Sain joululahjaksi vuoden Finlandia-kirjan, eli Mikko Rimmisen Nenäpäivän. Koska kirjojen takakansitekstit ovat lähiaikoina häirinneet niin montaa lukukokemusta liian paljastavilla tai harhaanjohtavilla selostuksillaan, vilkaisin Nenäpäivän takakantta vasta kun olin lukenut kirjasta noin puolet. Esittelyteksti paljasti taas mielestäni hieman liikaa, mutta sitäkin enemmän häiritsi lainaus Helsingin Sanomista. Lainauksessa Kuisma Korhonen arvioi seuraavasti: ”Harvoin on suomalaisessa kirjallisuudessa esitetty näin totaalisen syrjäytynyttä henkilöä, ja harvoin eletty niin vahvasti tämän mukana.” Mietin, että onhan tuo Nenäpäivän päähenkilö Irma tosiaan aika syrjäytynyt, kunnes silmiin osui päiväys: 28.9.2007. Siis mitä? Tämä kirjahan on tältä vuodelta!
Irtokannen sisäpuolelta löytyi lisää lainauksia, jotka paljastivat, että Korhonen oletettavasti viittasi Rimmisen edelliseen teokseen. Näin olin osannut jo aavistaakin, mutta silti: ei tunnu ihan reilulta. Arvostelijoiden lausuntoja käytetään hyvin yleisesti kirjojen markkinointiin, mutta jos kanteen voidaan sen kummemmin selittelemättä laittaa arvio aivan toisesta kirjasta, niin voiko edes luottaa, että sitaatti viittaa saman kirjailijan teokseen? Kun kyseessä on vuoden Finlandia-palkittu teos, osaan tietysti päätellä, ettei arvio voi tähän kirjaan viitata, mutta harvoin julkaisuvuosia niin tarkasti muistaa.
On ihan tavallista, että kirjojen takakansiin painetaan sitaatteja myös muita kirjailijan tuotoksia koskevista arvioista. Yleensä kuitenkin jostain ilmenee, mihin sitaatti viittaa. Olisiko muka liian vaikeaa mainita vaikkapa. "...Korhonen Rimmisen Pölkky-romaanista…”?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti