Lontoo, osa 2: ruokaa!

Poikaystävä nautti Spitafields Marketin lounasravintolassa peribrittiläisen aterian.

Brittiläistä keittiötä ei varsinaisesti hehkuteta maailman mainioimpana, mutta Lontoon herkkutarjonta kyllä teki vaikutuksen tammikuun alun reissullamme. Olen lähivuosina matkaillut lähinnä Espanjassa, Ranskassa ja Italiassa, ja matkaherkutteluni ovatkin olleet suurelta osin viinien lipittelyä, oliivien (ja muiden vastaavien) napostelua, patonkeja, juustoja ja muuta vastaavaa. Niitä ei Lontoossa tullut nautiskeltua, mutta eteeni eksyi muun muassa erinomaista siideriä, maittava hampurilainen ja aivan ihania bageleita.

Tässä muutamia suosikkipaikkojani:

Brick Lane Beigel Bake

Lontoon vanhimmaksi itseään mainostava leipomo mainitaan monissa matkaoppaissa, eikä suotta. Ympäri vuorokauden auki olevasta leipomosta saa rinkeleiden lisäksi leipää ja makeita leivonnaisia sekä kahvia. Hinnat eivät päätä huimaa, palvelu on nopeaa – turistin näkökulmasta jopa liian kiireistä, ainakin ensimmäisellä vierailulla kun kaikista tarjolla olevista herkuista on vaikea valita.

Mutta ne bagelit, ne ovat erinomaisia. Itse rinkelit ovat herkullisia, ja täytteetkin kunnon kamaa. Testasimme tuorejuustoa, kylmäsavulohta ja salamia, ja kaikki toimivat. Leivoksetkin maistuivat, vaikka vähän jäi harmittamaan, etten tajunnut maistaa munkkeja. Täytetty bagel maksaa noin punnan ja toimii hyvin välipalana. Kylmällä säällä tuorejuustobageliakin uskalsi kanniskella hetken mukanaan, ja kävimmekin parina aamuna hakemassa bagelit evääksi pitkän päivän varalle.

Haché

Muun muassa Camden Townissa toimiva Haché julistaa tekevänsä Lontoon parhaat burgerit. Siihen en ota kantaa, mutta kyllä Haché hampurilaisensa osaa valmistaa. Erityisen ilahduttavaa oli se, että listalta löytyi houkuttelevia vaihtoehtoja myös kasvissyöjille ja punaista lihaa vältteleville (listaa voi vilkuilla täällä). 

Söin itse Fajita-hampurilaisen, joka oli yksi parhaista koskaan syömistäni hampurilaisista. Suorastaan nerokkaalta tuntui idea laittaa hampurilaisen väliin grillattua paprikaa ikään kuin pihviksi. Pohdin vain, miksen ole koskaan ennen törmännyt siihen hampurilaisessa, sillä paprika toimi aivan erinomaisesti, se toi mehevyyttä ja makua. Pisteet myös oikein kunnolla paahdetusta, ihanan makeasta sipulista. Yleensä ainakin suomalaisten ravintoloiden hampurilaiset alkavat jossain vaiheessa tökkiä – niissä on usein aivan liian montaa ainesosaa, kastikkeet ovat tylsiä ja usein ne peittävät kaikki muut maut tai jotain muuta vastaavaa – mutta Hachén burgeri maistui herkulliselta viimeiseen palaan asti. Poikaystäväkin kehui kovasti omaa muun muassa pekonia sisältänyttä hampurilaistaan.

Hachén purilaiset eivät ole mitään halpisruokaa, mutta täysin hintansa väärti. Purilaisen hintaan ei sisälly lisukkeita, mutta annokset ovat aika täyttäviä. Ainakin meille riitti lisukkeeksi yksi annos ranskalaisia. Hampurilaisten ja ranskalaisten lisäksi ravintolassa olisi toki saatavilla paitsi muita lisukkeita, myös muun muassa salaatteja ja pirtelöitä.

Pret a manger

Lontoossa joka nurkassa tuntui olevan Pret a manger –kahvila. Huomasimme myös hotellimme miniaamiaisen olevan sieltä peräisin. No, pitihän kahvilaa kokeilla ja sille tielle sitten jäimmekin, sillä kahvilan leivoshyllystä löytyi poikaystävän ykkösherkku, mantelicroissant. Pretin tuoreet croissantit pääsevät ehdottomasti kakkossijalle, heti Ranskan croissanttien jälkeen (jotka nyt ehkä kuitenkin ovat voittamattomia). Herkullisia olivat myös Pretin suolaiset herkut, joita nautimme paluumatkalla lentokoneessa (joo, kentältäkin löytyi kahvila). 

Kahvilaketju julistaa tarjoilemansa ruoan tuoreutta, sitä että mahdollisimman suuri osa aineksista on lähiruokaa ja että kaikki syötävä valmistetaan kussakin kahvilassa paikan päällä eikä edellisen päivän leivonnaisia tarjota, vaan myymättä jääneet lahjoitetaan päivän päätteeksi kodittomille. Tiedä sitten, miten paljon mainoslauseissa on vedätystä, mutta ainakin saimme croissantteja suoraan uunista, ja kasviksilla täytetyn wrapin kasviksetkin olivat vielä sen verran hyvässä kunnossa, että wrap taisi olla aika tuore.

Suositella voisi myös Spitafields Marketin ruokapaikkoja. Tarjolla on ruokaa eri puolilta maailmaa, kaikissa hintaluokissa. Jos rahansa tuhlaa hallin lukuisissa vaate- ja korukojuissa, voi lounaan nauttia vaikka lähiseudun työntekijöitä palvelevissa lounaspaikoissa, joissa syö ihan kelpo ruokaa suht edullisesti.