maanantai 28. heinäkuuta 2014

Kesäsyömingit: kampasimpukat fenkolipedillä, kalaa sitruuna-voikastikkeella ja minipavlovat



Ennen näitä helteitä, kun vielä kerrostaloasunnossakin jaksoi kunnolla kokkailla, järjestimme kavereiden kesken pienet illanistujaiset. Tarjolle valikoitui ruokia sen perusteella, mitä piti saada pakastimesta tyhjennettyä, mitä löytyi parvekelaatikoista ja mitä juuri sillä hetkellä teki erityisesti mieli. Menu rakentui siis sillä perusteella, että minulla sattui olemaan kampasimpukoita ja raparperia, kaveri halusi ehdottomasti uusia perunoita ja parvekkeen yrtit olivat kasvaneet menestyksekkäästi.

Ilta oli oikein onnistunut, ja ruoat toimivat hyvin kokonaisuutena. Lisäksi koko ateria oli yllättävän helppo tehdä, se tuntui oikeasti syntyvän melkein käden käänteessä. Valmistelut hujahtivat juttelun ohessa rauhalliseen tahtiin reilussa tunnissa, vaikka taukojakin pidettiin ja simpukoiden ja kalojen paistaminen ruokailun ohessa sujui ongelmitta. Kokonaisuutta voi siis suositella, sillä tämä onnistuu vaikkei jaksaisi ihan koko päivää viettää keittiössä.

Kalan ohje löytyy täältä. Minipavlovat teimme tällä ohjeella, mutta paistoimme yhden sijaan neljä pientä kakkua. Raparperihillokkeen ohje löytyi täältä.

Kampasimpukat fenkolin ja kirsikkatomaattien kanssa – alkuruoka neljälle


8 kampasimpukkaa
fenkoli
pieni sipuli
1 dl valkoviiniä
½ kasvisliemikuutiota
rasia kirsikkatomaatteja
pippuria (+suolaa, jos tuntuu tarpeelliselta)
oliiviöljyä paistamiseen

Suikaloi fenkoli ja sipuli. Kuullota niitä pannulla viitisen minuuttia, kunnes ne pehmentyvät. Lisää kasvisliemikuutio ja valkoviini ja anna kypsyä viisi minuuttia matalalla lämmöllä. (Alkuruoan voi hyvin tehdä tähän vaiheeseen etukäteen ja antaa jäähtyä.) Lisää tomaatit ja kypsennä vielä viisi minuuttia.

Kuivaa simpukat talouspaperilla huolellisesti. Lämmitä pannu kuumaksi ja laita sille öljyä. Paista kampasimpukoita 2-3 molemmilta puolilta. Simpukoiden pinta saa ruskistua kunnolla. Ripottele simpukoille suolaa ja tarjoile ne kasvisten kanssa.

Alkuperäinen, hieman erilainen resepti täällä.



tiistai 22. heinäkuuta 2014

Syömässä Tallinnassa: Kohvik Sesoon



Käväisimme miehen kanssa päivämatkalla Tallinnassa ja ajattelin, että olisi nyt kerrankin kiva löytää sieltä kiva ruokapaikka. Kaikki tutut olivat puhuneet sellaisista – halvoista, kekseliäistä paikoista, joita pitäisi Suomeenkin saada – mutta itse on ollut koskaan osunut sellaisiin. No, Glorian ruoka ja viini –lehti suositteli sopivasti Kalamajan alueen ravintoloita, joten suuntasimme Kohvik Sesooniin. Se kannatti.

Ensin pari sanaa ravintolan löytämisestä. Kalamaja on kuulemma uusi trendialue, mutta ei sitä kyllä välttämättä mitenkään huomaa. Ei siis kannata huolestua, jos tuntuu että alue on sellaista, ettei sieltä millään löydy hyvää ruokapaikkaa. Ja itse ravintolakin on piilossa, sillä sinne kuljetaan talon sisäpihan kautta. Kadun varressa on kuitenkin kyltti, joten reippaasti vain parkkipaikalle kävelemään. Kohvik Sesoon on auki viikon jokaisena päivänä, joten ei kannata huolestua, vaikka vaikuttaisi hiljaiselta, sillä ravintolan huomaa vasta ihan viime metreillä.
 

Sesoonin lista antaa aika hyvän kuvan siitä, millaisesta ravintolasta on kyse. Ei mitään hienostelua, mutta kuitenkin huolella mietittyjä kokonaisuuksia ja modernia tyyliä. Kala-, lihja- ja kasvisvaihtoehtoja on jokaista kerrallaan kolme ja lisäksi listalta löytyy myös voileipiä, naposteltavaa ja salaatteja, joten valinnanvaraa on ihan mukavasti.
 

Otimme yhteiseksi alkupalaksi aivan ihania marinoituja katkarapuja seesaminsiemenillä ja chili-valkosipulikastikkeella, kurkkua ja riisileipää. Alkupala oli iso, joten jaetusta annoksesta riitti hyvin kahdelle, mutta lautanen tuli kyllä melkein nuoltua, sen verran hyvältä maistui. Pääruoaksi söin ruijanpallasta ja peruna-hernemuussia valkoviinikastikkeella, seuralainen valitsi lampaan jauhelialla täytetyt paprikat. Omassa annoksessani muussi oli erinomaista, ja kalakin hyvää, mutta kastike ei mienkään ihmeellistä. Mies taas tykkäsi erityisesti punaviinikastikkeestaan, mutta kehui kyllä annosta muutenkin. Jälkiruokina söimme cremé bruleeta raparperikastikkeella sekä miniblinejä jäätelöllä ja mansikoilla. Ei valittamista.
 

Jos Tallinnan vanhan kaupungin hinnat ovat jo kiivenneet lähes Suomen tasolle, Sesoonissa voi tuntea itsensä hetken aikaa varakkaaksi. Meidän ateriamme maksoi 35 euroa, mikä sisälsi jaetun alkuruoan, pääruoat, jälkiruoat, puolen litran viinikarahvin ja yhden kahvin. Vatsa tuli niin täyteen, etten jaksanut päivän aikana mennä enää edes leivokselle.
 

Sesoon toi minulle ilahduttavalla tavalla mieleen Barcelonan. Sinne en tänä kesänä ehdi, mutta onneksi Tallinnasta löytyi ravintola, jossa sai syödä hyvää ruokaa ja juoda viiniä auringossa maksamatta itseään kipeäksi.

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Kesäjuomana piña colada


Jostain muistin syövereistä miehen mieleen tuli New Yorkin matkamme vuodelta 2009 ja siellä karibialaisessa pikaruokapaikassa juodut piña coladat. Ja sitten mieleen tuli, että hänhän joi Meksikossakin jonkinlaisen piña coladan, ja sehän oli hyvää. Mitä siinä on? Voidaanko tehdä itse? No voitiin toki.

Piña coladaan, kuten kaikkiin klassikkodrinkkeihin, löytyy monenlaisia reseptejä, ja aika moni väittää tekevänsä sen kaikista aidoimman. Me tyydyimme aloittamaan wikipedian kertomilla mittasuhteilla, mutta viilasimme niitä sitten maisteltuamme juomaa hiukan.

Piña colada – resepti Wikipedian mukaan
1 osa rommia (resepteissä yleensä vaaleaa, mutta tummakin käy)
1 osa kookosmaitoa
3 osaa ananasmehua
Jäitä

Murskaa jäitä halutessasi, sekoita hyvin. Kookosmaito ei ole yleensä ihan tasaista, joten jos haluaa, että juomaan ei jää ollenkaan rasvaisempia maitohippuja, kannattaa sekoittaa se sauvasekoittimella tai blenderillä. Tarjotaan yleensä korkeasta lasista ja juodaan pillillä. Voi koristella säilykekirsikoilla ja ananassiivulla.

Me laitoimme heti alkuun kookosmaitoa hiukan ohjeen määrää enemmän ja lisäilimme sitä vielä enemmän maisteltuamme juomia.

Kuulemma piña colada on nyt jonkinlainen muotidrinksu. No, ollaanpa nyt sitten oltu muodin aallonharjalla. Mutta täytyy sanoa, että ei tuo juoma nyt ihan minun makuuni ole, on sen verran makeaa, enkä oikein tykkää ananasmehusta. Mutta mies kyllä lipittelee sitä oikein mielellään, joten on tuo ihan hyvä kokeilu ollut.