maanantai 21. maaliskuuta 2011

New Yorkin mustikkajuustokakku

Päätin taas valita leivonnaisen tyylillä ”jotain uutta mitä poikaystävä kirjoista valitsee”. Valinta osui Leila Lindholmin ”Pala kakkua – ja paljon muuta”-kirjan juustokakkuun. Sanat New York ja mustikka, olisihan se pitänyt kai arvata. Hämmennyin kun huomasin, että reseptiin tulee vielä valkosuklaatakin – on yhdessä kakussa aika kunnioitettava määrä herkkuja.

No, hyväähän siitä tietenkin tuli. En malttanut odottaa kakun jäähtymistä, ja siksi kuvan kakkupala ei ole aivan niin tyylikäs kuin mitä kunnolla jäähtyneestä kakusta saa. Jäähtyneenä kakku on myös parhaimmillaan, joten odottaminen on suositeltavaa. Täällä päässä nyt kuitenkin on kärsivällisyys vasta harjoitteluvaiheessa. Onneksi tätä kakkua on aika mahdoton syödä kerralla, ainakaan kahdestaan, eli pääsen nyt herkuttelemaan kakusta kun se on parhaimmillaan. Voisinkin suositella tätä silloin, jos on kavereita tulossa käymään. Jää sitten varmasti vielä jotain itsellekin.



New Yorkin mustikkajuustokakku 
Pohja:
300 g digestivekeksejä
150 g voita

Juustoseos:
600 g Philadelphia-tuorejuustoa
250 g maitorahkaa
1 dl sokeria
1 dl maissitärkkelystä
2 tl vaniljasokeria
3 kananmunaa
1 dl kuohukermaa
200 g valkosuklaata
1 ½ dl mustikoita

Sulata voi. Murskaa keksit hienoksi ja sekoita niihin voi. Painele irtopohjaisen kakkuvuoan (halkaisija 24 cm) pohjalle (ja reunoillekin voi vähän laittaa). Esikypsennä pohjaa 175 asteessa 10 minuuttia ja anna jäähtyä.
Sekoita tuorejuusto ja maitorahka. Lisää sokerit ja maissitärkkelys, sekoita tasaiseksi. Lisää kananmunat yksi kerrallaan ja lopuksi kerma. Paloittele ja sulata suklaa vesihauteessa tai varovasti mikrossa. Anna hieman jäähtyä ja sekoita juustoseokseen. Kaada juustoseos keksipohjan päälle vuokaan ja ripottele mustikat pinnalle. Paista kakkua 175 asteessa 45 minuuttia. Katkaise sitten uunista virta ja jätä kakku uuniin jälkilämpöön vielä noin 30 minuutiksi. Kakun pitäisi hieman ruskistua ja jähmettyä reunoista. Jos se ruskistuu liikaa, pinnan voi peittää foliolla.


1 kommentti:

Emma kirjoitti...

Huh huh. Onpa ihana!