Ruokaintoilijan omatunto

Mielestäni jokaisen, joka sanoo rakastavansa ruokaa tai välittävänsä siitä mitä suuhunsa pistää, pitäisi katsoa tämä tai joku vastaava dokumentti. Ajattelin itse jättää eilisen Ruoka-yhtymä-dokkarin väliin - ajattelin että se on sitä samaa masentavaa kamaa - mutta olen tyytyväinen, että se tuli katsottua. Kun itse ainakin yritän syödä suht fiksusti, ja ajattelen tietäväni jotain ruoanlaitosta ja ruoasta, haluan tietää myös, mitä ruokani oikeastaan sisältää ja miten se on kasvatettu.


Jenkkien ruokateollisuudesta ei tietenkään suoraan voi vetää yhtäläisyysmerkkejä suomalaiseen ruoantuotantoon, eikä pelkkiä hampurilaisia mättävästä perheestä omaan elämään, mutta kyllä tämä aihe ainakin pientä pohdintaa ansaitsee.  

Ruoka-yhtymä kertoo muutaman aika pysäyttävän faktan jenkkien ruokateollisuudesta, joka todellakin on teollisuutta, alusta loppuun. Esimerkiksi sen, että lähes kaikki Yhdysvalloissa syötävä naudanliha teurastetaan 13 teurastomossa. Siitä voi pikaisesti laskea, että samalla suhteella voitaisiin koko Pohjoismaat kuitata yhdellä teurastamolla (jos nyt lasketaan asukasmääriä, eikä sitä, kuinka paljon naudanlihaa kulutetaan). Toinen kiinnostava fakta oli se, että 30% Yhdysvaltain maapinta-alasta käytetään maissin viljelyyn - ja maissia tuotetaan yli oman tarpeen, ja myydään tuotantokustannuksia halvemmalla hinnalla.

Aika ahdistavia olivat tietenkin kuvat kanaloista, nautatiloilta ja sikojen teurastamosta. Erityisesti teurastamokuvat saivat onnelliseksi siitä, etten syö sianlihaa. Broileriakaan ei nyt tee mieli. Samalla kuvat hukkaan heitetyistä, muiden jaloissa kuolleeksi tallaantuneista eläimistä ja pilaantuneesta lihasta saivat taas kerran pohtimaan, mitä järkeä on tukea ylituotantoa ja sitä että aika suuri osa eläimistä kasvatetaan aivan turhaan.

Olen itse lopettanut punaisen lihan syönnin kymmenisen vuotta sitten. Tärkeimpiä syitä olivat se, etten kauheasti pitänyt monista liharuoista, ja se, että luin kuinka kuluttavaa erityisesti naudan kasvatus lihaksi on. En siis ole mikään eläintensuojelijakasvissyöjä. Uskon silti, että eläimet ansaitsevat siedettävää kohtelua - ja että hyvin kohdeltu eläin on myös parempaa ruokaa. En ainakaan itse halua syödä esimerkiksi antibiootteja täyteen pumpatun eläimen lihaa, en etenkään päivittäin. Alan siis entistä aktiivisemmin etsiä luomukanaa.

Kuten Ruoka-yhtymä-dokumentissakin todetaan, suuryhtiöillä on aivan älyttömästi valtaa, ja niitä vastaan taistelu tuntuu usein turhalta. Ei se silti ihan samantekevää ole, mitä itse syö. Ainakin se vaikuttaa omaan terveyteen, mutta on kuluttajilla enemmänkin merkitystä. Jos kuluttajat kysyvät jatkuvasti vaikkapa luomulihaa, ja sitä nähdessään ostavat heti laarit tyhjiksi (vaikka hintaa olisikin pari euroa enemmän), kyllä sitä lihaa sitten joka alkaa tuottaakin.   

Ainakin pariin asiaan Ruoka-yhtymä sai uskomaan: valtion on pakko saada säädellä tuottajia jollain tapaa ja kuluttajan täytyy vaatia laadukasta ja laadukkaasti tuotettua ruokaa.

Lisää tietoa Ruoka-yhtymä dokumentista dokumentin omilla sivuilla.