Luin kesäkuussa sivumääräisesti melko paljon, mutta kuitenkin vain kaksi kirjaa. Tartuin peräkkäin kahteen John irvingin kirjaan, enkä ole aivan varma, oliko se hyvä idea. Pidän edelleen Irvingistä kovasti, mutta hänen kirjansa ovat pitkiä (tällä kertaa toinen niistä reilut 600, toinen 680 sivua) ja vievät minut aina jotenkin aivan täysin mukanaan. Ne ovat mahtavia kirjoja, mutta niiden lukemisesta tulee jotenkin aivan kuin hengästyneen olon.
Viimeinen yö Twisted Riverillä on ehdottomasti yksi parhaista pitkään aikaan lukemistani kirjoista. Luin sen kesäkuun alkupuolella, ja haluaisin jo lukea sen uudestaan. Ostin kirjan lentokentältä, kun tarvitsin jotain luettavaa Pariisin matkalle. Muistin, miten hienoa oli vuosi sitten lukea Kaikki isäni hotellit, ja todeta, että Twisted River toimi aivan yhtä hyvin. Sirkuksen pojan poimin vanhempieni kirjahyllystä juhannuskirjaksi mökille. Sekin miellytti, muttei aivan vedä vertoja Twisted Riverille - ehkä se onkin liikaa vaadittu.
John Irving: Sirkuksen poika
Sirkuksen poika on poikkeuksellinen Irvingin romaaniksi: se ei sijoitu Yhdysvaltojen koillisosiin, vaan pääasiassa Intiaan. Romaani kertoo Intiasta Kanadaan muuttaneesta ortopedista Farrokh Dariwallasta, joka tuntee itsensä juurettomaksi kaikkialla, eikä osaa kutsua kodikseen Intiaa eikä Kanadaa. Tarina Farrokhista alkaa, kun hänen kasvattipoikansa veli ilmoittaa saapuvansa Intiaan - tietämättä että hänellä edes on kaksoisveli. Samaan aikaan yksityisklubilla, johon Farrokh kuuluu, tapetaan mies. Kaikki tapahtumat solmiutuvat yhteen ja niistä rakentuu tarina sirkuksesta, salatuista suhteista ja hämmentävästä Intiasta.
Sirkuksen poika on hyvä romaani, mutta siitä puuttuu se jokin, joka saisi minut ihastumaan siihen. Hahmot ovat kyllä sympaattisia, mutta eivät kuitenkaan aivan äärettömän kiinnostavia.
John Irving: Viimeinen yö Twisted Riverillä
Irvingin uusimman romaanin tarina alkaa New Hampshirestä Twisted Riveriltä tukinuiton parista. Sieltä tarina jatkuu Bostoniin, Iowaan, Vermontiin ja Torontoon ja valottaa myös hahmojen aiempaa elämää. Kyseessä on siis jälleen kerran pitkä ja mutkikas tarinan kaari, mikä sopiikin kun jo romaanin nimessä puhutaan Twisted Riveristä.Tämä uusin romaani muistuttaakin Irvingin aikaisemmista romaaneista enemmän (mielestäni aivan mahtavaa) Kaikki isäni hotellit -romaania, kuin Sirkuksen poikaa. Romaanin alkuhetkestä viimeiseen kohtaukseen kuluu yli 50 vuotta, ja kun mukaan lasketaan vielä taustat, on kyse todellakin suuresta kertomuksesta. Ja mahtavasta.
Twisted River on Dannyn, kirjailijaksi kasvavan kokin pojan ja hänen isänsä, nilkuttavan pikkukokin Dominicin tarina. Kuten nimikin kertoo, tarinan lähtökohtana on isän ja pojan viimeinen yö heidän kodissaan Twisted Riverillä, ja heidän elämänsä tuon traagisen yön jälkeen. Tarinasta ei puutu dramatiikkaa eikä traagisuutta ja ainakin minun oli pakko suhtautua päähenkilöiden edesottamuksiin suurella myötätunnolla. Twisted River on surullinen tarina, mutta sen hahmot ovat rakastettavia. Dannyn ja Dominicin lisäksi kirjassa on muitakin mielenkiintoisia hahmoja, näistä tärkeimpänä Ketchum, ronski tukkimies, joka rakastaa kirjoja. Tarinan edetessä ja kokin ja Ketchumin elämän käänteiden selvitessä Dannylle ja lukijalle hahmot saavat entisestään syvyyttä.
Tämä romaani sai minut täysin valtaansa. Tulin töistä kotiin ja halusin taas päästä lukemaan, luin ja toivoin samalla, ettei kirja loppuisi ollenkaan. Kirjan loputtua olo oli surumielinen mutta jotenkin kuitenkin uskomattoman tyytyväinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti