Pari palaa Pariisia lisää

"Kotikatu" Pariisissa. Ylhäällä häämöttää Moulin de la Gallette.

Jäin vielä miettimään Pariisin reissun kohokohtia ja kyllähän niitä mieleen tuli, kun kuvia katseli. Myös tämänpäiväinen reissu ruokakauppaan muistutti, että jotkut asiat nyt vaan ovat paremmin Ranskanmaalla. Ainakin siiderivalikoima. Tässä nyt siis vielä muutama muisto ja suositus (niitä kuulemma mielellään luetaan).

Ensin siitä siideristä. Tykkään kovasti siideristä, en suomalaisista versioista, vaan esimerkiksi monista suomalaisista kaupoistakin löytyvistä ranskalaisista ja englantilaisista omenasiidereistä. Ranskalaiset valikoimat olivat kuitenkin jotain aivan toista kuin meidän kauppojemme ja siiderit aika kaukana suomalaisista light perry -juomista. Yhtenä päivänä päätimme, että lounaaksi riittää täytetyt letut ja siideri, oli nimittäin sen verran kuuma, ettei oikein tehnyt mieli mitään suurta ateriaa. Siispä matkaoppaan suosittamaan creperieen. Creperiet ovat siis ravintoloita tai kojuja, jotka tarjoilevat (vain) täytettyjä lettuja eli crepejä. Crepen oheen kuuluu juotavaksi siideri. Oppaassa suositeltu ravintola (Breizh cafe Maraisissa) oli tupaten täynnä, ja siellä pyyntöömme pelkistä makeista letuista ja juomasta lounasaikaan suhtauduttiin aluksi kummeksuen. Lopulta homma kuitenkin sujui hyvin ja sekä letut että siideri olivat erinomaisia. Suosittelen erittäin lämpimästi! Suolaisista letuista saa helposti tukevammankin aterian ja creperieitä löytyy kyllä joka puolelta, eikä varmaankaan olisi ollut tarpeellista jonottaa turistirysään – vaikka sen tarjottavat kyllä olivat erinomaisia.

Toinen pakollinen herkku oli tietenkin jäätelö. Kun joka oppaassa mainostettiin Berthillonin jäätelöä, menimme sitten etsimään ”sitä oikeaa kioskia” Ile St-Louis –saarelle. Firman kioskeja löytyi ties kuinka monta, jokaisen edessä valtava jono. No mehän jonotimme. Viiden euron jätskiin sai kolme pikkuruista palloa – valintamme olivat hedelmäsekoitus, tumma suklaa ja (yllätys, yllätys) raparperi. Herkullista, mutta huijattu olo jäi. Myöhemmin näimme monta Berthillonin kioskia pitkin kaupunkia, eikä yhdenkään edessä ollut jonoa. Jos siis haluaa välttämättä juuri tätä kaupungin parhaaksi mainostettua jätskiä – oli se hyvää, sitä en kiellä – ei kannata mennä Ile St-Louisin kioskeille, ellei aivan hirvittävästi rakasta jonottamista.

Tunnelmalliseksi istuskelupaikaksi Montmartressa joko syömingin tai juomingin parissa voin suosittaa Moulin de la Galetten juuressa sijaitsevia ravintoloita, tai ainakin niiden terasseja. Terasseilta avautuu hienot näkymät alas rue Tholozea ja kattojen yli kaupungille. Satuimme olemaan paikalla lämpimän päivän iltana, jolloin kaupungin yllä salamoi, mutta Montmartressa sai vielä nauttia lämmöstä.