Joskus sitä tuntee itsensä tyhmäksi. Kuten silloin kun googlailee omenapiirakkareseptiä, miettii että joku sellainen amerikkalaistyylinen (makea, runsas) voisi olla juuri nyt maistua, kiroaa epämääräisiä nettireseptejä eikä jaksa keskittyä niin paljon että löytäisi juuri sen oikean – ja tajuaa omistavansa aikasen monta keittokirjaa, joissa kyllä on moniakin omenapiirakkaohjeita. Ja että sitä amerikkalaistyylistä voisi etsiä vaikkapa Amerikan herkut –kirjasta.
Niinpä niin, himoan aina uusia keittokirjoja, vaikka en ole kokeillut jo hyllystä löytyvien resepteistä varmasti edes neljäsosaa, ja Vermont Apple Pie –niminen herkkukin oli jäänyt testaamatta. Sen vieressä ei ole kuvaa (ja kuvat ovat minulle aika tärkeitä kokkailussa), joten en ollut edes lukenut reseptiä, vaikka kirjaa on muuten tullut selailtua aika tarkasti. Resepti houkutteli: ohut pohja oli juuri sitä mitä halusinkin, ja omenien päälle ripoteltavat piparimurut ja siirappi kuulostivat mahtavilta. Pakko kokeilla, kun keittiössä odotti kassillinen anopin omenapuun erinomaisia tuotoksia.
 |
| Piiras oli jo raakana aika herkullisen näköinen. |
Jill ja Joyce Parkerin Amerikan herkut –kirjassa olisi ollut ohje amerikkalaiseen piirastaikinaan, mutta tein pohjaksi kuitenkin tavallisen murotaikinan. Sitä jäi annoksesta vähän yli, mutta sehän ei haittaa, kun lopusta voi tehdä keksejä. Vaahterasiirappiakaan minulta ei löytynyt, joten ajattelin korvata sen tavallisella siirapilla. Kun siirapin lisäämisen hetki koitti, totesin siirappini jähmettyneen sen verran pahasti, että sitä ei enää oikein saanut irtoamaan purkista. Hätäratkaisuna ripottelin piirakan pinnalle ehkä kolmisen ruokalusikallista fariinisokeria. Hyvää tuli, mutta jäi vähän mietityttämään, mistä jäin paitsi. Ensi kerralla sitten siirappia.
Tämä on taas näitä leivoksia, jotka tulee helposti hotkaistua hetkessä. Piiraan olisi hyvin voinut tehdä aika korkeareunaisessa vuoassa ja laittaa täytettä enemmän – käytin itse vain kuusi pienehköä omenaa, vaikka alkuperäisohjeessa omenia oli ”8-10”. Luulen, että syvemmässä vuoassa, enemmillä omenilla ja sen siirapin kanssa piiraasta olisi tullut mehevämpi ja makeampi, eli riittoisampi.
Piparimuruseos on muuten aivan mahtavaa. Sitä voisi hyvin käyttää jonkinlaiseen omenapaistokseen (eli sellaista taitaa olla luvassa huomenna, kun eilisiltana valmistunut piirakka on jo syöty). Korvasin muuten osan pähkinärouheesta mantelilla, ja luulenpa että manteli toimisi ihan yksinäänkin. Ainakin minun pähkinäallergikko kaverini voivat syödä mantelia, ja siksi on kiva kun sitä voi käyttää.
Vermontin omenapiiras
Murotaikina:
150 g voita
4 dl vehnäjauhoja
½ dl sokeria
1 kananmuna
Nypi jauhot ja sokeri voin joukkoon. Lisää muna ja sekoita tasaiseksi. Älä vaivaa liikaa. Laita taikina hetkeksi jääkaappiin jähmettymään. Painele hieman jähmettynyt taikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.
Täyte:
Omenoita (vuoan, omenoiden koon ja oman maun mukaan 6-10)
1 dl sokeria
1 ½ dl piparkakkuja murusina
1 rkl vehnäjauhoja
½-1 tl kanelia
1 dl rouhittuja (saksan)pähkinöitä tai mantelirouhetta
50 g sulatettua voita
¾ dl (vaahtera)siirappia tai fariinisokeria
Kuori omenat ja pilko ne lohkoiksi tai kuutioiksi. Sekoita sokeri, piparinmuruset, jauho, kaneli, pähkinät ja voi muruseokseksi. Levitä puolet omenoista piirakkapohjan päälle. Ripottele päälle puolet muruseoksesta. Asettele loputkin omenat vuokaan ja ripottele loput muruseoksesta niiden päälle.
Paista 175 asteessa noin 50 minuuttia. Kuumenna siirappi lähes kiehuvaksi ja kaada se omenien päälle (tai ripottele fariinisokeria). Paista piirakkaa vielä 10-15 minuuttia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti