Aloitin neljä viikkoa sitten työt, ja tuntuu että sen jälkeen päivät ovat kuluneet aivan käsittämätöntä vauhtia. Töissä on oikein mukavaa, mutta odotan kyllä kovasti sitä, että jossain vaiheessa jaksaisin iltaisin edes ajatella kunnolla. Alku on aina väsyttävää, ei sille mitään voi.
Maaliskuussa satuin kuitenkin lukemaan kirjoja, joista pidin aivan valtavasti. Niiden lukeminen, silloin kuin jaksoin siihen paneutua, oli ehdottomasti rentouttavaa.
Carlos Fuentes: Inez
Inez on outo, hankala ja mystinen romaani. En tiedä, tajusinko siitä oikeastaan mitään. Ainakin päällisin puolin romaani kertoo kapellimestarin ja oopperalaulajan suuresta rakkaudesta. vanha kapellimestari on jäänyt salaperäisen kristallin lumoihin, ja kristalli saa hänet muistamaan myös Inezin, rakkautensa. Selkeään rakkaustarinaan sekoittuu kuitenkin fantastisia elementtejä ja kokonaan toinen, hämmentävä maailma.
Inez on ihanan runollinen ja kaunis romaani, jonka lukemista oli alkuvaikeuksien jälkeen vaikea lopettaa. En kuitenkaan voi sanoa täysin ymmärtäneeni sitä. Romaanin tunnelma oli kiinnostava, mutta samalla jotenkin oudon pelottava, ja täysin käsittämätön.
John Irving: Leski vuoden verran
Olen oppinut luottamaan Irvingiin, enkä joutunut taaskaan pettymään. Tässä kirjassa Irvingillä on poikkeuksellisesti päähenkilönä nainen, kirjailija Ruth Cole, ja se olikin mukavaa vaihtelua. Irvingille niin ominaisesti Ruthin tarina alkaa kuitenkin jo hänen vanhempiensa ja hänen äitinsä rakastajan tarinasta. Kolmiosaisen tarinan kaksi viimeistä osaa kuvaavat aikuista Ruthia, hänen kirjailijanuraansa, matkoja Eurooppaan ja rakkauksiaan.
Romaanin tyyli on taattua Irvingiä ja jos siitä pitää, pitää varmasti tästäkin teoksesta. Tilanteet vaihtelevat rankoista naurettaviin ja monet teemat ovat tuttuja myös kirjailijan muista teoksista. En innostunut tästä romaanista aivan yhtä paljon kuin vaikkapa Kaikki isäni hotellit –romaanista, mutta täytyy huomauttaa, että se onkin yksi kaikkien aikojen suosikeistani.
Elsa Osorio: Nimeni on Luz
Löysin Osorion romaanin sattumalta antikvariaatista, ja sen takakansi sai heti innostumaan teoksesta (tällä kertaa siis tosiaan luin sen takakannen). Kirjan aiheena on Argentiinan sotiladiktatuurin aikaiset lapsikaappaukset ja aihetta tarkastellaan nuoren naisen näkökulmasta. Romaani on tarina Luzista, joka on 20-vuotiaana saapunut etsimään isäänsä Madridista, selviteltyään ensin pitkään vanhempiensa kohtaloa ja omaa taustaansa.
Teoksen aiheet, lasten riistäminen vanhemmiltaan, asian peittely, kidutukset ja kadonneiden omaisten loputon ikävä, ovat rankkoja, eikä asiaa helpota se, että tarina perustuu tositapahtumiin. Romaani on kuitenkin erinomainen, paikoitellen kuin jännittävä dekkari, paikoitellen rakkaustarina. Tarina avautuu vähitellen, eri ajoissa hyppien ja useasta näkökulmasta kerrottuna. Kerronta on silti selkeää, ja tässä kirjassa tarina onkin ehdottomasti tärkein, eivät kerronnalliset seikat. Ei helppoa luettava, mutta ehdottomasti lukemisen arvoinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti