Ärsyttävää

Sain joululahjaksi vuoden Finlandia-kirjan, eli Mikko Rimmisen  Nenäpäivän. Koska kirjojen takakansitekstit ovat lähiaikoina häirinneet niin montaa lukukokemusta liian paljastavilla tai harhaanjohtavilla selostuksillaan, vilkaisin Nenäpäivän takakantta vasta kun olin lukenut kirjasta noin puolet. Esittelyteksti paljasti taas mielestäni hieman liikaa, mutta sitäkin enemmän häiritsi lainaus Helsingin Sanomista. Lainauksessa Kuisma Korhonen arvioi seuraavasti: ”Harvoin on suomalaisessa kirjallisuudessa esitetty näin totaalisen syrjäytynyttä henkilöä, ja harvoin eletty niin vahvasti tämän mukana.” Mietin, että onhan tuo Nenäpäivän päähenkilö Irma tosiaan aika syrjäytynyt, kunnes silmiin osui päiväys: 28.9.2007. Siis mitä? Tämä kirjahan on tältä vuodelta!

Irtokannen sisäpuolelta löytyi lisää lainauksia, jotka paljastivat, että Korhonen oletettavasti viittasi Rimmisen edelliseen teokseen. Näin olin osannut jo aavistaakin, mutta silti: ei tunnu ihan reilulta. Arvostelijoiden lausuntoja käytetään hyvin yleisesti kirjojen markkinointiin, mutta jos kanteen voidaan sen kummemmin selittelemättä laittaa arvio aivan toisesta kirjasta, niin voiko edes luottaa, että sitaatti viittaa saman kirjailijan teokseen? Kun kyseessä on vuoden Finlandia-palkittu teos, osaan tietysti päätellä, ettei arvio voi tähän kirjaan viitata, mutta harvoin julkaisuvuosia niin tarkasti muistaa. 

On ihan tavallista, että kirjojen takakansiin painetaan sitaatteja myös muita kirjailijan tuotoksia koskevista arvioista. Yleensä kuitenkin jostain ilmenee, mihin sitaatti viittaa. Olisiko muka liian vaikeaa mainita vaikkapa. "...Korhonen Rimmisen Pölkky-romaanista…”?

Jouluista: omena-oliiviöljykakku

Flunssa alkaa viimeinkin hieman helpottaa, ja eilen oli jo pakko päästä leipomaan. Kaapista löytyi maustamatonta tuorejuustoa ja hedelmäkulhosta omena, joten valinta oli helppo. Tämä kakku on paitsi helppo valmistaa, mielestäni myös aivan mahtavan makuinen.  

Kakkua tehdessäni tajusin, että tämä sopisi hyvin vaikka joulupöytään. Omasta maustehyllystäni oli sattunut loppumaan kardemumma, ja kun laitoin kakkuun sen sijalle neilikkaa, mausta tuli tavallistakin jouluisampi. Oikeastaan taikina maistui melkein pipareilta.

Oliiviöljy kakussa saattaa kuulostaa oudolta, mutta ei tee kakusta mitenkään äärettömän erikoisen makuista. Oikeastaan tämä kakku on aika lähellä ihan perinteistä suomalaista jouluista maustekakkua – täytyy tosin sanoa, että mikään maistamani maustekakku ei ole koskaan ollut näin pehmeä, mehevä ja maukas. Toinen hyvä vertauskohta on täytteen takia tietysti porkkanakakku. Juuri oliiviöljyn ja omenoiden ansiosta kakun leipominen on helppoa: ei tarvitse vaahdottaa tai sulattaa voita, ja pehmeiden omenoiden raastaminen on helppoa.

Omena-oliiviöljykakku

Taikina:

1 ½ dl oliiviöljyä

3 dl sokeria

3 munaa

3 ½ dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

1 tl ruokasoodaa

2tl kanelia

1 tl kardemummaa (tai 1tl neilikkaa)

½ tl suolaa

1 tl inkiväärijauhetta

1 dl mantelirouhetta

2 omenaa raastettuna

Kuorrutus:

50 g sulatettua voita

200 g tuorejuustoa

1 tl vaniljasokeria

4-5 dl tomusokeria

Pinnalle mantelirouhetta

Vatkaa öljy ja sokeri kuohkeaksi ja lisää munat yksitellen koko ajan sekoittaen. Lisää kuivat aineet ja omenaraaste. Kaada voideltuun ja jauhotettuun 2-litraiseen kakkuvuokaan. Paista 175 asteessa noin 1 tunti 20 minuuttia.

Valmista kuorrute sekoittamalla kaikki aineet tasaiseksi. Halkaise kakku kahteen osaan. Levitä kuorrute kakun väliin ja päälle. Ripottele pinnalle mantelirouhetta.

Kakku säilyy jääkaapissa useita päiviä ja maku vain paranee. Tein itse tällä kertaa vain puolikkaan annoksen ja totesin, että se olisi hyvä lahja tai vieminen kyläpaikkaan, pienen kakun kyllä saa syötyä aika helposti (ainakin kaikilla omilla tuttavillani on kyllä joulun aikaan kaapit täynnä herkkuja, joten ei sinne yleensä mitään isoja kakkuja tarvita). Tietysti taikinan voisi myös levittää pellille levyksi, päällystää kuorrutteella ja leikata leivoksiksi. Alkuperäinen ohje on muistaakseni Kudin kuvalehdestä parin vuoden takaa.

Flunssan peittoamista (hedelmäjuoma)

Pitkään hieman vaivannut nuhaisuus vaihtui eilen kunnon flunssaksi, enkä oikein nyt jaksa ajatella ruoanlaittoa (enkä juuri blogiakaan). Flunssaisena ruokahalu ei välttämättä ole huima, mutta ainakin minun oloani voimakkaan makuiset ruoat usein helpottavat. Yleensä helpottelenkin oloani tulisilla tomaattipohjaisilla keitoilla tai pastakastikkeilla sekä chilillä ja valkosipulilla päällystetyillä ruisleivillä. Jos kurkku on oikein karhea ja kipeä, eikä ääni meinaa toimia, syön ruokalusikallisen sitruunamehulla terästettyä hunajaa. Hunaja kuulemma auttaa äänen kulkemiseen – ainakin kaverini mukaan ”sitä ne hevaritkin vetää ennen keikkoja”.

Tällä kertaa olen ollut niin uskomattoman väsynyt, etten ole jaksanut kokkailla juuri mitään. Telkkarin ruokaohjelmat saivat kuitenkin haluamaan jotain oikein hyvää, ja muistin että olinkin jo alkuviikosta suunnitellut tekeväni hedelmäjuomaa, joka kyllä flunssaisellekin sopii. Hedelmäjuomat, fruitiet, smoothiet vai mitä nyt virallisesti ovatkin, ovat olleen lähiviikkojeni keksintö. Olen aika huono syömään hedelmiä, mutta juomana voisin nauttia niitä loputtomasti. Lähiaikoina olen hyödyntänyt juomissa myös esimerkiksi pakastimesta löytyneitä mustikoita ja mansikoita. Makeuttajana käytän aina hunajaa, ja erityisesti nyt flunssaisena se tuntui hyvältä idealta. Tänään syntyi yksinkertainen versio banaanista ja kiivistä.

Kiivi-banaanijuoma

1 banaani

2 kiiviä

1 rkl hunajaa

noin desi vettä (riippuen siitä, miten paksua juomaa haluat)

Kuori hedelmät ja paloittele muutamaan osaan. Sekoita muiden ainesten kanssa blenderissä tai sauvasekoittimella. Jos veden lisääminen juomaan tuntuu tyhmältä, voi sekaan tietysti laittaa tuoremehuakin. Meidän köyhäilijäkeittiöstä sitä vain ei sattunut löytymään.

En tiedä, paljonko tällainen juoma sairauteen auttaa, mutta ei kai vitamiineista haittaakaan voi olla. Ja kun maistuu, tulee parempi mieli. Mielialankohennuksen maksimoimiseksi nautin juomani tällä kertaa äitini minulle tuomasta Peppi-lasista.