakaalit voi keittää samassa vedessä tai höyryttää kypsiksi kiehuvan vedän päällä (vajaa 10 minuuttia riittää). Kuullota sipuli pehmeäksi ja mausta se suolalla ja pippurilla
Kauli lehtitaikina noin puolen sentin paksuiseksi. Taikinaa pitää riittää vuoan pohjalle, reunoille ja vielä piirakan päälle. Taikinalevystä riittää kuitenkin hyvin. Leikkaa taikinasta noin kolmasosa ja jätä se kanneksi. Asettele loput taikinasta vuokaan niin, että sitä riittää paikoitellen jopa reunojen yli.
Laita kasviksi taikinalle kerroksittain: ensin sipulit, sitten bataatti, parsakaali ja lopuksi juusto. Ripottele pinnalle vielä hiukan suolaa ja pippuria.
Nosta kanneksi varaamasi taikina piirakan päälle ja yhdistä reunat tiiviisti. Reunat voi yksinkertaisesti puristella, painella haarukalla tai käyttää empanadoissakin käytettyä kieritystä. Voitele piirakka kevyesti vatkatulla kananmunalla, erityisesti reunojen yhdistyskohta, jonka kananmuna tiivistää. Painele haarukalla piirakan kanteen reikiä, joista höyry pääsee ulos. Jos taikinaa jää yli, kanteen voi toki tehdä myös koristekuvioita (tai taitava leikkaisi höyryreiät kauniisti kuvioiksi veitsellä).

Kasvissyöjän kastike

Pieni sipuli
4 valkosipulin kynttä
3 rkl vehnäjauhoja
1/2 dl valkoviiniä
2 dl kasvislientä
1 rkl yrittimausteita: rosmariinia, oreganoa, timjamia, basilikaa (myös Provencen yritit -mausteseos varmasti toimisi)
1 rkl dijon-sinappia
2 tl balsamiviinietikkaa
2 tl sokeria
pippuria
vettä

Kuullota sipulit pannussa kypsässä. Lisää vehnäjauhot ja sekoita. Lisää viini, anna kiehahtaa, lisää yrtit ja kasvisliemi. Lisää loput mausteet ja maista. Jos kastike on liian etikkaista, lisää sinappia ja sokeria. Lisää tarvittaessa myös vettä, jotta saat kastikkeeseen sopivan koostumuksen.

Flunssantappaja: tomaattikeitto ja leipää

Kun on flunssassa, kaipaa kuumaa, mausteista ruokaa, eikä sen valmistukseen jaksa käyttää paljoa aikaa. Hyvä tomaattikeitto toimii aina. Jenkkimallinen ”grilled cheese” eli lämmin juustovoileipä olisi sille täydellinen seuralainen, mutta menee se leipä ilman juustoakin, ja on keitossa hämmentävän hyvää.

Tästä ei ruoka paljon helpommaksi mene, ja tällä täyttyy kyllä sairastavan vatsa. Suosittelen. Leipä keitossa ei ehkä kuulosta erityisen herkulliselta, mutta voin vakuuttaa että se toimii.

Tomaattikeitto leivällä

1 tölkki tomaattimurskaa
vettä
sipuli
valkosipulia
chiliä
yrittejä (vaikkapa basilikaa ja rosmariinia)
suolaa, sokeria
vaaleaa leipää

Silppua sipulit ja kuullota niitä hetki  kattilan pohjalla. Kaada päälle tomaattimurska ja pari desiä vettä. Mausta keitto chilillä, ripauksella suolaa ja pippuria ja yrteillä. Chiliä saa olla reilusti. Anna kiehua puolisen tuntia.
Tarjoile keitto leivän kanssa: laita lautasen pohjalle leipäpala tai kaksi ja kauho keittoa päälle. Leipä imee itseensä nestettä, joten huolehdi ettei keitto ole liian paksua.
Jos haluat oikein herkutella, voit toki tehdä myös juustoleivät: laita leipäpalojen päälle juustosiivuja, ja paahda niitä 225-asteisessa uunissa niin kauan että juusto sulaa. Aseta leipäpala keittoannoksen päälle.

Kakuntekijän punajuurilisuke

Tykkään kaikenlaisista kypsennetyistä kasvislisukkeista ihan älyttömästi, mutta aika harvoin niitä tulee tehtyä. Punajuurisuklaakakkua varten tuli kuitenkin hankituksi muutama ylimääräinen punajuuri, joille piti keksiä jotain käyttöä. Ja löytyihän sitä.

Punajuuren kanssa sopisi hyvin vuohenjuusto, tai sinihomejuusto, mutta tällä kertaa kaapista löytyi parmesaania. Sekin toimi hyvin. Tämä lisuke on superhelppo ja nopea tehdä. Siitä saisi helposti kokonaisen salaatin lisäämällä mukaan pinaattia tai rucolaa.

Punajuurilisuke

2 keitettyä punajuurta

½ dl parmesaanilastuja tai -raastetta

1 rkl balsamiviinietikkaa

2 tl hunajaa

suolaa, mustapippuria, kuivattua timjamia

Kuori punajuuret ja pilko ne lohkoiksi. Sekoita niihin etikka, hunaja ja mausteet. Anna maustua vähintään kymmenen minuuttia. Lisää parmesaani.

Cinco de mayo ja empanadat

Eilen ainakin Meksikossa ja USA:ssa moni juhli cinco de mayoa. Ai siis mitä? No,cinco de mayo eli toukokuun viides on meksikolainen juhlapäivä, jota vietetään Pueblan taistelun muistoksi. Se on iso juhla muun muassa Yhdysvaltojen meksikolaissiirtolaisille, ja siksipä moni jenkkiläinen ruokasivusto tuuttasikin viimeisen viikon aikana valtavat määrät reseptejä cinco de mayon juhlintaa varten. Niitä luettuani minun oli ihan pakko saada jotain meksikolaista herkkua eilen.

Päädyin lopulta empanadoihin, koska mitään isoa ei töiden jälkeen tehnyt mieli ja ajattelin että empanadat olisivat kohtalaisen helppoja. Vaikka kyllähän niiden väsäämiseen sitten yli tunti vierähti.

Tein empanadoja jo helmikuussa ravintolapäivään, mutta nyt muokkasin reseptiä vähän ja vaihdoin täytteitä sellaisiin, joista syntyy helposti vähän pienempi annos. Sain aikaan 23 empanadaa.

Empanadat pinaatti-paprika-herkkusienitäytteellä

Taikina:
250 g margariinia (tai voita)
½ dl rypsiöljyä
8 dl vehnäjauhoja
1 dl vettä

Nypi rasvat ja jauhot yhteen. Sekoita vesi joukkoon. Laita taikina hetkeksi kylmään.

Täyte:
Paprika
180 g pinaattia
pieni purkki säilykeherkkusieniä (115 g)
5 valkosipulinkynttä
1 tl paprikajauhetta
chiliä/chilikastiketta maun mukaan
1 dl juustoraastetta

Pilko paprika pieniksi paloiksi, hienonna pinaatinlehtiä hiukan pienemmiksi ja silppua valkospilunkynnet. Paista paprikapalat lähes kypsiksi, lisää paprikajauhe, valkosipuli, pinaatti ja chili. Kun pinaatti on kypsää, nosta pannu pois hellalta ja anna täytteen jäähtyä. Sekoita juustoraaste jäähtyneen täytteen joukkoon.

Ota taikina pois kylmästä. Jos se tuntuu aivan liian muruiselta, anna sen lämmitä hetki. Kauli sitten taikinasta noin kahden millin paksuinen levy ja ota siitä pyöreitä paloja. Laita jokaiselle palalle hiukan täytettä ja purista reunat kunnolla yhteen niin, että piiraista tulee puolikuita.

Empanadojen sulkemisesta kirjoitin pidemmin täällä.

Kevätpiiraat, eli nopeat parsapiiraat

Vihreää parsaa pitää valmistaa joka kevät ihan jo senkin takia, että se on niin suunnattoman kaunista. Ostin parsanipun viikonloppuna ceacar-salaattia täydentämään (toimi muuten hyvin!), mutta koska salaattiin riitti puolikas nippu, piti lopuille keksiä jotain käyttöä. Kun jääkaapista löytyi myös parmesaania, päätin kokeilla keväisiä piirakoita. Voitaikinaa, suolaista parmesaania ja raikasta parsaa. Vähän goudanjämiä siihen vielä, ja iltapala oli valmis. Maistui!

Tässä resepti niillä määrillä, joilla minä tein piiraat, mutta parsaa voi kyllä jokaiseen piiraaseen laittaa yhden varren enemmänkin ja juustoksi kelvannee mikä vain kohtalaisen suolainen juusto. Ilman juustoakin varmaan pärjäisi, jos haluaisi piiraista vegaanisia, kunhan vain maustaisi piirakkaa ainakin suolalla ja vaikka pippurilla.

Nopeat parsapiiraat

4 lehtitaikinalevyä
10 tankoa vihreää parsaa
5 rkl isoiksi paloiksi murennettua parmesania
4 rkl goudaraastetta

Katkaise parsatangoista puumainen alaosa pois ja kuori parsat. Leikkaa parsat pituussuunnassa puoliksi. Kauli jokaista taikinalevyä hiukan. Aseta jokaiselle levylle viisi parsatangon puolikasta. Ripottele päälle juustoraaste. Paista piiraita 225-asteisessa uunissa noin 12 minuuttia, eli kunnes taikina on hiukan ruskistunut reunoilta ja juustokin saanut väriä paikoitellen.

Pubitunnelmaa kotona: vuohenjuustoa ja karamelisoitua punasipulia leivällä

Joulukuisen Lontoon reissun ehkä parhaan aterian söin gastropub Anchor and Hopessa. Annos ei ollut kovinkaan monimutkainen, mutta maistui ihan älyttömän hyvältä. Ihanan paahteiset ja karamelisoituneet shalottisipulit yhdistettynä vuohenjuustoon ja lisukkeena haudutettua purjoa ja mangoldia. Siihen seuraksi vielä lasillinen viiniä, ja siinäpä se.

No, tällaisen annoksenhan tekee helposti kotonakin, ja niinpä teinkin leipiä perjantai-illan kunniaksi. Shalotin sijaan käytin punasipulia, ja koska lähikaupasta ei löytynyt mangoldia, haudutin pinaattia.

Vuohenjuustoa ja karamelisoitua sipulia leivällä

punasipulia
vuohen tuorejuustoa
(paahto)leipää
sokeria, suolaa, pippuria
pinaattia
muskottipähkinää
valkosipulia
(voita)

Leikkaa sipuli suikaleiksi. Paista sitä öljyssä pannussa, kunnes se on hyvin paistunutta ja makeaa. Ripottele päälle vähän sokeria ja pippuria ja sekoita niin, että sokeri sulaa. Lisää suola kun sipuli on kypsää.
Leikkaa valkosipuli siivuiksi. Sulata nokare voita pannussa ja kypsennä pinaatti siinä. Lisää valkosipuli ja muskottipähkinä kun pinaatti alkaa pehmetä ja sekoittele kunnes pinaatti on kunnolla kypsää.
Paahda leipäpalat. Levitä niille vuohejuustoa ja kasaa päälle sipulia. Tarjoile pinaatin kanssa.

Mustapapukeitto iltapalaksi

Jotain pientä syötävää sitä töiden jälkeen kaipaa, mutta ihan valtavaa ateriaa ei kuitenkaan viitsisi laittaa. Tällaista pähkäilen jatkuvasti, enkä varmaan ole ihan ainoa. Me sorrumme miehen kanssa turhan usein kaikenlaiseen epäterveelliseen, vaikka aika helposti syntyisi jotain fiksumpaakin. Niin kuin vaikka meksikolaista mustapapukeittoa, jonka valmistelu vaatii aktiivista työtä alle kymmenen minuuttia.

Mustapapukeitto
 
iso sipuli
4 kynttä valkosipulia
tomaatti
2 tlk mustapapuja
kasvisliemikuutio
chiliä – joku tuoreena tai jonkunlaisena mausteena (itse käytin kotitekoista chilikastiketta)
vettä

Silppua sipulit ja tomaatti. Kuullota sipuleita kattilassa pari minuuttia ja lisää tomaatti sekaan. Pyörittele kasviksia pari kertaa kattilassa, lisää kasvisliemikuutio, pavut ja chili. Anna lämmetä ja kaada kattilaan sen verran vettä että pavut peittyvät. Lämmitä kiehuvaksi, lisää vielä vähän vettä ja anna keiton kiehua kattilassa kannen alla suunnilleen vartin.
Jos haluat keitosta sakeampaa, soseuta keittoa vähän sauvasekoittimella – riittää, että osa pavuista hajoaa, silloin keitosta tulee jo sakeampaa.

Tarjoa keiton kanssa tortillasipsejä.

Empanadat kasvistäytteella (vegaaniset)

Pidimme jälleen kerran ravintolapäivää, tällä kertaa lattarimeiningillä. Syötäväksi valikoitui empanadapiiraat, joita oli tarjolla useammalla eri täytteellä. Minä valmistin empanadat aika perinteisin latinomauin, sillä täytteessäni oli mustapapuja, paprikaa, tomaattia, chiliä ja korianteria.

Empanadat ovat vähän kuin – tai oikeastaan aika kirjaimellisesti – lattareiden lihapiirakoita, eli suljettuja piiraita, jotka kypsennetään joko uunissa tai uppopaistamalla. Yleensä empanadojen täytteenä on lihaa, mutta ne onnistuvat hyvin kasvistäytteelläkin, ja kuten kokeilumme todisti, myös vegaanisina.

Olen aina tykännyt erilaisista pasteijoista ja suolaisista piirakoista, joten tietenkin tykkään myös empanadoissa. Vuoden takaisella Meksikon reissulla sain maistella argentiinalaisen ravintolan herkkusienillä ja juustolla täytettyjä, uppopaistettuja empanadoja, jotka kaikessa rasvaisuudessaan olivat ihan älyttömän hyviä. Uunissa paistetut piiraat ovat vähän kevyempiä, mutta toisaalta toki myös helpompia valmistaa (onhan siinä uppopaistamisessa aina työnsä). Vastapaistettuina ne ovat vähän kuivia, mutta meheytyvät seuraavaan päivään mennessä.

Empanadat ovat tosiaan hyvin perinteinen juttu Latinalaisessa Amerikassa. Joka maassa on niistä vähän erilaiset versiot, ja ilmeisesti myös aika monella perheenemännällä on se oma bravuurinsa. Joskus piiraat ovat isoja, sellaisia joista leikataan syöjille palat, joskus ihan pikkuisia. Täyte tehdään ilmeisesti usein tähteistä, eli siinä voi olla aikalailla mitä vaan. Sipuli, pavut ja chili ovat ainakin niitä tyypillisimpiä, usein jonkun lihan jatkeena. Jos nyt välttämättä lihaa haluaa, voisi minunkin paputäytteeseeni toki hyvin laittaa mukaan vaikka jauhelihaa tai chorizoa.

Empanadat kasvistäytteellä (n. 20 kpl)

Taikina:

300 g rasvaa margariinia (tai voita)

750 g vehnäjauhoja

1 tl suolaa

¾ dl vettä

Nypi rasva, jauhot ja suola yhteen. Sekoita vesi joukkoon. Laita taikina hetkeksi kylmään.

Täyte:

1 tlk (n. 250 g) mustapapuja

1 paprika

1 sipuli

1 tomaatti

2 chipotlechiliä ja 2 rkl niiden kastiketta (tai chilimaistetta/tuoretta chiliä)

puolikas nippu korianteria varsineen

4 valkosipulinkynttä

suolaa

oreganoa

Silppua kaikki kasvikset ja chili. Paista ensin paprikaa ja sipulia hetki pannulla jotta ne hiukan pehmenevät, ja lisää sitten muut ainekset. Kypsennä viitisen minuuttia. Maista, että täyte on riittävän maukasta – siinä pitää olla kunnolla makua.

Ota taikina pois kylmästä. Jos se tuntuu aivan liian muruiselta, anna sen lämmitä hetki. Kauli sitten taikinasta noin kahden millin paksuinen levy ja ota siitä pyöreitä paloja. Laita jokaiselle palalle hiukan täytettä ja purista reunat kunnolla yhteen niin, että piiraista tulee puolikuita.

Reunojen sulkeminen onnistuu esimerkiksi painamalla niitä haarukalla, mutta perinteisin tapa taitaa olla ”pyörittämällä” taikinaa (tästä yritelmä löytyy kuvan piiraista). Se onnistuu niin, että aloitat toisesta kulmasta, puristat pienen pätkän reunoja yhteen ja taitat sitä noin sentin muun taikinan päälle. Seuraavaan taitokseen otata mukaan pienen pätkän edellistä. Vaikea selittää, mutta oikeastaan aika helppo toteuttaa!

Onneksi netistä löytyy nykyään kaikkeen tarpeelliseen opastusvideo ja tähän tekniikkaan voi katsoa mallia täältä.

Empanadojen sulkeminen on muuten aikamoista taidetta – ja erilaisia tekniikoita käytetään esimerkiksi eri täytteisten piiraiden erottamiseen toisistaan. Aiheesta lisää täällä.

Kreikkalainen lämmitys loppusyksyn flunssaan (kasvismoussaka)

Kun flunssa tekee tuloaan ja väsyttää, ruoan pitää olla lämmintä ja maukasta. Moussaka täyttää vaatimukset hyvin. Siihen voi halutessaan laittaa extramäärän valkosipulia ja vaikka vähän chiliä flunssaa peittoamaan, ja tomaattipohjainen kastike on riittävän vahvan makuinen, jotta sen maistaa vähän nuhaisenakin.

Moussaka ei ole ihan se nopein ruoka ja vähän sen eteen saa nähdä vaivaakin, mutta kerralla syntyy helposti isokin annos. Eikä sitä vaivannäköäkään niin valtavasti ole: tällä kertaa katsoin kellosta aikaa, ja ruoan valmisteluun meni 35 minuuttia. Ei siis mielestäni ihan valtavasti. Toki moussakan pitää tämän jälkeen vielä antaa paistua suunnilleen 45 minuuttia.

Käytin paria kikkaa helpottamaan kokkausta. Ensinnäkin tein molemmat kastikkeet samalla pannulla, jota en pääsyt välillä. Tiskin määrä ei varmaankaan ole kaikille ongelma, mutta koska en omista tiskikonetta, on ihan kiva päästä pesemästä ylimääräistä pannua. Lisäksi käytin moussakaan purkkiherkkusieniä. Ne eivät tietenkään ole yhtä maukkaita kuin tuoreet, mutta säästäähän niitä käyttämällä vähän vaivaa. Kastikkeen raikastukseksi laitoin siihen kaapista löytyneet kirsikkatomaatit. Niitä ilmankin moussaka syntyy, mutta suosittelen silti lämpimästi kokeilemista.

Perinteisesti moussaka tehdään lampaan jauhelihasta, mutta minä tein tietenkin kasvisversion, kun en punaista lihaa syö. Ruokaan voisi kuitenkin soijarouheen ja sienten sijaan laittaa vaikka 250 grammaa jauhelihaa ja paistaa sen sipulin kanssa. Muuten lihaversio onnistuisi varmasti samalla reseptillä.

Moussaka
Munakoiso

Sipuli
Valkosipulia (2-6 kynttä maun mukaan)
1 prk tomaattimurskaa
1 prk herkkusienisiivuja (tai muutama tuore herkkusieni)
1 dl soijarouhetta (+n. 1 dl vettä)
12 kirsikkatomaattia
oreganoa, kanelia (n. ½ tl), suolaa ja pippuria sekä halutessasi chiliä

3 rkl voita
3 rkl vehnäjauhoja
4 dl maitoa
1 dl juustoraastetta (esim. emmentalia)
½ tl muskottipähkinää

Leikkaa munakoiso ohuiksi siivuiksi (pitkittäissuuntaan leikattuja siivuja on ehkä helpompi käsitellä, mutta ei sillä mallilla oikeasti ole väliä). Asettele siivut uunipellille, voitele ne ohuesti öljyllä ja paista 200-asteisessa uunissa parikymmentä minuuttia.

Silppua sipulit. Kuullota niitä öljyllä hetki, lisää pannulle tomaatit, soijarouhe ja vesi ja kypsytä pari minuuttia. Kaada uunivuokaan ja sekoita siinä tomaattimurskan ja herkkusienten kanssa. Mausta seos oreganolla, kanelilla, suolalla ja pippurilla. Lisää myös chiliä, jos haluat potkua ruokaan.
 
Valmista valkokastike: sulata voi pannussa, sekoita sen joukkoon jauhot. Lisää maito vähän kerrassaan joukkoon niin, että sekoitat kastikkeen joka välissä tasaiseksi. Sekoita lopuksi joukkoon vielä juustoraaste ja muskottipähkinä.
 
Lado munakoisosiivut tomaattikastikkeen päälle. Ei haittaa, jos siivuja tulee pari päällekkäin, sillä esikypsytetyistä munakoisosiivuista tulee kyllä kypsiä. Levitä valkokastike munakoisojen päälle niin, että ne peittyvät.
 
Paista 175-asteisessa uunissa noin 40-45 minuuttia. Anna moussakan vetäytyä muutama minuutti ennen tarjoilua.

Lihattoman lokakuun munakoisopaistos

Lihattoman lokakuun kunniaksi halusin tehdä äidilleni herkullisen kasvisaterian (tai no, lienee rehellisempää sanoa, että äitini kanssa, sillä äiti kyllä teki vähintään puolet ruoasta).  Päädyimme tekemään jossain määrin Lähi-itään päin viittaavan aterian, joka koostui munakoisopaistoksesta, punajuuritsatsikista, viinirypäle-vuohenjuustosalaatista ja foccacia-leivästä. Ateriasta tuli aika hyvä ja kaikki sopi yhteen.

Tämä munakoisopaistos vaati jonkun verran aikaa, mutta jos vain paistaa riittävän pitkään, tätä ruokaa on vaikea mokata. Munakoiso maistuu aivan kamalalta raakana, joten jos on epävarma kypsyydestä, kannattaa maistaa munakoison palasta ennen tarjoilua. Jos haluaa nopeuttaa ruoan valmistumista, munakoisoa ja sipulia voi toki paistaa hetken pannulla ensin – mutta silloin ruoka on toki hiukan työläämpi.

Munakoisopaistos
Munakoiso
2 sipulia
3 tomaattia
4 valkosipulinkynttä
tölkki kikherneitä
oreganoa, suolaa ja pippuria
oliiviöljyä

Leikkaa munakoisot ja tomaatit puolen sentin paksuisiksi siivuiksi ja sipuli ohuiksi renkaiksi tai suikaleiksi. Silppua valkosipuli ja valuta kikherneet. Lado kasvikset vuokaan limittäin, kaada kikherneet joukkoon ja laita valkosipulia väleihin ja päälle. Ripottele reilusti mausteita kasvisten päälle. Kaada päälle vielä reilusti oliiviöljyä. Paista 225 asteessa noin tunti. Jos paistoksen pinta alkaa tummua, sitä voi sekoittaa tai sen voi peittää foliolla.

Alkupala ravintola Pastisin inspiroimana: lampaankääpää ja viinirypäleitä

Pääsin onnekseni taas pari viikkoa sitten syömään ihanaan ravintola Pastisiin. Listan ulkopuolisena alkuruokana oli tarjolla lampaankääpää ja viinirypäleitä ja sitähän oli pakko kokeilla. Annos oli yksinkertaisuudessaan erinomainen, sienen ja viinirypäleiden maut toimivat hienosti yhdessä.

Kun seuraavana viikonloppuna suppilovahveroita metsästäessäni törmäsin metsässä lampaankääpiä, oli ne pakko poimia mukaan. Sieniä ei ollut paljon, mutta kyllä niistä kahdelle alkuruoka syntyi. En tiedä tarkalleen, miten sienet Pastisin keittiössä valmistettiin, mutta oma versioni maistui melkein samalta – eli aikasen hyvältä. Visuaalisesti se ei kylläkään ole mitenkään näyttävä.

Jos syö sienet alkuruokana tai lisukkeena, suunnilleen desi kypsiä sienenpaloja riittää hyvin ruokailijaa kohden. Samalla reseptillä voisi varmaankin tehdä myös kanttarelleja.

Lampaankääpää ja viinirypäleitä

4 dl lampaankäävän palasia
kourallinen viinirypäleitä puolikkaiksi leikattuina
3 rkl balsamiviinietikkaa
suolaa ja pippuria
voita paistamiseen

Paista sienipalat voissa kypsiksi. Lisää pannulle viinirypäleet ja mausteet ja sekoittele sen aikaa, että viinirypäleet lämpenevät. Lisää vielä viinietikka ja ota pannu pois liedeltä. Sekoita etikka sienten ja viinirypäleiden joukkoon. Tarjoile lämpimänä.

Kasvischili ja superhyvä tortilla-avokadosalaatti

Kuten eilen kirjoitin, Jamie Oliverin 15 minuutin ateriat –kirja on tosiaan ollut lähiaikoina ahkerassa luvussa. Sieltä löytyi myös oivallisen kasvischilin resepti, ja sen oheen salaatti, joka oli yksinkertaisuudessaan älyttömän herkullinen. Lisäksi chili ja salaatti toimivat erinomaisesti yhdessä, koska salaatti toi ruokaan sopivasti raikkautta.

Papuruoista saa taatusti sekasyöjäkin vatsansa täyteen, joten tätä voi suositella niillekin, jotka normaalisti suosivat lihaa. Jos sitä lihaa ihan välttämättä haluaa, niin ei tämä ruoka varmaan pilalle menisi, jos sekaan laittaisi vähän jauhelihaa.

Tortilla-avokadosalaatin herkullisuuden takaa tietenkin kastike, joka muistuttaa hiukan tsatsikia. Se on todettava, että nämä lisukesalaatit ovat Jamien vahvuuksia, ne ovat todella maukkaita. Esimerkiksi mieheni on niitä, jotka ovat koulussa kyllästyneet mauttomiin salaatteihin, ja minulla menikin aikanaan jonkun aikaa saada hänet tajuamaan, että salaatti voi oikeasti olla ihan tajuttoman maukasta, ja että raakojakin kasviksia voi maustaa. Nyt mies on tuon oppinut, ja tämäkin salaatti hävisi viimeistä romainesalaatinsuikaletta myöten. Kastiketta jäi vähän yli, mutta sen söi mielellään leivän päällä.

Tässä jälleen reseptit niin kuin ne itse tein, reseptit ovat kahdelle.

Chilikastike
1 punainen chili
1 punasipuli
1 tl paprikajauhetta
1 tl juustokuminaa
3 valkosipulinkynttä
kourallinen tuoretta korianteria
1 paprika
500 g erilaisia papuja (ja kikherneitä)
400 g paseerattua tomaattia

3 dl keittämätöntä riisiä

Keitä riisi pakkauksen ohjeen mukaan. Pilko sipuli ja paprika, hienonna chili, valkosipuli ja korianteri. Kuullota kasviksia, paprikajauhetta ja juustokuminaa öljyssä kasarissa hetki ja lisää sitten pavut ja tomaatti. Peitä kannella ja anna porista matalalla lämmöllä kunnes paprika ja sipuli ovat kypsiä.
Kun riisi on kypsää, sen voi sekoittaa kastikkeen joukkoon.

Tortilla-avokadosalaatti
Iso kourallinen tortillasipsejä
1 kypsä avokado
2 isoa ruokalusikallista turkkilaista jogurttia
1 lime
1 pieni romainesalaatti
puolikas kurkku
mieto punainen chili
kourallinen kirsikkatomaatteja

Laita puolikas avokado, jogurtti ja limen mehu tehosekoittimeen ja soseuta (tai tee sama sauvasekoittimella). Revi salaatti, koverra lopusta avokadosta lusikalla kiehkuroita, hienonna chili ja puolita kirsikkatomaatit. Leikkaa kurkusta ohuita siivuja juustohöylällä. Sekoita kasvikset ja sipsit kulhossa ja tiputtele päälle kastikenokareita.

Muita kokeilemiani reseptejä 15 minuutin ateriat -kirjasta
Grillattuja katkarapuja cajunmaustein, bataattia ja holy trinity -kasviksia
Kampasimpukat ja oranssi muusi
Kanaa cacciatore
Sinisimpukat marokkolaisittain
Kikherne-fetapaistos filotaikinassa ja kreikkalainen salaatti

Vegaanin mezet (punajuuritsatsiki ja falafelit)

Olin taas pitämässä ravintolaa ravintolapäivänä, ja tälläkin kertaa listalla oli mezejä. Pakersimme porukalla huimat 300 falafelia, joten niiden suhteen koen nyt itseni jonkinlaiseksi asiantuntijaksi. Omalle vastuulleni jäi muun muassa punajuuritsatsiki, jota tein kerralla viisi litraa. Siinä oli kyllä monitoimikoneesta iloa.
 
Ravintolamme kaikki ruoat olivat vegaanisia, mikä kyllä vähän huolestutti minua etukäteen, mutta osoittautui varsin helpoksi. Ilmeisesti moni laittaa falafeleihin kananmunaa, mutta se on ihan turhaa. Kikherneet ja jauhot kyllä pitävät pullat kasassa. Me laitoimme suurimpaan osaan perunajauhoja, jotta pullat olisivat myös gluteenittomia, mutta vehnäjauhotkin toimivat. Tsatsiki onnistui yllätyksekseni soijajogurtista aivan erinomaisesti. Punajuurten etikka ja sokeri ja valkosipulin maku peittivät soijajogurtin ominaismaun, josta en mitenkään erityisesti pidä ja vaikka tsatsiki oli tehdessä todella vetelään, se muuttui yön aikana jääkaapissa oikein sopivaksi myös koostumukseltaan.
 
Kikherneiden hienontamisessa pääsin käyttämään uutta lihamyllyäni, joka osoittautui siihen touhuun mitä parhaimmaksi. Monitoimikonekin toki hienontaa kikherneet kätevästi, mutta isoissa määrissä lihamylly on kätevä, kun sitä ei tarvitse välillä tyhjennellä. Jos tuollaiset koneet puuttuvat, perunasurvin ja sauvasekoitinkin auttavat.

Falafelit (n. 30 falafelpyörykkää)

400g kuivattuja kikherneitä
2 sipulia
puolikkaan valkosipulin kynnet
2 nippua lehtipersiljaa
1 nippu korianteria
3 tl juustokuminaa
(tuoretta) chiliä
suolaa
n. ½ dl jauhoja (vehnä- tai perunajauhot toimivat hyvin)
( ½ dl seesaminsiemeniä – ilmankin pärjää)
rypsiöljyä paistamiseen

Laita kikherneet likoamaan edellisenä iltana. Ne turpoavat kovasti, joten muista varata riittävän iso astia ja laittaa riittävästi vettä. Pinnalle syntyy vaahtoa, mutta siitä ei tarvitse huolehtia, kunhan kuorii sen pois ennen kuin valuttaa veden herneistä.
Jauha kikherneet karkeaksi tahnaksi. Lihamyllyssä riittää keskisuuri terä ja monitoimikoneen kanssa kannattaa olla tarkkana. Hienonna sipulit ja yrtit. Sekoita kaikki aineet.
Pyörittele taikinasta tiiviitä pyöryköitä. Jos taikina tuntuu liian vetiseltä, lisää siihen jauhoja. Jauhot auttavat taikinaa pysymään kasassa. Jos mahdollista, kannattaa tehdä pyörykät porukalla, niin että toinen pyörittelee pyöryköitä samalla kun toinen paistaa niitä. Näin raa’at falafelit eivät joudu seisomaan, ja ne pysyvät paremmin kasassa paistettaessa.
Uppoaista pyörykät öljyssä. Jos öljy on riittävän kuumaa ja falafelpyörykät pyöritelty tiiviiksi, niiden pitäisi pysyä hyvin kasassa.

Tällä reseptillä tsatsikista tulee vahvasti valkosipulista, mutta kuitenkin vähän makeaa. Minä laitoin miedosti etikkaisia punajuuria ja sekaan pari tuoretta, mutta molemmista saa hyviä.

Punajuuritsatsiki

1,2 kg punajuuria (tuoreita tai säilöttyjä)
400 g soijajogurttia tai turkkilaista jogurtti
6 kynttä valkosipulia
suolaa, pippuria
jos käytät tuoreita punajuuria, voit lisätä myös valkoviinietikkaa ja sokeria

Keitä tuoreet punajuuret tai huuhtele säilötyistä hieman etikkaa pois. Raasta sitten punajuuret ja valuta niitä siivilässä. On makuasia, kuinka paljon punajuuria valuttaa, mutta säilötyistä saa helposti desin verran nestettä irti. Hienonna valkosipuli. Sekoita punajuuret, jogurtti ja valkosipuli. Suolaa ja pippuria riittää puolikkaat teelusikalliset. Jos käytät tuoreita punajuuria, voit lisätä vielä pari ruokalusikallista valkoviinietikkaa ja ruokalusikallisen sokeria. Sekoita kunnolla ja laita tiiviiseen astiaan jääkaappiin tekeytymään, mieluiten seuraavaan päivään.

Lihaton Lähi-itä (falafel-pihvit)

Lihaton lokakuu tuntuu aiheuttavan monelle päänvaivaa. Minäkin innostuin tempauksesta sen verran, että punaisen lihan lisäksi olen kieltäytynyt tässä kuussa myös kanasta. Eipä se mikään iso uhraus ole, mutta on tietysti hiukan ohjaillut valintoja.

(Niin, voisin nyt kirjoittaa aika pitkästi siitä, kuinka kovasti ärsyynnyin lukiessani tänään toisesta iltapäivälehdestä ikään kuin uutisena, että kasvissyöjä voi syödä muutakin kuin rehuja. Huoh. Selvästi tämä suuren suosion saanut lihattomuus on nyt saanut kaikki kliseiset ajatukset kasvissyönnistä taas heräämään.)

Eilen lihaton ruoka valittiin Lähi-itä-osastosta, koska parvekkeelta löytyi vielä minttua ja lehtipersiljaa, jotka piti saada syödyksi ennen pahempia pakkasia. Lähi-idän ruoista löytyykin monenlaisia kasvisruokia, ja yksi kiva puoli on, että lähes kaikki sopii hyvin yhteen. Tänäänkin söin eilisen pitaleipä-aterian jämiä, ja hyvinhän ne toimivat ilman leipiäkin.

Falafelien kohdalla kokeilin tällä kertaa Jamie Oliverin inspiroimana helpompia falafel-pihvejä. Ne tosin hajosivat paistaessa, mutta sehän ei sinänsä makua haittaa.

Falafel-pihvit

1 prk kikherneitä
1 pienehkö sipuli
5 valkosipulinkynttä
1 dl korianteria ja lehtipersiljaa
1 tl juustokuminaa
½ rkl suolaa
1 rkl vehnäjauhoja

Aja kaikki aineet tasaiseksi monitoimikoneessa – laita koneeseen ensin sipulit ja yrtit ja pyöräytä niitä viitisen sekuntia ja lisää sitten herneet. Lisää lopuksi myös jauho. Muotoile massasta kuusi pihviä ja paista ne pannulla tai pellillä.

Tarjoa esimerkiksi tomaatin ja kurkun, fetan, hummuksen ja chilisalsan kanssa.

Lisää Lähi-idän herkkuja:

http://leivastasirkushuveihin.blogspot.fi/2013/02/matkakuume-ja-falafelinkaipuu.html
http://leivastasirkushuveihin.blogspot.fi/2012/05/itamaan-ihmeita-taytetty-munakoiso-ja.html
http://leivastasirkushuveihin.blogspot.fi/2010/11/turkkilaisia-makuja.html

Kaalia ja kaalia (kaalipiirakka ja hapankaali)

Glorian ruoka ja viini –lehdessä kirjoitettiin hapankaalista ja rieslingistä sen verran houkuttelevaan sävyyn, että pakkohan sitä oli päästä maistamaan. Siitäkin huolimatta, että en ollut ihan varma, tykkäänkö oikeasti hapankaalista. Teinkin reseptistä oman versioni, ja laitoin puolet tuoretta kaalia. Ja sitten sitten sitä kaalimössöä oli tietenkin aivan liikaa, joten lopusta piti tehdä kaalipiirakka. No, se ei varsinaisesti oli mikään ongelma, koska kaalipiirakka on ihan mahtavaa väli- tai iltapalaa, ja jos se kaali on valmiina, sen tekeminen on aivan naurettavan nopeaa.

Laitoin piirakkaan puolisen desiä soijarouhetta, mikä ei nyt varsinaisesti ole minkään taiteen sääntöjen mukaista, mutta eipä se sieltä kamalasti maistu ja tuleepahan proteiinia. Jos lisää soijaa, täytyy vain muistaa lisätä vähän vettäkin, koska rouhehan imee nestettä, eikä täytteestä saa tulla kuivaa. Hapankaaliin taas ei tietenkään kuuluisi siirappi, mutta minusta se maistui hyvältä. 

Ei-ihan-niin-hapan kaali oli minun makuuni, eikä se hapankaali siinä piirakassakaan pahaa ole. Ja se riesling oli kyllä hyvää myös. Ja muistuipa taas mieleen, kuinka hyvää rahkavoitaikina on, joten sitä täytyy kyllä tehdä taas uudestaankin.

Hapankaalin kanssa syödään tietysti makkaraa (vaikkei oma ruokavalioni ihan bratwurstiin taivukkaan). Ja sinappia.

Ei ihan kamalan hapan kaali

200g hapankaalia

400g kaalia

1 omena

1 pieni sipuli

¾ dl valkoviiniä

suolaa

pippuria

(2 rkl siirappia)

Raasta kaali, omena ja sipuli. Hauduta niitä pannulla tai kattilassa noin tunti, ensin kovemmalla virralla sekoitellen, sitten pienellä virralla, kannen alla. Lisää sitten hapankaali ja laita pannu hetkeksi kovemmalle virralle. Kaada viini joukkoon, lisää suola ja pippuri ja anna viinin vähän haihtua. Maista kaalia, ja jos haluat siitä vähemmän hapanta, lisää vähän siirappia. Anna sitten kaalin hautua vielä noin 20 minuuttia.

Kaalipiirakka

Rahkavoitaikina

1 prk (200g) maitorahkaa

150 g voita

5 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

Täyte

600g tuoretta kaalia

200 g hapankaalia - täytteen voi toki tehdä myös kokonaan tuoreesta

1 sipuli

4 rkl siirappia

meiramia

voiteluun kananmuna

Anna voin pehmentyä huoneenlämmössä tai sulata sitä pieni hetki mikrossa. Voin ei tarvitse olla ihan sulaa, mutta kunnolla pehmeää kuitenkin. Sekoita sitten voi ja maitorahka ensin keskenään ja lisää niihin sitten jauho ja leivinjauhe. Laita taikina sitten hetkeksi jääkaappiin (vaikka siksi aikaa, että rikot munan, laitat uunin lämpiämään ja laitat pellille leivinpaperin).

Jaa taikina kahteen osaan ja kauli kahdeksi suunnilleen samankokoiseksi levyksi, jota ovat noin 5 millimetrin paksuiset. Nosta toinen pellille ja levitä täyte sen päälle. Jätä reunoihin pari senttiä tyhjää ja voitele reunat kananmunalla. Laita sitten toinen levy täytteen päälle ja nipistä taikinalevyjen reunat yhteen. Voitele piiras kananmunalla ja pistele kanteen reikiä haarukalla.

Paista 200 asteessa noin 20 minuuttia.

Kissaakin kiinnosti.