Lihattoman lokakuun kunniaksi halusin tehdä äidilleni herkullisen kasvisaterian (tai no, lienee rehellisempää sanoa, että äitini kanssa, sillä äiti kyllä teki vähintään puolet ruoasta). Päädyimme tekemään jossain määrin Lähi-itään päin viittaavan aterian, joka koostui munakoisopaistoksesta, punajuuritsatsikista, viinirypäle-vuohenjuustosalaatista ja foccacia-leivästä. Ateriasta tuli aika hyvä ja kaikki sopi yhteen.
Tämä munakoisopaistos vaati jonkun verran aikaa, mutta jos vain paistaa riittävän pitkään, tätä ruokaa on vaikea mokata. Munakoiso maistuu aivan kamalalta raakana, joten jos on epävarma kypsyydestä, kannattaa maistaa munakoison palasta ennen tarjoilua. Jos haluaa nopeuttaa ruoan valmistumista, munakoisoa ja sipulia voi toki paistaa hetken pannulla ensin – mutta silloin ruoka on toki hiukan työläämpi.
Munakoisopaistos
Munakoiso
2 sipulia
3 tomaattia
4 valkosipulinkynttä
tölkki kikherneitä
oreganoa, suolaa ja pippuria
oliiviöljyä
Leikkaa munakoisot ja tomaatit puolen sentin paksuisiksi siivuiksi ja sipuli ohuiksi renkaiksi tai suikaleiksi. Silppua valkosipuli ja valuta kikherneet. Lado kasvikset vuokaan limittäin, kaada kikherneet joukkoon ja laita valkosipulia väleihin ja päälle. Ripottele reilusti mausteita kasvisten päälle. Kaada päälle vielä reilusti oliiviöljyä. Paista 225 asteessa noin tunti. Jos paistoksen pinta alkaa tummua, sitä voi sekoittaa tai sen voi peittää foliolla.
Pääsin onnekseni taas pari viikkoa sitten syömään ihanaan ravintola Pastisiin. Listan ulkopuolisena alkuruokana oli tarjolla lampaankääpää ja viinirypäleitä ja sitähän oli pakko kokeilla. Annos oli yksinkertaisuudessaan erinomainen, sienen ja viinirypäleiden maut toimivat hienosti yhdessä.
Kun seuraavana viikonloppuna suppilovahveroita metsästäessäni törmäsin metsässä lampaankääpiä, oli ne pakko poimia mukaan. Sieniä ei ollut paljon, mutta kyllä niistä kahdelle alkuruoka syntyi. En tiedä tarkalleen, miten sienet Pastisin keittiössä valmistettiin, mutta oma versioni maistui melkein samalta – eli aikasen hyvältä. Visuaalisesti se ei kylläkään ole mitenkään näyttävä.
Jos syö sienet alkuruokana tai lisukkeena, suunnilleen desi kypsiä sienenpaloja riittää hyvin ruokailijaa kohden. Samalla reseptillä voisi varmaankin tehdä myös kanttarelleja.
Lampaankääpää ja viinirypäleitä
4 dl lampaankäävän palasia
kourallinen viinirypäleitä puolikkaiksi leikattuina
3 rkl balsamiviinietikkaa
suolaa ja pippuria
voita paistamiseen
Paista sienipalat voissa kypsiksi. Lisää pannulle viinirypäleet ja mausteet ja sekoittele sen aikaa, että viinirypäleet lämpenevät. Lisää vielä viinietikka ja ota pannu pois liedeltä. Sekoita etikka sienten ja viinirypäleiden joukkoon. Tarjoile lämpimänä.
No nyt on aika täydellistä leipää!
Olen aiemminkin tehnyt foccacia, ja ihan hyvää se on ollut. Reilu viikko sitten päätin kuitenkin kokeilla, jos vielä vähän parempi onnistuisi. Vähän googlailua, tuoretta rosmariinia parvekkeelta ja reilusti oliiviöljyä, ja onnistuihan se. Tästä leivästä sekosi jopa kissamme, mutta se taisi johtua lähinnä öljyllä lotraamisesta.
Nyt olen kokeillut leipää jo toisenkin kerran, ja resepti tuntuu toimivan vaikkei olisi ihan niin hirveän tarkkana mittasuhteista (eli sopii minulle). Öljyn suhteen kannattaa kuitenkin olla vähän enemmän tarkkana, sillä öljyhän tässä leivässä maistuu. Kannattaa siis käyttää hyvää oliiviöljyä ainakin leivän päällä. Taikinaan laitoin itse ekalla kerralla vähän rypsiöljyä, koska oliiviöljyni oli aika lopussa, eikä se mitään pilannut.
Foccacia on helppo ja nopea leipä. Sitä ei tarvitse vaivata pitkään ja se paistuukin nopeasti. Kohotella tietysti pitää, mutta ei mitenkään loputtoman pitkään. Viikko sitten leipä syntyikin ihan kätevästi brunssille.
Resepti on Liemessä-blogista, muutin tällä kertaa vain sen verran, että käytin kuivahiivaa. Koska verenpaineeni on ollut koholla, käytin suolaa aika niukasti sekä taikinaan että leivän päälle. Leivän päällä suola kyllä maistuu tajuttoman hyvältä, mutta menee tämä ilmankin. Kompensoidakseni suolan puutetta laitoin vähän reilummin valkosipulia. Jätin myös vaivaamisen vähemmälle ja sekoitin yleiskoneella vain sen verran, että ainekset menivät kunnolla sekaisin.
Tämä leipä ei kaipaa päälleen yhtään mitään, ja se sopii siksi meidän kotitalouteemme hyvin, sillä meillä ei mitenkään jatkuvasti ole juustoja tai makkaroita kotona. Jos foccaciasta haluaa ruokaisampaa, päälle voi toki tunkea melkein mitä vain – esimerkiksi oliivit ja aurinkokuivatut tomaatit ovat niitä klassisia päällysteitä, mutta hyvin tähän voisi laittaa vaikka kirsikkatomaatteja tai salamia. Italian reissuilla olen joskus syönyt myös ihan älyttömän hyvää foccaciaa, jonka päällä oli ohuita perunasiivuja.
Foccacia
3 ½ dl lämmintä vettä
1 ps kuivahiivaa
7 dl jauhoja
1 tl suolaa
1 rkl hunajaa
½ dl oliiviöljyä
päälle:
3 valkosipulinkynttä
½ dl öljyä + hiukan voiteluun paiston jälkeen + leivinpaperiin
rosmariinia
sormisuolaa
Laita aineet yleiskoneen kulhoon tai tavalliseen taikinakulhoon ja sekoita joko käellä tai koneella niin, että aineet sekoittuvat kunnolla. Jos et käytä konetta, vaivaa taikinaa vielä pari minuuttia. Anna kohota puolisen tuntia liinan alla.
Vuoraa uunipelti leivinpaperilla ja öljyä paperi kevyesti (tähän voi käyttää rypsiöljyäkin). Kaada taikina paperille ja levittele se käsin koko pellin kokoiseksi. Peitä liinalla ja anna kohota vielä puoli tuntia.
Purista valkosipulinkynnet öljyyn. Painele sormilla kohonneeseen leipään koloja ja levitä öljy ja valkosipuli leivän päälle. Ripottele päälle rosmariinia ja sormisuolaa.
Paista 250 asteessa noin 15 minuuttia. Voitele kuuman leivän pinta vielä öljyllä.
