Vietin taas suuren osan kuukaudesta Irvingin maailmassa – viihtyen hyvin, kuten tavallista. Hyvän kirjan merkki on se, ettei juuri harmita, vaikka lentokone joutuisi odottelemaan kentällä pari tuntia ennen lähtöä, sillä eihän se aika tunnu juuri miltään lukiessa. Näin siis Lontoon matkalla, jolla lentoja lukuun ottamatta ei juuri lukemiseen jäänytkään aikaa.
Michael Cunningham: Koti maailman laidalla
Cunninghamin romaani tarttui mukaan jo lokakuussa Helsingin kirjamessujen antikvariaattikojusta. Ehdin tarttumaan siihen vasta nyt, mutta se oli oikeastaan onni, sillä Cunningham oli juuri sopivaa luettavaa Orwellin masentavuuden jälkeen.
Kuten jo syksyllä kirjoitin, tykkään Cunninghamista kovasti. Koti maailman laidalla oli kuitenkin kovin erilainen kuin aiemmin lukemani Cunninghamit. Se oli jotenkin enemmän perinteinen tarinaromaani, vähemmän runollista tunnelmointia. Ei se mitään, sillä tarina oli hyvä.
Romaani kuvaa Bobbyä ja Jonathania, Clevelandissa kasvavia ystävyksiä, ja ihmisiä näiden rinnalla. Molempien poikien lapsuudenperheet ovat hiukan poikkeuksellisia, eivät mitään onnellisuuden perikuvia, ja mutkikkaan, perinteisestä poikkeavat ihmissuhteet leimaavat miesten elämää aikuisuuteen asti. Ainakin minulle jäi tunne, että lopulta romaani kertoi kuitenkin toisesta ihmisestä välittämisestä – sen vaikeudesta, mutta myös tärkeydestä. Se kertoi perheen tärkeydestä, oli se perhe sitten millainen hyvänsä.
Koti maailman laidalla ei saanut minua samalla tavoin haltioihini kuin aiemmin lukemani Cunninghamin romaanit. Se ei ollut samalla tavalla taianomaisen hohdokas, vaan tuntui hyvinkin realistiselta ja arkiselta. Se oli kuitenkin kiinnostava tarina, jota oli mukava lukea.
John Irving: Kunnes löydän sinut
En oikein usko, että voisin kutsua mitään Irvingin kirjaa huonoksi, tai sanoa etten pitänyt siitä. Irvingin arvosteluasteikko on ihan omansa, sen ääripäitä ovat varmaankin ”hyvä” ja ”täydellinen”. Kunnes löydän sinut sijoittuu tuolla asteikolla kohtaan ”erinomainen” – ei siis paras, mutta aika älyttömän hyvä kuitenkin.
Kunnes löydän sinut on tarina näyttelijä Jack Burnsistä, joka kasvaa kahden tatuoijana työskentelevän äitinsä kanssa, naisten keskellä. Jackin lapsuus kuluu ensin Euroopassa kierrellen, kadonnutta isää etsimässä, ja sitten tyttökoulussa Torontossa. Sitten Jack päätyy (Irvingille niin tyypillistesi) sisäoppilaitokseen Uuteen Englantiin ja lopulta kuuluisaksi näyttelijäksi. Irving kuvaa Jackin uskomattomia käänteitä saavaa elämäänsä tavalliseen tapaansa, tapahtumia ennakoiden, laveasti kertoen. Uskomattomia, yllättäviä käänteitä riittää, kuten odottaa sopii.
Romaanilla riittää pituutta ja tarinassa käänteitä, ja juuri se tuntui taas kerran ihanalta. Tähän romaaniin oli ihana uppoutua reiluksi pariksi viikoksi antaumuksella. Taas kerran elin Irvingin luomassa maailmassa silloinkin, kun en itse asiassa lukenut kirjaa, pohdin tatuointeja, tuulisia satamakaupunkeja, pikkupojan eksynyttä oloa, lukemattomia menetyksiä, joilta Irvingin hahmot eivät koskaan säästy, vaikka lukija niin kovasti toivoisikin.
George Orwell: Eläinten vallankumous
Orwell oli lukupiirimme toive, ja kun en itsekään ollut lukenut Eläinten vallankumousta, olin valinnasta kovin iloinen. Taas yksi merkki klassikkojen listaan.
Eläinten vallankumouksen voisi aivan hyvin lukea satukirjana. Sen kieli oli helppoa ja kirja on lyhyt, joten jos nyt haluaa jonkun klassikon lukea, tämän saa suoritettua ihan vain tahdonvoimalla helposti. Lukupiirissämme kirja sai melko innostuneen vastaanoton, ainakin siitä riitti keskusteltavaa, sillä jokainen oli kiinnittänyt huomiota hiukan eri asioihin.
Orwellin teosta on vaikea arvioida vain kaunokirjallisista ansioista, eikä se kenties ole tarpeenkaan. Teoksessa esteettiset piirteet tuntuvat sivuseikoilta, selkeä kieli palvelee tarkoitustaan antamalla lukijalle tilaa keskittyä tapahtumiin ja niiden symboliikkaan. Kuvaus vallasta oli välillä kylmäävää luettavaa ja kieltämättä Eläinten vallankumous on kaikkine yksinkertaistuksineen nerokas. Jos historia tai vallan pohdiskelu eivät missään määrin kiinnosta, ei teoksesta varmaankaan saa paljoakaan irti, mutta jos ne kiinnostavat, kannattaa tämän kirjan parissa sen vaatimat pari tuntia viettää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti