Meksikosta hankkimani keittokirja (Williams-Sonoman Mexicana) on jäänyt harmillisen vähäiselle käytölle, mutta viikonloppuna kaivoin sen taas esiin. Kokeiltavaksi valikoitui annos nimeltä Camarones enchipotlados, eli katkarapuja chipotlekastikkeessa. Ehdin jo pohtia, millä kummalla chipotlechilit korvaan, mutta huomasin onnekseni, että Hakaniemen S-market myi juuri oikeaa chilisäilykettä, chipotles adobados. Jos chipotles en adobo - tai chipotles adobos -nimillä kulkevaa säilykettä ei löydy, voi sen toki korvata tuoreilla chileillä tai chilikastikkeella, mieluiten toki chipotlekastikkeella.
Chipotle-chilihän on siis savustettua chiliä ja chipotles adobados –säilykkeessä savuchilit on säilötty hiukan makeaan, etikkaiseen salsaan, joka on imenyt chileistä ihanaa savun makua. Chilit ovat tulisia, mutta eivät mitenkään järkyttävän voimakkaita, joten niitä uskaltaa kyllä laittaa ruokaansa. Pelkkää salsaakin voi käyttää, jos haluaa vain miedomman maun ruokaan, tai vaikka lisätä vähän lisää makua omaan annokseensa.
Katkarapuannokseen tarvitaan vain kaksi chiliä ja lusikallinen kastiketta, joten säilykepurkista jää yli puolet jäljelle. Lopuista suosittelen tekemään vaikka tomaattista salsakastiketta (siis sellaista, mitä nyt Suomessa yleensä laitetaan tortillojen väliin), sillä siihen chipotlet sopivat täydellisesti.
Katkaravut chipotlekastikkeella
8 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1/2 dl sitruunamehua
suolaa ja pippuria
2 suurta katkarapua, ilman kuoria
½ dl oliiviöljyä
1 sipuli hienonnettuna
4 tomaattia, pilkottuna paloiksi
2 chipotlechiliä ja 1 rkl niiden kastiketta
1 ¼ dl colajuomaa
1 tl oreganoa
Valmista ensin katkaravuille marinadi: sekoita valkosipuli, sitruunamehu ja ripaus suolaa ja pippuria. Laita ravut marinoitumaan siksi aikaa, että valmistat kastikkeen.
Lämmitä öljy kuumaksi paistinpannussa ja kuullota sipuleita siinä kolmisen minuuttia. Lisää sitten tomaatit ja sekoittele niitä pannulla alle minuutin niin, että ne alkavat kypsiä hiukan. Ota pannu pois liedeltä ja nosta tomaatit ja sipulit tehosekoittimeen tai blenderiin, mieluiten reikäkauhalla (jos et omista kumpaakaan, käytä sauvasekoitinta). Tomaatit eivät saisi alkaa hajota pannulla, ja ylimääräistä öljyä pitäisi jäädä vielä pannuun katkarapujen paistamiseen. Lisää tomaatin ja sipulin joukkoon chilit ja niiden kastike, cola ja oregano. Sekoita tasaisemmaksi – kastikkeen ei kuitenkaan tarvitse olla ihan tasaista, mutta ainakin chilien pitää hienontua.
Ota ravut marinadista ja kuivaa niitä hiukan. Kuumenna paistinpannu uudestaan ja lisää ravut paistumaan. Minä annoin osan valkosipulista mennä mukana, mutta sen kanssa kannattaa olla varovainen, sillä valkosipuli kärähtää nopeasti. Paista katkarapuja noin kaksi minuuttia (rapujen koosta riippuen) ja nosta ne sitten pannulta sivuun odottamaan.
Kaada kastike takaisin pannulle ja keitä sitä keskilämmöllä viitisen minuuttia, jotta se keittyy hiukan kasan. Lisää sitten katkaravut ja kypsennä vielä noin kaksi minuuttia.
Reseptin mukaan katkaravut tarjoillaan riisin kanssa, mutta me kokeilimme niitä myös quesadillan täytteenä Molempina toimivat hyvin.
Kun punaista lihaa viitisentoista vuotta vältellyt ihminen etsii lihanjauhamisohjeita internetistä, siinä on jotain vähän kummallista. Niin kuitenkin pääsi käymään, kun kaverini halusi kokeilla, tulisiko itsejauhetusta lihasta hyvät hampurilaispihvit.
Purilaisohjeita on netti pullollaan, mutta ainakaan suomeksi en löytänyt kovin paljon ohjeita lihan jauhamiseksi. Nyt seuraakin ohjeistukseni hampurilaispihvien tekemiseen ihan itse, ihan alusta.
Mitä välineitä tarvitset?
Jauhamiseen tarvitaan lihamylly – käsikäyttöinen tai sähköllä toimiva kelpaavat molemmat. Toki monitoimikoneellakin voisi kokeilla, mutta en ole ihan varma että se maksaisi vaivan, sillä monitoimikone jauhaa lihan helposti täysin mössöksi.
Lihamyllystä käytetään suht karkeaa terää, omassa Kenwoodissani on kolme vaihtoehtoa, joista valitsin sen keskimmäisen.
Millaista lihaa?
Pihvilihassa tärkeintä on riittävä rasvan määrä, sillä rasvattomasta lihasta tulee kuivaa. Meillä oli kokeilussa lampaanlapaa ja naudanrintaa ja molemmat toimivat oikein hyvin. Jos haluaa hyödyntää jotain kuivempaa osaa, voi sekaan laittaa vaikka pekonia rasvaisuutta tuomaan. Ja tietenkin, kuten jauhelihassa yleensäkin, itse jauhaessakin voi hyödyntää niitä halpoja osia, joista ei mitään pihvejä synny ja vaikka sekoitella erilaisia lihoja. Aloittelijalle on kuitenkin varmasti helpointa ostaa yksi riittävän rasvainen lihapala ja jauhaa se.
Miten se tehdään?
Ennen jauhamista liha kannattaa pilkkoa pieniksi paloiksi, eli sen kokoisiksi, että ne mahtuvat lihamyllyn syöttimestä läpi. Sitten ne kannattaa laittaa suunnilleen puoleksi tunniksi pakastimeen. Liha ei siis saa jäätyä, mutta hyvin kylmä, lähes kohmeinen liha on paras sekä jauhamisen että hygienian kannalta.
Lihamyllyn osat kannattaa myös laittaa hetkeksi pakastimeen, vaikka jääkylmiä metalliosia onkin aika ärsyttävää käsitellä. Kannattaa siis ottaa lihat pakkasesta vasta kun mylly on kasattu, sillä kylmien osien kanssa kasaaminen voi viedä hetken.
Ja sitten jauhamaan, eli lihat vain läpi myllystä. Jos jauhelihan joukkoon haluaa sipulia tai valkosipulia, nekin voi pistää suoraan lihamyllyn läpi.
Jauhelihasta pihveiksi
Mausta liha haluamillasi mausteilla – vähintään suolalla ja pippurilla. Hampurilaiseen tulee usein aika paljon makuja, joten pihvit eivät välttämättä tarvitse hirvittävästi mausteita. Halutessaan sekaan voi toki heittää vaikka juustoa tai maustekastikkeita. Jauhettua lihaa ei kuitenkaan kannata turhaan liikaa sekoitella, jos ei halua pihveistään liian tiiviitä. Pihviin voi lisätä kananmunaa, mutta ei se mitenkään välttämätöntä ole. Kananmunakin tekee pihveistä vähän kovempia, joten jos haluaa pihvin olevan syödessä mureneva, munan voi jättää pois. (Kerrottakoon, että meidän pihveissämme oli kananmunaa, ja ihan hyviä olivat.)
Muotoile lihasta pihvejä puristamalla niistä käsissäsi ensin palloja, jota sitten voi taputella pihveiksi. Ovatko pihvit ohuita vai paksuja, se on makuasia. Jos haluat jättää pihvit sisältä edes vähän raaoiksi, ei tietenkään kannata tehdä niistä ihan ohuita.
Paista pihvit kuumalla pannulla. Rasvaa et pannulle tarvitse, sillä lihan rasva kyllä riittää. Ainakin minun seuralaiseni halusivat pihvinsä mediumina, ja silloin pihvejä ei montaa minuuttia tarvinnut paistaa. Me sulatimme jenkkityyliin osalle pihveistä vielä juustoa, eli laitoimme juuri käännetyn pihvin päälle juustosiivun ja annoimme sen sulaa kun pihvi kypsyi valmiiksi.
Oma suosikkijuttuni Lontoossa ovat ehdottomasti museot. Valtavissa museoissa riittää taidetta ja tiedettä nähtäväksi ihan loputtomiin, ja lisäksi näyttelyt on toteutettu upeasti. Kun suuret museot ovat kaiken huipuksi vielä ilmaisia, ei matkalta ajanvietettä puutu.
Tässä pari suositusta, jotka kannattaa kokea juuri nyt - ja mahtuuhan sinne joukkoon yksi musikaalikin.
Imperial War Museumin I maailmansota –näyttely
Lontoon valtava sotamuseo, Imperial War Museum avautui viime kesänä ison remontin jälkeen ja samalla avattiin uusi, todella laaja näyttely ensimmäisestä maailmansodasta. Vaikka sotanäyttely ensi kuulemalta vaikuttaisi tylsältä, tätä ei kannata sivuuttaa ihan helposti. Ensimmäisestä maailmansodasta niin sotilaiden, kotirintaman kuin laajemman historian näkökulmastakin kertovasta näyttelystä ei jäänyt päällimmäisenä mieleen sota-ahdistus, vaan se, miten upeasti näyttely oli toteutettu.
Museo leuhkii sillä olevan maailman laajin kokoelma ensimmäisen maailmansodan aikaista esineistöä, ja se on kyllä aika helppo uskoa. Mutta esineistön lisäksi näyttelyssä on paljon muutakin, muun muassa interaktiivisia karttoja, videoita, äänitteitä ja juoksuhauta. Näyttely avaa hyvin sitä, miten sotaan päädyttiin, miten se laajeni ja miksi se jatkui niin pitkään. Myös sodan tavallisille kansalaisille aiheuttamia seurauksia kuvataan hyvin laajasti.
Tämän näyttelyn perusteella käsitin ensimmäisestä maailmansodasta paljon enemmän kuin koulun historiantunneilla koskaan.
Myönnettäköön, että teksteissä on selkeä brittiläinen näkökulma – ja sen mukaan britit ovat toki aika urheita taistelijoita – mutta kun sen osaa jättää omaan arvoonsa, en löydä paljon parannettavaa.
Sunny Afternoon –musikaali
Tykkäätkö vanhasta kunnon brittimusiikista? Miellyttääkö 1960-luvun tyyli? Haluatko nähdä vähän rokkaavamman musikaalin kuin Mamma Mia? No, The Kinksistä kertova Sunny Afternoon olisi sellainen. Kävimme katsastamassa musikaalin tapaninpäivänä, ja kyllä se hymyilemään pisti.
Veikkaan, että tämä musikaali voi sopia aika monenkin matkaporukan kompromissiksi, jos seurueesta jokainen ei välittömästi innostu kun joku alkaa puhua musikaaleista.
(Ja jos nyt tuntuu, ettet osaa yhtään Kinksin kappaletta, kokeilepa YouTubea. Vähintäänkin Lola, You really got me ja Sunny afternoon ovat taatusti tuttuja.)
Information Age –näyttely Sciense Museumissa
Jos on kiinnostunut tiedonvälityksestä tai viestintäteknologiasta, tämä näyttely on must-kohde. Kun satun itse tekemään työkseni viestintää ja mies on järjestelmäasiantuntija, emme voineet jättää tätä väliin. Ja toki tiedemuseossa muutenkin oli päästävä käymään.
Näyttely kuvaa, miten yhteiskunta on muuttunut viestintäteknologioiden kehittyessä viimeisten 150 vuoden aikana. Se osoittaa hienosti, kuinka nopeasti muutos on lopulta tapahtunut ja kuinka valtava se on ollut. Esillä on esineistöä aina lennätinkaapeleista tietokoneisiin ja kaikkea siltä väliltä: puhelimia, radioita, televisioita.
Sitä paitsi: Kuningatar Elizabeth twiittasi täältä ekan kerran.
Morsiuspukunäyttely Victoria and Albert Museumissa
Tähän näyttelyyn en oikeastaan edes ehtinyt – ehdin nähdä siitä vain vilauksen ja käydä sen putiikissa, mutta jos saisin vielä päivän Lontoossa, tämä olisi kohteeni. Vilauksenkin perusteella hääpuvut olivat yksinkertaisesti upeita. Näyttely esittelee morsiuspukuja 1700-luvulta nykypäivään ja kertoo erilaisista muodeista ja morsiuspuvun merkityksistä. Esillä on myös tunnttujen henkilöiden mekkoja.
Totesimme matkaseurueen toisen naisen kanssa, että onneksi kummallakaan meistä ei ole häät tulossa, sillä muuten jos näyttelyn putiikki olisi saanut pään aivan totaalisen sekaisin – ja aika ihana se oli nytkin.
Ja vaikka Victoria and Albert muuten jäisikin väliin – meilläkin se sattui olemaan juuri se johon ei enää voimat riittäneet – sen kaupoissa kannattaa silti pistäytyä, jos vierailee aivan vieressä sijaitsevissa Science Museumissa tai Natural History Museumissa.
