Tykkään katsella kaikenlaisia ruoka-aiheisia ohjelmia, mutta lähiaikoina suosikikseni on noussut Top Chef. Monet perinteiset kokkausohjelmat toistavat aika tavallisia reseptejä (etenkin, kun ne uusitaan useaan kertaan) ja monet tv-kokit ovat uskomattoman huonoja juontajia. Minua on myös enenevässä määrin alkanut ärsyttää esitetty mukaspontaani elämä ruoanlaiton ohessa.
Top Chef on tietysti jenkkiläisittäin liioiteltua tosi-tv:tä, jossa ihmissuhteet saavat joskus ruokaa suuremman huomion, mutta silti se on suosikkini. Erityisen kiinnostava on ollut tänään päättyvä mestareiden kisa, jossa huippukokit kisaavat voittaakseen rahaa hyväntekeväisyyteen. Tällä kaudella ei ole keskitytty kilpailijoiden välisiin riitoihin, vaan kokit ovat auttaneet ja kannustaneet toisiaan, ihailleet avoimesti toistensa taitoja ja, mikä parasta, valmistaneet aivan uskomattomia aterioita.
On pakko ihailla kokkien kykyä kehitellä upeita aterioita ja mukautua kisan muutoksiin. Yhdessä jaksossa huippukokit joutuivat kokkaamaan opiskelijoiden asuntolahuoneissa, ja oli hauska katsoa, miten upeisiin keittiöihin tottuneet mestarit selvisivät ahtaassa tilassa ja pienellä keittolevyllä. Mestareiden kisaan oman hupinsa on tuonut myös se, etteivät palkitut keittiömestarit välttämättä ole tottuneita tekemään ruokia alusta asti itse. Yhdessä jaksossa muut kisaajat naureskelivat vanhemmalle huippukokille, joka ei kilpakumppaneiden arvion mukaan ollut käynyt vuosiin ruokakaupassa.
Top Chefissä ei kerrota kokkien reseptejä, eikä katsoja yleensä ehdi huomata, miten kokit oikeastaan ruokansa kokonaisuudessaan valmistavat. Silti ohjelma on mielestäni erittäin inspiroiva, sillä aina upeiden annosten joukosta löytyy joku makuyhdistelmä, jota voi kotona tehdä, tai kokki sanoo ääneen, miten joku asia kuuluu tehdä. Aiemmilta kausilta silmiini on osunut muun muassa pähkinävoilla maustettu perunamuussi, jonka kokeiltuani totesin erinomaiseksi (se sopi hienosti chilimausteisen kalan kaveriksi). Meneillään olevalla kaudella olen ihaillut erityisesti Rick Baylessin upeita meksikolaisia ruokia, Hubert Kellerin ranskalaisen keittiön oppeihin perustuvaa tarkkuutta ja kaikkien kilpailijoiden kekseliäisyyttä kisassa, jossa piti tehdä ateria vegaanille, joka ei syö soijaa.
Keväällä alkaa Suomen Top Chef. Odotan ohjelmaa kauhunsekaisin tuntein. Hans Välimäki lienee päätuomarina ok, mutta kisailijat hieman hämmentävät. Moni kilpailijoista vaikuttaa aika kokeneelta, kun Amerikan versiossa kisaajat ovat yleensä paremminkin uransa alkupuolella olevia, eivät vielä keittiömestareita. Ehkä eniten jännittää se, ovatko suomalaiset kisaajat lähelläkään jenkkikilpailijoita mielikuvituksellisuudessa, sillä huikean mielikuvitukselliset ateriat ovat minulle ehdottomasti Top Chefin lumon syy. Toivon parasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti