sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Vaeltamassa Picos de Europassa


Kesäisen reissuni seuralainen on innokas vaeltaja, joten hänen toiveensa matkalle oli luontoelämyksiä. Koska itse viihdyn yleensä enemmänkin kaupunkilomilla, piti löytää jonkinlainen kompromissa - sellanen, mikä saa molemmat innostumaan, muttei ole minulle liian rankka.

Päädyimme Cantabrian ja Asturian rajalla sijaitsevaan Picos de Europan kansallispuistoon, joka vaikutti jo kuvien perusteella aivan upealta - ja olikin juuri sitä. Tätä puistoa ei taideta Suomessa kamalasti tuntea, eikä alueesta löytynytkään juuri mitään tietoa Suomeksi. Se on silti ehdottomasti vierailun arvoinen vaikkei edes olisi mikään suurin vaellushullu. Hienot maisemat kyllä hurmaavat ja reiteissä on paljon lyhyillekin vierailuille sopivia. Mekin majoituimme hotelliin ja kävimme päiväsältään vuorilla.

Tässä kaksi helpohkoa reittiä:

Mirador de Ordiales


Pituus: n. 20/15km (Buferrerasta/Pan de Carmenista)

Arvioitu kesto: 6h

Kuinka sinne pääsee: Aja Covadongasta ylöspäin ja seuraa opasteita Buferreran parkkipaikalle. Jos haluat pysäköidä Pan de Carmenin parkkipaikalle, käänny ennen järveä (ja Buferreran parkkia) oikealle hiekkatielle.

Reitti:

Lago de Enolin luota lähtee useita eri pituisia reittejä, joista valitsimme Mirador de Ordialesin, sillä se vaikutti sopivan pituiselta ja vaativalta. Lonely Planet mainosti tätä reittiä kivana 10 kilometrin reissuna, mutta perillä meille selvisi, että matkaa olikin 10 kilometria suuntaansa… Noh, ei se mitään. Suurin osa matkasta oli sen verran tasaista, että matkan jakoi aivan hyvin kävellä ja reissun kestokin jäi vielä ihan järkeväksi.

Jo itse matka ylös järville oli aikamoinen. Jos pelkkä mutkitteleva vuoristotie ei olisi itsessään riittävän haastava, paikoitellen sai haukkoa henkeä tien vieressä aukeavien pudotusten takia, välillä taas pysähtyä odottamaan, että tiellä kulkevat lehmät, vuohet ja lampaat väistyvät.

Jätimme auton Buferreran parkkipaikalle, mutta jos menisin uudestaan, ajaisin kyllä Pan de Carmeniin, sillä siihen asti reitti kulkee hiekkatietä pitkin, eikä se nyt ihan niin valtavan jännittävää ole. Buferreran parkkipaikalla on vessat ja infokoppi (jossa tosin ei ollu kesäkuun lopulla ketään), Pan de Carmenissa infotaulu. Kyltit ohjaavat Pan de Carmeniin asti, siitä alkaen valko-oranssit maalatut merkit ja paikoitellen myös maastoon lisätyt kivet.

Mirador de Ordialesin reittiä suositellaan kirkkaalle päivälle, mutta meille sattui melko sumuinen sää. Matka oli silti ihan mukava, mutta jätimme viimeisen pätkän kävelemättä, sillä sumussa ei tuntunut mielekkäältä lähteä tarpomaan vielä paria kilometriä näköalapaikalle. Sumussakin näimme kyllä jonkin verran hienoja maisemia, ja itse maasto sekä sen varrella laiduntaneet lehmät ja vuohet jaksoivat viihdyttää meitä.




Lisää ohjeita reitille:

http://hikingpicosdeeuropa.blogspot.fi/2012/06/mirador-de-ordiales-ordiales-view-point.html
http://www.wikirutas.es/rutas/Asturias/Picos_de_Europa/Pandecarmen_Mirador_de_Ordiales/

Bulnes


Matka: n. 4 km (450 m nousua)

Arvioitu kesto: 2-3 h

Miten sinne pääsee: Käänny AS-114-tieltä Arenas de Cabralesin kohdalla tielle AS-264 ja jatka kunnes pääse Funicular de Bulnesin kohdalle. Jätä auto joko funicularin parkkipaikalle tai tien varteen.  Parkkipaikalta sinun täytyy kävellä toiselle puolen tietä ja hiukan mäkeä ylös. Tien varressa oleva opastetaulu ohjaa reitille.

Reitti:

Bulnes on pieni, reilun kolmenkymmenen asukkaan vuoristokylä, jonne ei johda autotietä. Vuorelle pääsee nykyisin käysiradalla vuorten läpi, mutta sinne voi myös kiivetä pientä polkua pitkin. Me kiipesimme ylös ja tulimme vaunulla alas, mikä oli helteessä ihan hyvä päätös, ja ehkä muutenkin, sillä jyrkän polun laskeutuminen olisi varmaankin aika rankkaa polville.

Reitti Bulnesiin on kapeaa, enimmäkseen kivistä polkua, joka nousee paikoitellen hyvinkin jyrkästi. Siksi matkan kesto vaihtelee varmasti paljonkin kävelijän kunnosta riippuen. Meillä meni nousuun vajaa kolme tuntia, ja pidimme kyllä useita taukoja. Mutta ei hätää: tauoilla riittää ihmeteltävää, sillä maisemat ovat aivan huikeat. Paikoitellen reitti kulkee aivan vuoren reunaa mukaillen, ja ainakin minun täytyi pitää toiselle kädellä kivestä kiinni, jotta uskalsin kävellä.

Tältä reitiltä ei voi millään eksyä kunhan sen alun äkkää tien varresta, sillä mihinkään sivuun ei useimmissa kohdissa edes pääse. Muutamassa kohdassa voi halutessaan astua pari askelta sivuun joen varteen vilvoittelemaan, mutta muuten rinteessa kulkee tasan tämä yksi polku.

Vaikka reitti on välillä nousun takia aika rankkaa, se onnistuu kyllä vähän huonkuntoisemmaltakin, sillä matka on sen verran lyhyt, että hidastelu ja tauotkaan eivät tee siitä loputonta. Hienoimmat maisemat ovat kuitenkin matkan varrella eivätkä perillä kylässä, joten kävelyä ei missään tapauksessa kannata jättää väliin.

Itse Bulnesin kylässä on muutama ravintola ja kahvila, ja me söimmekin siellä lounaan. Ruoka ei ollut mahtavaa, mutta etenkin salaatti maistui hyvin nousun jälkeen helteisenä päivänä. Lounaan jälkeen kävelimme vielä noin sata metriä läheiselle näköalapaikalle, josta sai ihailla kylää ympäröiviä vuoria.

Bulnesin reitillä parasta ovat ehdottomasti aivan upeat maisemat. Ei kannata pelästyä pientä pilvisyyttäkään. Meidänkin lähtömme aikaa vuorenhuiput olivat vielä pilvissä, mutta kävelymme aikana sää kirkastui ja lopulta aurinko tuntui paistavan melkein liikaakin.