Koetan (epätoivoisesti) tyhjentää pakastintani. Siksi viikonlopun leipomisvimmaa oli hoidettava leivonnaisilla, johon saattoi tunkea jotain pakkasesta löytyvää ainesta. Jotain marjaisaa siis mieluiten. Tavallinen mustikkapiirakka ei oikein houkutellut, joten päädyin Leila Lindholmin Pala kakkua – ja paljon muuta –kirjan mustikka-murumuffineihin.
Olisin taas voinut noudattaa ohjetta hieman tarkemmin. En mitannut marjojen määrää, joten taisin laittaa niitä hieman enemmän kuin ohjeessa neuvottiin, ja muffinini olivat hieman veteliä ja sottasivatkin aika kovasti (pakastetut mustikat ovat tietysti vetisempiä kuin tuoreet). Mutta olivat ne kyllä hyviäkin. Muruseos toi mukavasti lisää rapeutta ja makeutta.
Mustikka-murumuffinit
100 g voita
2 dl maitoa
2 kananmunaa
1 ½ dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
Täyte:
5 dl mustikoita
Muruseos:
74 g voita
2 dl kaurahiutaleita
1 dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
Sulata voi ja lisää siihen maito. Vaahdota kananmunat ja sokerit vaaleaksi vaahdoksi. Sekoita vaahtoon haalea neste. Kääntele jauhot ja leivinjauhe taikinaan.
Sekoita muruseoksen ainekset.
Täytä muffinssivuoat vuorotellen taikinalla ja mustikoilla. Ripottele päälle muruseos. Paista isoja muffineja 175 asteessa noin 25 minuuttia ja pieniä 200 asteessa noin 15 minuuttia. Jos mustikat ovat jäisiä, paistoaika voi olla pitempikin.
Kun muffinit oli syöty (ja siinä ei kauaa kestänyt) teki edelleen mieli jotain leivonnaista. Muistelin kaiholla muffineita. Eilisen työpäivän jäljiltä olin kuitenkin sen verran väsynyt, etten jaksanut mitään suureellista, ja niinpä tein muffinit ilman muffineita, eli mustikka-murupaistoksen. Kyllä sekin aina toimii, ainakin jätskin kanssa. Paistoksen voi toteuttaa vaikka muffinien täytteen ja muruseoksen yhdistämällä: mustikat vuokaan (ja sekaan voi laittaa pari ruokalusikallista vehnäjauhoja) ja muruseos päälle. 200-asteiseen uuniin kunnes muruseos on hieman ruskistunut pinnalta, ja pikaherkku on valmis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti